Herättyään Joe Bob koki olevansa lähes yhtä hämmentynyt, kuin hypätessään Pariisissa toistuvasti väärään metroon samalla linjalla. Kolmannella kerralla Joe Bob ei saanut enää yhdestäkään narusta kiinni, ja hän päätti odottaa ja katsoa, mihin mieli oli kantajaansa viemässä. Tarinasta tuli aika pitkä.
Tällä kertaa oli niin, että Joe Bob oli omassa vuoteessaan ja tuijotti katoaviin uninäkyihin kuin uskomatta näkemäänsä.
Joe Bob oli hetki sitten ollut yksin uimahallin saunaosastolla suihkussa. Tilanne oli täysin normaali. Hän oli alasti putoavan veden alla, edessä näkyi shampoopullo ja ponnari. Veden lämpötilaa ei voinut säätää. Se oli vakio.
Äkkiä Joe Bob tunsi kasvavansa. Hän kasvoi edestä. Ja vauhdilla. Joe Bob oli kaatua nenälleen, sillä lattiaan asti ulottuva jättimäinen pötkö roikkui nivusista ja yritti nojata lattiaan. Joe Bob roikotteli sitä selkä vääränä ja oli ensin huutaa apua, mutta muisti sitten näkevänsä unta.
Uni päättyi.
(Naurua)
Tällä kertaa oli niin, että Joe Bob oli omassa vuoteessaan ja tuijotti katoaviin uninäkyihin kuin uskomatta näkemäänsä.
Joe Bob oli hetki sitten ollut yksin uimahallin saunaosastolla suihkussa. Tilanne oli täysin normaali. Hän oli alasti putoavan veden alla, edessä näkyi shampoopullo ja ponnari. Veden lämpötilaa ei voinut säätää. Se oli vakio.
Äkkiä Joe Bob tunsi kasvavansa. Hän kasvoi edestä. Ja vauhdilla. Joe Bob oli kaatua nenälleen, sillä lattiaan asti ulottuva jättimäinen pötkö roikkui nivusista ja yritti nojata lattiaan. Joe Bob roikotteli sitä selkä vääränä ja oli ensin huutaa apua, mutta muisti sitten näkevänsä unta.
Uni päättyi.
(Naurua)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Täysin uutena kokemuksena Joe Bob pitää untaan jonkinlaisena virstanpylväänä tai pollarina, puuna polun varrella, jonka juurelle kusaista.
Joe Bobissa on nyt munaa.
(Hihitystä)
Jos tätä tapahtumaa pitäisi jollain tasolla selittää, niin "aluevaltaus" olisi oikea sana kuvaamaan laajennusosaa.
Roots an culture
(Naurua)
Suurin osa ihmisen kiinnostavuudessa piilee tämän alitajunnassa. Alitajunta on raakalaisten ja silmittömän naiivien kyhäelmien kotikontu. Siellä kumpuilevat oudot maastot ja ympäriinsä tallustelee mitä kummallisimpia olentoja eikä mikään ole sidottu kiinni mihinkään.
Laineet ovat tyyniä ja linnut lentävät grillibroilereina.
(Reps)
Pukuhuoneessa Joe Bob avasi kaappinsa kantaen olalla jättimäistä lonkeroaan. Sitä ei voinut raahata perässä eikä tunkea uintikassiin, koska Joe Bobille oli muodostunut jättimäiseen elimeensä suhde. Sitä piti kunniottaa ja kohdella hyvin. Ei se ollut mikään sormi tai nenä.
Pukkarissa istui puolipukeinen nainen ja katseli Joe Bobin puuhastelua. Uutuuttaan Joe Bob ei ollut vielä päässyt elimen ulottuvuuksien sisään. Se tuntui hallitsevan lähes kaikkea toimintaa.
- No mikäs se tuo on? Harvemmin tuollaista näkee, nainen sanoi ja tutki intensiivisesti Joe Bobin melaa".
- Mjaa. No ei se ole minun. Se nyt vaan sattuu olemaan mukana, Joe Bob sanoi.
- Oikein hieno. Tuollainen samettinen ja rento, nainen nauroi.
Joe Bobia hieman hävetti.
(Hihitystä)
Välittömästi naisen kommentin jälkeen otus heräsi eloon. Sen pää kääntyi kohti kommentoijaa ja jäi kuin käärme Joe Bobin olkapäältä tuijottamaan naista. Tämä koki olonsa yllättäin alastomaksi.
- Hei kuule, tuo sun "juttusi" tuijottaa mua.
- Höpsis. Ei sillä ole silmiä. Sitä paitsi se on ihan kiltti.
- Kuitenkin musta tuntuu siltä, että se tuijottaa, nainen mutisi. Katso vaikka.
Joe Bob vilkaisi olkansa yli ja huomasi olennon alkaneen liikkua kohti penkillä istuvaa tummaverikköä.
- Ehkä se haluaa vain leikkiä. Mun pitää Googlaa, Joe Bob sanoi puki päällensä. Tällä välin tummaverikkö oli noussut seisomaan ja piteli pyyhettä ympärillään. Hän koki luultavasti olonsa varsin epämukavaksi.
(Reps)
Tämähän alkaa saamaan raamatullisia mittasuhteita. Mutta kuinka ihmeessä tähän ympätään omenappu?
(Hirn)
Siis omenapuu eikä mikää omenappu.
(Reps)
Otetaanpa hieman takapakkia.
Joe Bobiina astui pukkariin saunaosastolta hiukset olallaan. Ja kun hän availi kaappiaan, viereiseltä penkiltä puolipukeutunut nainen totesi, että olipa kauniit hiukset Joe Bobiinalla. Niin upeat, että hänen teki mieli hypistellä niitä, letittää ja palmikoida ja vaikka mitä. Oikein sormet syyhysivät kietoutumisesta niihin. Tämän jälkeen nai.en muisteli lapsuuttaan ja sitä, kuinka usein he toisiaan sukivat kaikessa maailman rauhassa ja kauneudessa. Hän oikein huokaisi.
Joe Bobiinasta itsestään tuntui usein märkänä siltä, että hänen päänsä pursusi mustia mamboja, ja että ne luikertelivat ja sihisivät korvallisella, sekä tunkeutuivat kaikkialle. Jopa ihmistajuntaan asti.
Purkkaa tukassa, totesi Joe Bobiina ja pamautti lokeron oven kiinni. Hän ei ollut mikään terraario.
(Naurua)
Omenapuu
Uimahallin pihalla oli omenapuu. Joe Bobiina pysähtyi katselemaan sitä. Oksat pursuilivat pieniä koristeomenoita. Puussa oli lintuja. Syksy, Joe Bobiina huokaisi. Se tuntui sydämessä asti.
Olo olo raukea, lähes tyhjä. Hän kyllä tunsi itsensä, JB usein väitti, mutta sellainen ajattelu oli laiskojen ajattelijoiden kokemuspintaa. JB oli omenapuu, sen linnut ja tämä kaunis syysilta yksin tässä parkkipaikalla.
Joe Bobiina oli kokonaisuus.
(Naurua)
Samaan aikaan Panokansleri ja skedejamppa Joe Bob sekoili oman kaappinsa kanssa miesten puolella. Heti kun olet saanut rojut sisään niin huomaat, että lukko ei toimi. Ei muuta kuin kaapinvaihtoon.
Puolen tunnin sekoilun jälkeen Joe Bob hyppäsi lastenaltaaseen sammakkopuvussaan, sillä siellä olivat kaikki mamit.
Jossain vaiheessa järjestysmies ja uimavalvoja käväisi kertomassa snorkkelijampalle, että ihan kaikki jutut eivät olleet sallittuja.
(Hihitystä)
Parkkipaikalla Joe Bobiina tuijotti kauan ulos tuulilasista, ennen kuin huomasi pyyhkijän alla paperilapun. Hetkellinen autius väistyi ja taas tuli jotain tekemistä. Hänelle oli aina sanottu ja häntä oltiin aina moitittu siitä, että Jo Bobiina toisinaan tuntui katoavan jonnekin, ja vain kuori jäi jäljelle. Outoja tiloja.
Jo Bobiina suristeli ikkunan auki ja yritti ylettyä lappuun, mutta se oli liian kaukana. Ja vaikka pyyhkijät sammutti ääriasentoon, niin sittenkään hän ei ylettänyt lappuseen. Harmin paikka. Rentoa oloa oli häiritty mainoksella tai viestillä, sillä sakkolappu se ei ollut. Sakkolaput olivat muovipusseissa. Jos siellä olisi taas jokin fitness -juttu, niin Jo Bobiina saisi kohtauksen. Jos taas pitsamainos, niin Jo Bobiina saisi kahta kauheamman kohtauksen. Hän oli lopen uupunut pitsaa syöviin fitness -ihmisiin, joilla oli kotiprintteri ja koneellaan käppäinen mainosohjelma. Sitten nämä älypäät räplivät kaduilla pyyhkijöitä. Oliko tämä tällainen täsmämainontaa? Jo Bobiina ajatteli ja avasi auton oven.
(Hihitystä)
Paperilappu oli käsin kirjoitettu, ja vielä kaunokirjoituksella. Siinä luki.
"Moi.
Huomasin, kun tulit parkkipaikalle ja pysäköit tähän. Tämän jälkeen unohdin, mihin itse olin menossa. En ole kolaroinut autosi kanssa, vaan kolaroin itseni sinuun, vaikka en tiedä sinusta mitään.
Kiitos"
(Naurua)
Ihanan romanttista. Ja vielä keskellä "arkea".
(Hihitystä)