Valekiusattu ja todellinen työpaikkakiusaaminen

Kirjoituksesi on kuin mun työpaikastani.
Meillä ei kyllä ole mitään yt-juttuja päällä, mutta muuten.
Meillä on esiintynyt mm. työpaikka-ahdistelua, josta itsekin olen saanut osani.
Eräs naiskollega riivasi näillä asioilla mua ekat puoli vuotta aikanaan ja sitten kiusannut ja haukkunut mua siitä lähtien. Ne ekat 3v kaikista pahiten, mutta nykyään enemmän vaivihkaa.
Ja nyt tässä viimeisen vuoden aikana 2 mun miespuolista kollegaa pommittivat pikkujouluissa todella törkeästi erästä uudempaa naiskollegaa, että siinä oli jo muut joutuneet menemään väliinkin. Itse en ollut paikalla, koska en ole vuosiin itsekään viitsinyt jakaa vapaa-aikaani työyhteisöni kanssa muutenkaan ja kun olen ihan työn itsensä takia ko firmassa töissä muutenkin. Mutta tosiaan kuulin siitä jälkeen päin, sieltä oli tämän illanvieton aikana tullut kaikki mahdolliset koko kimppapanoista lähtien jne.
Asiat käännetty vielä niin, että jos itse juttelen jollekin naiskollegalle, niin olen aina muka heti vonkaamassa pimppaa. Eli ihan perättömiä asioita. Näiden muiden tekemät todelliset ahdistelut ovat ihan normaalia, terveen ihmisen käytöstä, mille naureskeltiinkin että kuuluuhan se asiaankin aina yrittää työkavereita.
Ja sitten näitä muita asioita. Haukutaan perättömästi perättömistä asioista, salataan työhön liittyviä asioita, jotta hommat kusisivat mulla->muut saisi hyvän tekosyyn haukkua mut ja mun ammattitaidon. Käydään sotkemassa mun työpisteellä asioita, jonka takia sitten välillä asiat on myös kusseet-> sama seuraus, mä muka olen laiska ja ammattitaidoton.
Tuosta perättömästä haukkumisesta säälittävin yritys on nyt viimeisen vuoden aikana tapetille noussut tällainen, et haukutaan mustalaiseksi. Ei millään pahalla ko kansanryhmää kohtaan, mutta just tätä manne sitä manne tätä ja juuri näitä negatiivisia juttuja, mitä heihin liittyy. Säälittävintä tässä haukkumisessa on se, että mä en edes ole romani- tai muunkaan vähemmistökansan yksilö. Mistä lie tuokin saanut alkunsa, vähän on sellainen fiilis, että eikö ne saatanan ressukat muusta keksi yrittää edes haukkua, niin pakko sitten jo heittäytyä noin alas.
Ja toi haukkuminen on usein tuon asian tiimoilta sitä, ettei varsinaisesti päin naamaa, mutta takuuvarmasti mun kuullen jollekin toiselle. Just sitä et tuokin mustalainen on varmaan niin helvetin hyvä puukkojen kanssa jne.
Ja nuo alkoholistit, ahdistelijat ja sauhupäät meillä taas sen kuin vain porskuttaa..
Ja heissähän ei tosiaan ole mitään vikaa heidän itsensä mielestä/mukaan. "Aina on sanottu asiasta ja asiallisesti".
Sit kaikki nuo henkilökohtaisuudet, sekin on perseestä, missä mä asun ja tietysti nää perinteiset ulkonäkösolvaamiset.
Sitten saatanan rassukat vielä ihmettelevät, kun ei tosiaan kiinnosta paskaakaan haaskata aikaa heihin vapaalla ja siitäkin sitten rutistaan ja mussutetaan.
Kateus ainakin osaltaan on se syy luultavasti heidän käytökseensä. Hoidan kuitenkin hommani ja otan työn muutenkin vain työnä ja pidän yksityisasiani niistä erillään ja omina asioinani, jotka ei kuulu heille ainakaan pätkääkään. Nyt varsinkin, kun olen oppinut tuntemaan heidät, niin sitä isommalla syyllä tietysti heillä ei ole mitään asiaa mun elämääni muuten, kuin mitä työn puolesta on välttämätön pakko.
Ja kai siinä on katkeruutta siitäkin, että he ovat ryssineet omat asiansa kuka enempi ja kuka vähempi ja kuka nyt milläkin tavoin.
Just noi pilatut parisuhteet, mitkä oireilevat sitten työpaikka-ahdisteluna, osan porukan helvetinmoiset velat(kenellä ulosottoja ja kenellä muuten vain iso kasa turhaa velkaa niskassa, mistä pääsee eroon vain lopun ikää kestävällä velkavankeudella) jne jne.
Olisihan tässä tän 9v ajalta vaikka miten kerrottavaa, mutta pääpiirteissään tää on tätä.
Mut mä en ainakaan helpolla anna savustaa itseäni ulos, jos jollakulla mun työyhteisön jäsenellä on sellainen mielessä. Et kyllä tässä ollaan liittoon menossa ennen pitkää. Tässä on jo sen verran materiaalia jo viimeisen vuoden ajalta pelkästään kasassa, että niistäkin saa kyllä pitävän käräjäriidan aikaiseksi, jos tarvitsee. Saa nähdä, tarviiko näiden pässien takia mennä peräti niin pitkälle.

Kyllä on kokenut kiusaamista. Olen Vantaan kaupungilla ja "kestin" savustusyritykset kahden vuoden ajan. Sain olla rauhassa esimiesteni mielivallan osalta pari vuotta kun taas on ollut yritystä aloittaa saman rumba jälleen. Nyt vain osaan paremmin pitää puoliani, enkä ole enää hiljaa asioista vaan kerron työkavereilleni missä mennään. Olen huomanut että se auttaa. Teen työni ja olen myöskin paremmin koulutettu kuin useampi työkaverini täällä( esimiesten huomio kiinnittyi tutkintoon, jonka suoritin täällä ollessani ja he siitä ivallisesti mainitsivatkin kaikille). Naistyöyhteisössä ei enempää tarvita.Kateus on kantava voima.