On noloa puhua tästä kellekkään mutta ei jaksa enää pitää sisälläkään. Vaimoni on saanut aina mennä kavereitensa kanssa ja en olisi voinut kuvitellakkaan että tämä olisi joskus tapahtuva.
Useita vuosia noin 5v. menetimme omaisuutemme talokaupoissa huijareille(ostimme myyntikuntoon fiksatun talon) alkoi rankka ja kallis oikeudenkäynti prosessi ja se jatkui turhan pitkään ja tulos oli huono kannoin koko taakan ja masennuin pahasti ja pitkään.Vaimo ei sitten jaksanut katsella minua masentuneena ja alkoi erään kaverinsa kanssa pilettää oikein urakalla.
Ja jossain vaiheessa tuli muut miehet mukaan kuvaan. Aavistin sen mutta kielsin ajatuksen kokonaan itseltäni ja toivoin parasta.Mutta merkit vaan varmenivat ja oli aika tehdä jotain
ajattelin että lähden kotoa ja haen eroa. Vaimo
suostui tähän helposti liiankinoli ilmeisesti helpottunut kun salaisuus ei päässyt ilmi.olin jo pitkän aikaa huomannut vaimossani outoja merkkejä
jostain ja se ilmeni myös outona pelkona minua kohtaan. Ilmeisesti hän pelkäsi reaktiotani jahka
saan kuulla asiasta.
Erottiin ja muutin kotoa pois.Tuntui tosi pahalta
ja en voinut kuvitellakkaan sen olevan vielä ohi.
kunnes sitten 4kk jälkeen asia tuli ilmi ja minun
olisi pitäny saada olla vihainen niin ei vaimoni
meni pois tolaltaan ja minun piti vaieta ja auttaa
häntä.2päivää koin kovaa tuskaa ja sitten repesi
ja vaimo halusi minusta eroon ja soitti poliisit
yöllä jotka sitten poistivat minut hänen silmistään ja että hän saisi rauhan olla näkemättä
minua ja muistella tekemisiään.
Pettäminen on minulle ainakin tosi arka paikka
ja vaimokin tiesi sen ja myös että en voi jatkaa
enää suhdetta koska luottamuksen takaisin saaminen
ei ehkä enää onnistu eikä ainakaan asia ikinä unohdu.
Asia ei toki ole ihan näin simppeli mutta näin suunilleen tässä kävi en viitsi vaivata mahdollista lukiaa kaikella pahalla.
Turhaan tässä kai kirjoittelen mutta sattuu vaan tosi lujaa.
Useita vuosia noin 5v. menetimme omaisuutemme talokaupoissa huijareille(ostimme myyntikuntoon fiksatun talon) alkoi rankka ja kallis oikeudenkäynti prosessi ja se jatkui turhan pitkään ja tulos oli huono kannoin koko taakan ja masennuin pahasti ja pitkään.Vaimo ei sitten jaksanut katsella minua masentuneena ja alkoi erään kaverinsa kanssa pilettää oikein urakalla.
Ja jossain vaiheessa tuli muut miehet mukaan kuvaan. Aavistin sen mutta kielsin ajatuksen kokonaan itseltäni ja toivoin parasta.Mutta merkit vaan varmenivat ja oli aika tehdä jotain
ajattelin että lähden kotoa ja haen eroa. Vaimo
suostui tähän helposti liiankinoli ilmeisesti helpottunut kun salaisuus ei päässyt ilmi.olin jo pitkän aikaa huomannut vaimossani outoja merkkejä
jostain ja se ilmeni myös outona pelkona minua kohtaan. Ilmeisesti hän pelkäsi reaktiotani jahka
saan kuulla asiasta.
Erottiin ja muutin kotoa pois.Tuntui tosi pahalta
ja en voinut kuvitellakkaan sen olevan vielä ohi.
kunnes sitten 4kk jälkeen asia tuli ilmi ja minun
olisi pitäny saada olla vihainen niin ei vaimoni
meni pois tolaltaan ja minun piti vaieta ja auttaa
häntä.2päivää koin kovaa tuskaa ja sitten repesi
ja vaimo halusi minusta eroon ja soitti poliisit
yöllä jotka sitten poistivat minut hänen silmistään ja että hän saisi rauhan olla näkemättä
minua ja muistella tekemisiään.
Pettäminen on minulle ainakin tosi arka paikka
ja vaimokin tiesi sen ja myös että en voi jatkaa
enää suhdetta koska luottamuksen takaisin saaminen
ei ehkä enää onnistu eikä ainakaan asia ikinä unohdu.
Asia ei toki ole ihan näin simppeli mutta näin suunilleen tässä kävi en viitsi vaivata mahdollista lukiaa kaikella pahalla.
Turhaan tässä kai kirjoittelen mutta sattuu vaan tosi lujaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ettet ole ainoa, kenelle noin on käynyt sillä olen kuullut mont kertomusta perheistä ja parisuhteista, joissa on mennyt kaikki. Tämä ei lohduta, mutta puhuminen ja kirjoittaminen on auttanut vaikeissa tilanteissa, omaa pahaa oloa kannattaa kirjoittaa ulos. vaikka tänne, koko ajan helpottaa, minä olen huono puhumaan asioistani, mutta kirjoitan ja luen toisten kokemuksia. Neuvoja tulee, hyviä ja huonompia, mutta elämä jatkuu. Suren itse kuukausi sitten menehtynyttä poikaani ja haen keskustelukavereita myös täältä. Omaiset eivät aina jaksa kuunnella tai puhua. Voimia toivotan ja jaksamista.
Oman lapsen kuolema on tragedioista raskaimpia mitä ihminen joutuu kokemaan ja sattuu syvälle.
Olen nähnyt tämänkin monta kerta sivusta ja toivonut näille ihmisille voimia.
Elämä koettelee meitä koko ajan ja välillä turhankin raskaasti.
Olen päätökseni jatkosta tehnyt ainoa mikä on
tässä asiassa vaikeaa on että meillä on 8v. tyttö
joka on täysin syytön ja kärsii asiasta ihan turhaan. En tiedä mikä olisi paras hänelle mutta
tuntuu pahalta asua tytöstä erossa koska en ole aiheuttanut eroa. Tai kyllä minussakin on paljon
vikaa ollut ja en ole helpoimpia ihmisiä mutta
tuntuu kuitenkin epäoikeudenmukaiselta että joudun
asumaan erossa tyttärestäni syystä jota en hyväksy ja tyttäreni ei tiedä tätä vaan äitinsä
on keksinyt ihan oman version isän ja äidin erolle.Ja se versio ei oikein ole minua eikä
tyttöä yhdistävä vaan äiti keksi että isälle koirat ovat tärkeempiä kuin oma perhe.
huolestuttavinta on että tyttö alkaa uskoa näin.