Olen pian 30-vuotias mies. Muutaman kerran olen seurustellut, kerran pidempäänkin, mutta suhteet ovat aina loppuneet. Syynä on ollut, että olen tehnyt jonkun hyvin pienen virheen, ja naiset ovat sitten heti laittaneet pelin poikki, en ymmärrä miksi, koska naiset itsekin tekivät vastaavanlaisia mitättömiä virheitä, jos näitä nyt virheiksi voi edes sanoa. Kyseessä on siis ollut vaikkapa sellaista, että ei oltu nähty viikkoon pariin, ja pyysin sitten, että oltaisiin viikonloppu yhdessä, ja nainen olikin sopinut jotain muuta, ja tästä sitten tuli riitaa. En ymmärrä, miksi naiset haluavat, että kaikki olisi ihan täydellistä ja menisi juuri niinkuin elokuvissa, kun eihän se voi olla mitenkään mahdollista.
Olen tässä sitten yrittänyt luoda kontakteja naisiin, sekä livenä että netissä. Yleensä saa vain ylimielistä kohtelua tai ei edes vaivauduta vastaamaan. Lopulta sitten käy niin, ettei edes uskalla enää lähestyä ketään. :(
Minulla on hyvin menestyvä yritys, urheilen paljon ja olen ihan tavallisen näköinen ja normaalin pituinen sekä painoinen. Juttelen mielelläni ja olen hyväkäytöksinen. En juo enkä polta. Vikaa minussa täytyy kuitenkin olla paljon, kun en kelpaa naisille, tai sitten olen vain liian tylsä ja tavallinen.
Muistan ajan, kun olin 15-18 vuotias, jolloin naisia oli helppo lähestyä, he juttelivat takaisin ja olivat ylpeitä siitä, kun heitä lähestyttiin. Tuntuu, että ikäisiäni naisia ei kiinnosta sitoutuminen. He haluavat vain elää itselleen. Mistä mahtaisin löytää naisen, joka haluaisi jakaa elämänsä kanssani? :(
Olen tässä sitten yrittänyt luoda kontakteja naisiin, sekä livenä että netissä. Yleensä saa vain ylimielistä kohtelua tai ei edes vaivauduta vastaamaan. Lopulta sitten käy niin, ettei edes uskalla enää lähestyä ketään. :(
Minulla on hyvin menestyvä yritys, urheilen paljon ja olen ihan tavallisen näköinen ja normaalin pituinen sekä painoinen. Juttelen mielelläni ja olen hyväkäytöksinen. En juo enkä polta. Vikaa minussa täytyy kuitenkin olla paljon, kun en kelpaa naisille, tai sitten olen vain liian tylsä ja tavallinen.
Muistan ajan, kun olin 15-18 vuotias, jolloin naisia oli helppo lähestyä, he juttelivat takaisin ja olivat ylpeitä siitä, kun heitä lähestyttiin. Tuntuu, että ikäisiäni naisia ei kiinnosta sitoutuminen. He haluavat vain elää itselleen. Mistä mahtaisin löytää naisen, joka haluaisi jakaa elämänsä kanssani? :(
Vastaukset 38
Vanhimmat
"Kyseessä on siis ollut vaikkapa sellaista, että ei oltu nähty viikkoon pariin, ja pyysin sitten, että oltaisiin viikonloppu yhdessä, ja nainen olikin sopinut jotain muuta, ja tästä sitten tuli riitaa. "
Kumpi sen riidan pystytti? Siis kumpi vetäisi herneen nouskuun ja alkoi rutkuttamaan?
Suhteet nyt on aina enemmän ja vähemmän kompromisseja eikä aina kaikki mene vain oman mielen mukaan. Joutuu joskus laittamaan toisen tarpeita ohi omien, mutta tokihan se homma pitää pelata molempiin suuntiin. Kumpikin on valmis siis laittamaan joskus toisen tarpeet omiensa edelle. Vaikka se hetkittäin potuttaisikin. Kunhan ei alinomaan potuta....sillä alinomainen potutus kertoo, että nyt ei oo kaikki asennoituneet hommaan oikeilla palikoilla. Luultavasti oma asenne tarvitsee päivitystä tai toinen vetää liikaa omaan liiviinsä, toisen aina antaessa periksi.
Ylipäänsä kai ideaalia olisi valitakin kumppani, jonka kanssa nämä asiat pelaa luonnostaan yhteen. Kumpikin tajuaa samat perusasiat luonnostaan ja on valmis antamaan ei vain ottamaan.
Haaste onkin löytää the ihminen, joka on tällainen. Ja jos löytää, kannattaa vähän funtsia mistä rutkuttelee ja mistä ei kannata rutkutella. Eli nostaa katse omasta navasta pois ja katsella joskus sitä toisenkin napaa...olla iloinen, että se napa siinä on ja vaalia sitä.
Ja semmoinen kyky olis hyvä olla olemassa, että osaa nauttia toiselle suomastaan hyvästä. Olipa se sitten omaa tilaa tai mitä tahansa mikä ilahduttaa sitä ihmistä...jos kaikki toiselle antaminen aina karvastelee, niin eihän se jaksa kauaa ketään innostaa.
Täydellistä suhde on, kun kumpikin kokee sen sellaiseksi. Siis kaikesta rutkuttelusta huolimatta ja se onnistuu kun löytää ihmisen jonka epätäydellisyyttä jaksaa katsella, ilman että aina keittää. Eli valitsee ihmisen jonka "puutteita" jaksaa katsella.
Toisessa ei ole virheitä, siinä on ominaisuuksia joista vaan ei ehkä aina itse satu tykkäämään. Virheeksi voisi sanoa jotain liikettä, jonka arvelee jo vääräksi ja virheliikkeeksi, mutta kuitenkin tekee riskillä siirtonsa.
Se miksi saat ylimielistä kohtelua voi johtua jostain omasta ulosannissa tai sitten vain on niin vääränlaisia ihmisiä lähestymässä, ettei omat ajatukset aukene. Lähinnä saa vaan toiset ärsyyntymään ja tulkitsemaan sut väärin. On myös mahdollista että on sokea omille jutuilleen, mitkä saa muut ihmiset perääntymään. Ei näe omassa toiminnassaan mitään korjattavaa, silloin ei voi mitään muuttaakaan jos ei näitä osaa lähteä tarkastelemaan ja korjailemaan tarvittaessa. Tossa jo mietit itsekin, että ehkä sussa on jotain semmoista, tylsä ja tavallinen...no jaa ei se varmaan kaikkia haitaa sekään. Mutta mutta..korostatko jotain itsessäsi liikaa? Vähätteletkö itsessäsi tai toisessa jotain?
Mutta nää nyt vaan mun aamuunisia mietteitä. En väitä että olen edes askeleen verran jäljillä. Vähän kaurapuuroa tuli nyt...mietin että painanko edes lähetä, mutta...:)
Itsestään kannattaa kuitenkin aloittaa, kun miettii vaihtoehtoja ja koittaa olla ihan rehellinen itselleen.
Tosi hyvä vastaus :)
Jessus miten täydellinen vastaus, jos sä täytät noi ehdot itse... on harmi mulle ett olet nainen. Olet tunteva ja ajatteleva ihminen ja luultavammin loistava kumppani jollekin miehelle. Hienoja neuvoja ja ajattelemisen arvoisia asioita. Kiitos tästä!
Peukuttaisn tämän jos pystyisin!
Siinä tuli vastaus johon en mitään osaa lisätä enkä pois ottaa.
Nykypäivänä miehen pitää olla lähes täydellinen että kelpaa edes tavisnaisille.
Neittideittailun suosio on mahdollistanut naisille hurjan hypergamian.
"Neittideittailun suosio on mahdollistanut naisille hurjan hypergamian."
Käsittääkseni nettideittailu ei kuitenkaan ole lisännyt rikkaiden ja komeiden miesten määrää Suomessa?
Siitä juontaakin juurensa sanonta "mielummin yksin kuin ilman komeaa rikasta miestä"
Meikä nyt on kaukana täydellisestä ja siltikkin tulee keskivertoa parempaaki pesää. :D
ei niitä kantakirja poroja lasketa
Niin varmaan, mutta me muut emme elä trollimaailmassa.
Niin mitenhän sen keskiverron nyt määrittää..
Tuollaisen tekstin perusteella on mahdotonta sanoa, mikä on vialla. Asia voi olla pieni tai iso. Sönkkiksen teksti oli aika hyvä. Helppoa tietysti olisi syyttää asiasta joko sinua tai naisia.
Nettideitti on vaan jotenkin mielestäni aivan kieroutunut tapa hakea seuraa vaikka sitä itsekin harrastin. En tiedä, että mikä siinä on, että naiset ovat erityisen valikoivia juuri netissä. Minulle kerrottiin ainakin useaan otteeseen, että minun kovat eivät tehneet oikeutta.
Kuviin kannattaa oikeasti panostaa. Ei ole mitenkään yliampuvaa että sen oman kännykän sijaan menisi ihan oikeaan valokuvaamoon ja pyytäisi ottamaan sarjan kuvia joissa on oikeasti edukseen.
kaikki ei ole edukseen ammattikuvaajan ottamissa kuvissa kun kuvaustilanne ei ole heille rento. toisille toimii kotona otetut paremmin. ei tule sellaista tönkköä kuvaa. olen nähnyt ihan hirveää pönötystä.
Kovin on pinnallista, jos kuvien perusteella valitaan. Myönnän, että kuva kertoo jotain, mutta jos nyt toinen on suht normaalin näköinen niin voisi sen ulkonäön arvioinnin jättää liveen ja keskittyä oleellisempiin asioihin.
Muutaman sanan vaihtamalla tuo olisi kuvaus siitä kuinka minä koitan päästä töihin. Minussa on potentiaalisena työntekijänä selvästikin fataalia vikaa joka karkoittaa työnantajat, aivan kuin sinussa on jotain sellaista mikä ei vetoa naisiin.
No. Tasan ei käy nallekarkit tässä maailmassa. Nautitaan siitä mitä on eikä murehdita sitä mitä ei ole tai välttämättä tule.
15-18 vuotiaana ollaan kokemattomia ja silloin saa paljon anteeksi. Nyt lähes 30-vuotiaana sinulta odotetaan paljon parempia naistenkäsittelytaitoja. Vaikka on hyvä ammatti, käytöstavat hallussa ja ulkonäössäkään "ei mitään vikaa", niin se ei takaa vielä mitään. Jos seksuaalinen vetovoima/ kemia puuttuu, niin ei auta muu kuin opetella mieheksi, jossa on kemiaa.
Kuten sönkkis kirjoitti: olet mahdollisesti sokea omille "virheillesi". Jos tulosta ei tule, ei kannata olla vanha tuttu oma itsensä, vaan pyrkiä muutokseen. Se ei ole väärin. Epäilet itseäsi vialliseksi ja tylsäksi. Siinä voi olla pari kompastuskiveä. Eli itseluottamus kuntoon. Kaikki ovat viallisia, toiset ovat vain paremmin sinut vikojensa kanssa. Tylsyydestäkin voi oppia eroon (jos edes olet). Naiset tunnetusti vaativat sitä pilkettä silmäkulmaan ja ennakkoluulottomuutta (carpe diem).
Juu, nuoret likat jopa tekevät itse paljon aloitteita - myöhemmin niitä on turha odottaa :)
Jos vika on miehen tylsyydessä, niin todellinen vika on todennäköisesti naisessa. Tylsyydellä tarkoitetaan yleensä sitä, että on kiltti ja kunnollinen ja hyvät elämäntavat eikä sekoile ja tee tyhmyyksiä. Eli jälleen kerran: nainen haluaa huonon miehen, hyvä ei kelpaa.
Oot aloittaja aika naurettava. Jos oot kiinnostunut naisesta niin ei pidä pitää parin viikon hiljaiseloa ja sitten pyytää naista johonkin. Naisella oma elämä ja omia suunnitelmia tekemiseksi. Naiselle tulee soitella päivittäin ja kysellä että haluaako lauantaina vaikka mennä jäkismatsiin tai baariin kaljalle ja suunnitelmia pitää tehdä ajoissa. Jos ei pidä naiseen yhteyttä niin se unohtaa sellaisen miehen hetkessä. Ei tulis omalle tyttöystävälle tehdä sellaista että pitää hiljaiseloa kaks viikkoa
Joo, itsekin ihmettelin tuota viikon parin hiljaiseloa. Jos on oikeasti kiinnostunut, niin ei tuollaista taukoa pidä pitää. Itse olisin jo ajatellut, että miestä ei kiinnosta, ja olisin unohtanut/yrittänyt unohtaa ko. tyypin. Jos nyt oikein tosissani olisin ollut ihastunut, niin olisin ehkä jo aiemmin itse ottanut yhteyttä ja tunnustellut tilannetta. Mutta aika monet naiset eivät ihan periaatteessa "miesten perään soittele"...
Ettei nyt vain olisi niin, että aloittajalle tärkeimmät asiat ovat työ ja urheilu. Ja sitten jos aikaa hiukan jää, niin nainen pitäisi sitten olla niihin pieniin hetkiin. Joo, joillekin tuo voi toimiakin, mutta useimmille naisille se tuskin riittää.
Kiitoksia vastauksista!
Tottakai soittelimme ja viestittelimme naisen kanssa silloin. Asuimme eri paikkakunnilla. Nähneet toisiamme emme vain olleet pariin viikkoon. Nainen oli kotoisin samalta paikkakunnalta missä asun, mutta oli opiskelemassa eri paikkakunnalla.
Tässä tapauksessa kuitenkin, jos laitoin viestiä naiselle, tuli melko usein vastausta tyyliin "mitä sä vainoat mua". Menimme tässä ihan niinkuin nainen halusi, jos ehdotin jotain, hänelle ei koskaan käynyt mikään minun ehdoillani, ja jos joskus sanoin, että tehtäisiinkö nyt niinkuin minä haluan, tuli siitä riita. Menimme täysin hänen ehdoilla ja aikatauluilla.
Lisäystä kommentteihin, naisiin pitäisi pitää yhteyttä, mutta vain silloin kun he haluavat. Jos eivät halua, eivät vastaa tai vastaavat tylysti. Näin ainakin totean omakohtaisista kokemuksista.
Ei mitään toisen ehdoilla menemistä, vaan molempien tarpeiden mukaan pitää mennä. Kukaan täysjärkinen ei halua kynnysmaton kanssa olla ja jos toinen on oikeasti kiinnostunut, se kyllä tulee vastaan myös. :)
Eli siinä meni vikaan, että et lue rivien välistä että toista ei kiinnosta, vaan tavoittelet mitä et voi saada.
"Muistan ajan, kun olin 15-18 vuotias, jolloin naisia oli helppo lähestyä, he juttelivat takaisin ja olivat ylpeitä siitä, kun heitä lähestyttiin. "
15-18 -vuotiaina naiset kohtaavat lähinnä omanikäisiä poikia koulussa ja jossain harrastuksissa. 18-vuotiaana he sitten siirtyvät ravintolaelämän pariin. Siellä he kohtaavat paljon suuremman joukon miehiä. Nyt tarjolla on niin kokeneita pelimiehiä kuin hieman vanhempiakin miehiä. Miestarjonta on valtavasti suurempi mitä se alaikäisenä oli. Kun valinnanvaraa riittää, voi olla vähän nirsompikin.
Nuorena ollaan kokeilumielellä liikkeellä. Vanhempana tiedetään jo mitä halutaan. Nuorena vie vietit, vanhempana järki enemmän mukana, mikä tekee pariutumisesta kyllä hankalampaa.
En välttämättä kannata ajatusta siitä, että jossain pitäisi olla vikaa, jos paria ei löydy, mutta sitä kannatan, että mietitään mitä voisi tehdä toisin. Muilta saatu palaute on aina arvokasta, koska sen avulla voi oppia käsittelemään omaa asiaansa uusista, yllättävistä näkökulmista.
Sait palautetta, kun suhde loppui riitaan. Siinä siis yksi lähtökohta pohdinnalle. Olen samaa mieltä kuin useampi aiemmin vastannut eli aika harva pitää siitä, että etukäteen sovitut menot olisi ilman muuta siirrettävä yhteisen viikonlopun tieltä, varsinkin, jos ei olla pariin viikkoon olla oltu yhteyksissä. Siitä tulee toiselle kurja olo, jos hänen odotetaan ikään kuin "hyppäävän käskystä".
Toisen huomioiminen/kyky ajatella asiaa muidenkin kuin oman itsen kannalta eli empatiakyky on parisuhteessa tärkeää, joten siihen uskoakseni monet naiset kiinnittävät alkuvaiheessa paljon huomiota. Empatiakykyä voi kehittää niin kuin olet jo tehnytkin pyytämällä muilta mielipiteitä täällä palstalla.
Toinen asia, joka tulee viestistäsi mieleen on yksinkertainen tosiasia eli se, että ikäisistäsi naisista moni on jo varattu. Ensisynnytys on keskimäärin 28-vuotiaana ts. moni nuorempikin nainen on jo vakiintuneessa parisuhteessa. "Toisella kierroksella" olevia taas ei vielä ole ehtinyt tulla "markkinoille". Minusta olet hyvällä tiellä pohdinnassasi, sillä pitkittyessään asiat monesti mutkistuvat. Jos sinkkuna oleminen jatkuu pitkään eikä kokemusta ole pitkistä parisuhteista, niin saattaa tulla jo itsetunto-ongelmiakin, vaikka ongelmaa voisi lähestyä ratkaisukeskeisesti: mikä meni vikaan ja mitä tehdä toisin?
Pidin pienen tauon kirjoittamisessa vastatessani, sillä aikaa olitkin jo tarkentanut omaa kertomustasi, joten vastaukseni on vanhentunut. Paitsi ei siltä osin, että minusta ei sellaiseen suhteeseen kannatakaan lähteä, jossa jo tapaamisten sopiminen on vaikeaa ja aiheuttaa riitoja. Eli mielestäni nainen käyttäytyi huonosti ja ylimielisesti sinua kohtaan. Kävi ehkä paremmin kuin hyvin sitten kuitenkin.
Pitkien parisuhteiden puute toimii myös "punaisena vaatteena". Usein alkanut suhde kariutuu siihen kun selviää ettei miehellä oli pitkiä parisuhteita takanaan. Tämä herättää naisessa ja ehkä hänen kavereissaan epäilyksiä. Onko miehessä jotain vikaa, tai sitten todennäköisemmin miestä epäillään sitoutumiskammoiseksi.
Miehellä tulisikin olla jo pitkiä useiden vuosien suhteita 30-vuotiaaksi mennessä takakaan jotta niitä voisi saada jatkossakaan. Samaan tapaan kuin 30-vuotiaana on turha haaveilla töiden saamisesta jos siihen mennessä ei ole CV:hen saanut mitään työhistoriaa hankittua.
Jokainen mennyt suhde on miinusta. Jokainen kunniallinen mies ja nainen haluaa mahdollisimman käyttämättömän, kokemattoman ja puhtaan kumppanin.
Haluatko, että kumppanisi käy vieraissa? Et? Miksi sitten haluaisit, että hän on käynyt vieraissa aiemmin?
Totta.
...naisilla. Erityisesti irtosuhteet ja panosuhteet ovat pitkä miinus. Samoin psyykeä kuluttavat vuoristoratasuhteet jännämiesten kanssa.
Miehillä menneet suhteet ja erityisesti irtopanot ovat plussaa, koska:
1. mies ei saa suhteita eikä erityisesti irtopanoja olematta sytyttävä
2. mies joka on saanut irtopanoja, on oppinut rentoutta/itsevarmuutta/flirttiä/naisen lukemista/panotaitoja
Tuo on vähän kuin sanoisi autonkorjaajalle että kokemus autojen rassaamisesta on miinusta.
Yrität+liian+vaikeita+naisia...+itse+ainakin+huomaan+jo+etukäteen+että+suureen+osaan+ei+kannata+edes+ottaa+yhteyttä+kun+mieltymykset+ym.+ovat+täysin+erimaailmasta+ja+kyllä+sen+kuvien+ym.+tietojen+perusteella+voi+tehtä.
Vastaus löytyy peilistä. Ruma ulkonäkö kuten itsellänikin. Itse esim en koskaan saanu naista koska olen ruma. Elämäntilanteesta se ei ole kiinni koska taas kavereitani vertaamalla joista osa on työttömiä, osa alkoholin suurkuluttajia yms mutta yhteinen tekijä että ovat komeita niin näille naisia riittää mielinmäärin. Yhdellekin kaverille vaikka on naimisissakin ollut jo kohta pari vuosikymmentä ja lapsia iso liuta niin uutta muijaa on kierroksessa joka viikonloppu välittämättä siitä vaikka vaimo odottaa kotona. Itselleni olis riittänyt yksi nainen jonka kanssa perustaa perhe mutta naisille en riittänyt rumuuteni vuoksi. Siksi elän ja kuolen yksin. Sis ilman parisuhdetta. Ystävieni säännöllinen näkeminen ei minusta muuten yksinäistä tee. Testamentinkin olen jo tehnyt koska jälkikasvua en koskaan saanut. Omaisuuteni menee siskoni mahtaville ja rakkaille lapsille kun itsestäni joskus aika jättää.
Mitä se on, kun mies on ruma? Naisen rumuutta on täällä käsitelty yksityiskohtaisesti, mutta miehen ei.
Nykynaiset kasvatetaan narsismiin.
Naisella on periaatteessa kaksi eri taktiikka joista valita. Ensimmäinen on Järki, ja toinen on Söpöys. Useimmat naiset pääsevät kaikesta läpi elämässään söpöydelle. Heidän ei tarvitse osata mitään, ja miehet ovat aina halukkaita auttamaan heitä ja päästämään pinteestä, kun nainen vain hieman räpyttelee silmiään. Näistä naisista tulee väistämättä narsisteja, kun he huomaavat vallan, joka piilee söpöydessä. He voivat jättää miehen mitättömästä syystä, koska palvovia miehiä on jonoksi asti.
Kun ruma nainen taas huomaa, ettei hän pärjää söpöydellä, hän yrittää olla järkevä. Mutta koska hän ei kykene järkevyyteen, syntyy Naistutkimuksen, Genderteorian ja Feminismin kaltaisia ajatuspieruja 9000:sta eri sukupuolesta sosiaalisine konstruktioineen. He ovat umpihulluja. Suo siis siellä ja vetelä täällä. Halutako söpö narsisti vai typerä ja lihava feministi.
Vitusti totta!
Kannattaa suosiolla tutustua ulkomaalaisiin naisiiin. Esim. tsekkiläiset ja espanjalaiset naiset ovat välittömiä ja mukavia. Suomalaiset on ihan hirveitä. Hirveitä. Aivan hirveitä. Kauheaa, kauheaa kauheaa..täysin hirveitä hirvityksiä. Sanoinhan että suomalaiset naiset ovat hirveitä. Tarkoitin tosiaankin että hirveitä!
Älä hauku hirveä! Joku kunnioitus niillekin ja vertaaminen suomalaiseen naiseen on tämän metsän komeamman kuninkaan pilkkaamista. Mistä tulikin mieleen että huomenna alkaa hirvijahti. Hirven kaato on sentään helpompaa kun naisen ja tämä arvokas riista täyttää mukavasti taas vuodeksi pakastimen:)
Eilen en ehtinytkään syventyä vastaamaan tähän, joten vielä muutama sananen. Kaikkihan täällä on tietysti jo käsitelty tuhat kertaa, mutta mahtuuhan tänne viestejä jonon jatkoksi. Mietin näitä asioita, joista kerrotte kokemuksianne ja ajatuksianne.
Kun tarkensit aloittaja tuota viestiäsi, niin minulle tuli välittömästi mieleen se, että kuinka on rajojesi laita? Yrittäjänä et pärjäisi, jos et osaisi toimia oikein rajojasi testaavan asiakkaan kanssa. Käytä niitä taitojasi ja tietojasi myös naisten kanssa. Ihmissuhde on periaatteiltaan samanlainen, olipa se asiakkuussuhde tai mikä muu tahansa. Jos sinun asiakkaasi käyttäytyisi yhtä tökerösti kuin tämä nainen, niin tuskin käyttäisit häneen kovinkaan monta työtuntia, eikö totta? Osaisit ehkä toimia sillä tavalla, että hankala käytös saattaisi jopa loppua. Tiukasti, asiallisesti, ystävällisesti. Toista kertaa hän ei asiakkaana käyttäyisi sinua kohtaan huonosti. Mutta sellaisia ihmisiä ei kannata yksityiselämäänsä haalia. Hankala ja huonosti käyttäytyvä, ylimielinen, kerskaileva, ikävä tyyppi (mies tai nainen) voi olla elämässään paskassa jamassa, mutta minusta heidän ongelmiensa setviminen kannattaa jättää suosiolla muille. Et tarvitse sellaisia ihmisiä elämääsi.
Mietin myös sitä, että missä tapaat naisia. Ei ole itselläni kokemusta, mutta intuitiivisesti tuntuu siltä, etten lähtisi kumppania etsimään nettideiteiltä. Siellä ovat kaikki samassa rivistössä tuossa ylhäällä mainospalkissa kuin kengät, paidat ja Libero- vaippapakkaukset: se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Voihan siellä profiili olla aivan niin kuin rivi lotossa, mutta miten sieltä kliseiden joukosta voisi löytää jonkun, vaikka siellä heitä olisikin? Vaikuttaa epätodennäköiseltä, todennäköisemmin saa sp-taudin ja henkisen selkäsaunan (toivottavasti olen väärässä).
Mistä sitten kumppania voisi hakea. Jos asut pienellä paikkakunnalla, niin ehkä sitä pitäisi ihan paperilla miettiä. Lähes kaikki hyvät ja kestävät tietämäni parisuhteet ovat syntyneet omien verkostojen välityksellä. Täytyy liikkua laajasti, tavata ihmisiä, ottaa kontakteja eikä vain siinä mielessä, että onko tässä se ainoa oikea. Ihmiseen ei tutustu hetkessä. On aivan turha lukea mainoslauseita nettiprofiilissa, sillä vain käyttäytyminen kertoo, mikä ihminen oikeasti on. Jos tapaat tutun,tutun tutun, sukulaisen kaverin, asiakkaan, asiakkaan kaverin, tutustuminen tapahtuu luontevasti ja saat paljon puolueetonta tietoa siitä ihmisestä, joka kiinnostaa (tai sitten ei). Jokainen kohtaaminen on harjoittelua, jos sen niin haluaa nähdä. Kaikki ovat jotenkin kiinnostavia, ovathan ihmiset aika omituisia otuksia (minä itsekin olen). Olen kiinnostava, sinäkin olet. Kiinnostaviin ihmisiin halutaan tutustua, toivottavasti pidät itseäsi hyvänä tyyppinä ja kiinnostut myös muista. Tässäkin voit hyödyntää taitoja, joita sinulla on yrittäjänä. Osaat jututtaa ihmisiä, jos kerran olet yrittäjä.
Iskuoppaistakin on täällä ollut puhetta. 12121212 kertoi niistä olleen apua. Voihan niitäkin vilkaista, mutta minusta niiden ongelma on se, että opit perustuvat esittämiselle ja manipulointiyritykselle. Ainakin älykäs nainen tietää ne opit ja sen jälkeen olet historiaa. Jos tavoitteena on oikea ihmissuhde, niin sen pitää perustua kiinnostavuudelle, autenttisuudelle eikä esittämiselle. On typerää esittää jotain muuta kuin on, cool on nimenomaan sellainen henkilö, joka ei häpeile omia haavojaan. Se herättää kiinnostusta, koska se viestii karismasta, pystyvyydestä. Brassailu ei sitä viesti, päinvastoin. (Suomalaiset yleensä ovatkin hyviä vaatimattomuudessa, eivät esitä menestyvää, sillä menestyjän ei tarvitse esittää mitään. Se on varma tunnus menestyksestä ettei brassaile, sen suorastaan haistaa.)
Yksinään funtsiessa ajatukset menevät helposti solmuun, joten mietin, että mistä voisi hakea apua. Onkohan kukaan kokeillut näitä rakkausvalmentajia? Itsekin ajattelin skeptisesti, kun lehdistä luin, että mitä ihmettä, mutta olenkin tullut toisiin ajatuksiin. Kun joku toinen kertoo miltä oma käytös vaikuttaa ja paneutuu siihen, mikä henkilökohtainen tilanne on, niin siitä voisi hyvinkin olla apua. Sijoitetaanhan sitä typerämpiinkin asioihin eikä se voi miljoonia maksaa, jos sellaisella käy. Autonhuolto on varmasti tuntitaksaltaan samaa luokkaa. Jos on humpuukia, niin saahan siitä ainakin hauskan jutun kerrottavaksi. Terapiakin voi kai auttaa, mutta eihän kumppanin etsiminen ole mikään parannettava sairaus. Siihen asti kunnes löytyy, on varmasti mahdollista elää kiinnostavaa elämää ilman isompia paineita. Joku mainitsi, että naiset vieroksuvat ikisinkkumiehiä. Ehkä niin, mutta mitä siitä, jos joku niin ajattelee. Ihmissuhdetta juuri minun tai sinun kanssa ei voi etukäteen harjoitella eli näin lähdetään aina toivottavasit mahdollisimman puhtaalta pöydältä. Stereotypiassa unohdetaan se, että ihmissuhteet voivat myös rampauttaa, vahingoittaa.
Naputtelen taas tätä hirveässä kiiressä enkä muista mitä alkupäässä tekstiä lukee.... :)