Joe Bob oli luisunut äkilliseen apatiaan torstaina aamulla klo 8:46. Ennen niin viriili ja suulas panojantteri oli kuin toinen mies kohdattaessa. Ppoissa olivat kevyt älyllinen briljeeraus ja luomisvoiman tenho. Asentokin oli jollain tavalla lytyssä. Oli kuin Joe Bobin sisällä ei olisi enää mitään. Kimaltava timanttiputous oli hiipunut, ja lopulta sammunut.
Varikset raakkuivat Brakun puissa.
Äkkiä paikalle kaarsi televisioyhtiön pakettiauto. Joe Bob istui puistonpenkillä ja tuijotti käsiinsä. Sivuovi aukesi ja ulos hyppäsi semipornahtava mediakentän edustaja perässään käsikameramies ja karvainen äänittäjä.
- Joe Bob, maistuisiko pieni aamiaishaastattelu ihan vain vanhojen hyvien aikojen vuoksi? kouliintunut naisääni kysyi ja istahti Joe Bobin vierelle.
- Sain aamulla vision, joka hyväksyttiin yhdellä puhelinsoitolla. Visioni keskipisteessä olen sinä, multitalentti poikamiespanomies Joe Bob. Pliis. Tee se vaikka minun vuokseni, jos et itsesi. Olemmehan me jo enemmän kuin tuttuja, semipornahtava toimittaja sanoi ja kurkisteli Joe Bobin väsyneisiin kasvoihin. Tämä ei juuri reagoinut.
- No en kai minä nyt niin huono ollut? nainen sanoi tummalla kysyvällä äänellä.
- Muistaakseni sinulla oli ihan kivaa, hän nauroi helakasti perään ja pamautti kätensä reisilleen. Vasta tässä vaiheessa Joe Bobin päässä tapahtui jotain. Pieni marmorikuula hammastikun päässä otti ja putosi kopsahtaen uraan, jossa se alkoi vieriä alemmas mutkikkaassa koneistossa. Sen vauhti kiihtyi, ja sen ympärillä alkoi välähdellä valoja, niin kuin loisteputket oli juuri sytytetty suureen halliin, ja kaikkialla tuntuisi välkkyvän ja kivuliaasti räpsyvän. Äkkiä jokin suunnaton ja valovoimainen masiina tärähti eloon Joe Bobin uumenissa, ja hän havahtui katato.isesta apatiastaan ja suuteli toimittajanaista vierellään.
- Oh, Joe Bob, tämä huokaisi.
(Hihitystä)
Varikset raakkuivat Brakun puissa.
Äkkiä paikalle kaarsi televisioyhtiön pakettiauto. Joe Bob istui puistonpenkillä ja tuijotti käsiinsä. Sivuovi aukesi ja ulos hyppäsi semipornahtava mediakentän edustaja perässään käsikameramies ja karvainen äänittäjä.
- Joe Bob, maistuisiko pieni aamiaishaastattelu ihan vain vanhojen hyvien aikojen vuoksi? kouliintunut naisääni kysyi ja istahti Joe Bobin vierelle.
- Sain aamulla vision, joka hyväksyttiin yhdellä puhelinsoitolla. Visioni keskipisteessä olen sinä, multitalentti poikamiespanomies Joe Bob. Pliis. Tee se vaikka minun vuokseni, jos et itsesi. Olemmehan me jo enemmän kuin tuttuja, semipornahtava toimittaja sanoi ja kurkisteli Joe Bobin väsyneisiin kasvoihin. Tämä ei juuri reagoinut.
- No en kai minä nyt niin huono ollut? nainen sanoi tummalla kysyvällä äänellä.
- Muistaakseni sinulla oli ihan kivaa, hän nauroi helakasti perään ja pamautti kätensä reisilleen. Vasta tässä vaiheessa Joe Bobin päässä tapahtui jotain. Pieni marmorikuula hammastikun päässä otti ja putosi kopsahtaen uraan, jossa se alkoi vieriä alemmas mutkikkaassa koneistossa. Sen vauhti kiihtyi, ja sen ympärillä alkoi välähdellä valoja, niin kuin loisteputket oli juuri sytytetty suureen halliin, ja kaikkialla tuntuisi välkkyvän ja kivuliaasti räpsyvän. Äkkiä jokin suunnaton ja valovoimainen masiina tärähti eloon Joe Bobin uumenissa, ja hän havahtui katato.isesta apatiastaan ja suuteli toimittajanaista vierellään.
- Oh, Joe Bob, tämä huokaisi.
(Hihitystä)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luomisintonsa takaisin saanut eliittipanopoppari Joe Bob tunsi vilisevänsä naisen värikylläisyydessä riemunkirjavia huudahduksia, kuin tivolin taustaääniä. Samalla kuitenkin pornahtavan saapasvarsitomittajan näsnäolo nivoi hänet saumattomasti yhteyteen tämän kanssa. Tunne oli lämmin ja täyttävä.
He lähtivät siltä istumalta viereiseen hotelliin muhinoimaan.
Kuvaus- ja äänimies menivät tuopille keskustelemaan jääkiekon nykytilanteesta. Kuten viimekin vuonna.
(Naurua)
Ultrapiristynyt Joe Bob liittyi stobeseurueeseen vasta iltamyöhällä. Kuvaus- ja äänimies olivat siinä kunnossa, että toinen heistä kuvasi toista ja toinen äänitti edellistä. Kuva ja äänite huojui.
Joe Bob tilasi itselleen tummaa olutta ja nosteli housujaan. Samaan aikaan saapasvarsitoimittaja nukkui kuin murmeli paksun peiton alla. Hän näki unta, jossa ei ollut mitään seksikästä tai eroottista.
(Reps)
Autenttisen ja puolueettoman tiedon Olympos, Joe Bobin ex vaimo soitti hotellihuoneeseen ja herätti puhkinussitun saapasvarsitoimittajan ansaituilta unosiltaan.
- Mjoo, tämä urahti luuriin.
- No se on Joe Bobin exä tässä, terve, pirteä ääni langan toisessa päässä huikkasi.
- Ai joo, moi. Mitäs sulle kuuluu?
- Eipä tässä mittään. Kuinkas itselläsi?
- No vähän on paikat hellänä. Taitaa olla flunssa tulossa, saapasvarsitoimittaja sanoi ja etsi vaatteitaan. Luurista kuului naurua.
- Ihan sellaista vaan läksin kyselemään...
(Jatkuu ensi numerossa)
(Hihitystä)
Niin, kun asioista tehdään vaikeita, niistä katoaa ilo ja hohdokkuus.
Tämän takia fiksu nainen ei välttämättä halua fiksua miestä, tai päinvastoin...