Irtisanouduin juuri - Olo tuntuu hele--n vapaalta

oniittelen! Tuo on ratkaisu, jota moni miettii, mutta moni ei uskalla tehdä. Kun olet tuuon ratkaasun harkiteb tehnyt niin et ihan heti meni karille rahojen suhteen.

Raha ei todellakaan ole elämässä tärkeintä, eikä työkään, vaikka tärkeitä ovat. Tärkeää on pitkässä juoksussa varmasti psyykkinen terveys ja ympäröidä ihmisillä, joiden seurassa on hyvä on olla. Jos ei vaihda maisemia ja ihmisiä, ei kusipäistä pääse eroon. On mahdollista, että joutuu vaikeuksiin toisessakin työpaikassa, mutta elämä on todella niin lyhyt, että sitä kannattaa yrittää!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Olen tilanteessa missä etsin ratkaisua millä vältän karenssin työ paikalle en voi palata pitkään jatkuneen ajojahdin takia,tällä hetkellä olen s-lomalla olen ottanut yhteyttä työsuojeluun ja TE-toimistoon aika toivottomalta näyttää loppu tili olisi vaihtoehto tai löytää toinen työ,muuten näyttää siltä että karenssi tuleeja taloudellinen katastrofi on edessä.Onko hyviä neuvoja?

Aikoinaan olin myös savustuksen kohteena eräässä työpaikassa, tiesin varmaksi tilanteen kun sattumalta kuulin siitä keskusteltavan. Kaikki keinot oli sallittu näille kaveruksille, olivat ihan päällikön siunauksen saaneet asialle. Pidin pintani, eristin itseni kaikilta tilanteilta jossa joutuisin vapaaehtoisesti olemaan heidän seurassa, mm kahvit, ruokala jne. Sairasta juoruilua ja tarinoiden sepittämistä, homottelua, julkista nöryyttämistä.. Kun mitta tuli täyteen hain ensimmäistä kertaa elämässäni sairauslomaa henkisten ongelmien takia, burnoutiksi sitä kutsuivat, masennusta jne. olin kuukausia sairiksella. Sitten tein sen mahdottoman päätöksen, irtisanouduin ja sairaslomaa jatkui kelan piikkiin. Työvoimatoimistolle toimitin jonkinlaisen kaavakkeen jossa selvitin irtisanoutumisen syyt, burnout, terveydellisistä syistä en voi jatkaa kyseisellä työpaikalla. Ei tullut karenssia. Tämä tapahtuma suurella kotimaisella rakennusyhtiön korjaamovarikolla Tuusulassa. Samat kaverukset olivat käyttäneet samaa taktiikkaa eräälle alihankkijalle, tämä oli kuitenkin sen verran loukkaantunut asioista että teki siitä ilmoituksen. Mutta kuulemani mukaan sekin hoidettiin hissutellen pois. Aika sairasta jengiä, työterveyskin oli tietoinen tunnelmista kyseisellä osastolla, mutteivät ilmeisesti voineet asialle mitään. Surullista kun tämä on niin yleistä nykyään.

Olet tehnyt oikean ratkaisun! Päätöksen viisaus tulee vain vahvistumaan, kun aikaa kuluu. Sekopäiden kanssa ei pitäisi kenenkään jäädä ottelemaan, vaikkakin jokaisen elämäntilanteet ja ratkaisut ovat erilaisia.

Itse olen jäänyt työpaikkaan, jossa minua kiusattiin useiden vuosien ajan. Ikä ja toimeentulomahdollisuudet asettavat kylmät rajoituksensa. Vaikka pääkiusaaja on siirtynyt toisaalle, on otsassani edelleen hänen lyömänsä leimat. Jäljelle jäänyt porukka ei ole enää niin röyhkeää, että kävisi päin näköä. Olen kuitenkin ulkopuolinen. Ei kivaa.

Kuulemani mukaan yli kymmenen kaveria käynyt kokeilemassa samaa pajaa ja lähtö tullu aina jommankumman aloitteesta kun ei "kemiat" käy yhteen. Sääliksi käy niitä nuorempia jotka painivat näiden ongelmatapausten kanssa kuukaudesta ja vuodesta toiseen, eivätkä pysty/uskalla tehdä mitään asian eteen lopputilin pelossa.