Erota vai odottaa?

Miehesi on siis täysi kymppi, paitsi mitä tulee talouden pyorittämiseen?
Helppo ratkaisu:

-siivooja kerran viikossa tekemään perus-siivouksen. Mies maksaa.
-naapurin nuori ajamaan ruohon ja lapiomaan lunet. Mies maksaa.

Toimii loistavasti ja siten kumpikin tuo kortensa kokoon yhteisen hyvän parhaaksi.

Jätät tekemättä asioita ja et kerro mitään miehellesi ja anna hänen tehdä hommat omaan tahtiin ja kun puhtaat vaatteet kaapista loppuu niin rupeaa varmaan pyykkiäkin pesemään ja hanki itsellesikin harrautus niin voi olla iltaisin harraastuksissa ja jää kotihommat tekemättä niin mieskin voi niitä alkaa tekemään. Jos ruohon leikkuukin unohtaa ja tekee vasta kun siitä huomauttaa on osoitus lasikuudesta ja saamatoomuudesta eikä mistään muustä. Sanoppa seuraavan kerran kun juttelette noista kotihommista että jos miehen tyyli ei muutu niin ero on edessänne jossain vaiheessa kun homma ei toimi.

Itse ainakin päättelin tekstistäsi nämä asiat: miehesi taitaa olla vielä menoiässä toisin kuin sinä ja olet yksin parisuhteessa, jossa haluaisit olla enemmän kaksin vakaalla pohjalla. Parempi olla ja elää sinkkuna, kuin jäädä yksin parisuhteessa. Itselle se ero on ollut parempi vaihtoehto kuin jäädä roikkumaan sellaiseen suhteeseen, jossa toinen osapuoli haluaa koko ajan jotain muuta ja osoittaa sen tekemisellään. Toinen toiselleen voi kertoa toiveitaan, mutta häntä ei voi muuttaa ihmisenä. Hän itse muuttuu, jos haluaa puhaltaa yhteiseen hiileenne tulta. Joskus ero ja etäisyys voi auttaa löytämään jälleen lähelle ja haluamaan niitä samoja asioita.

Miehellä saattaa tosiaan olla vielä sellainen vaihe, että haluaa mennä miten huvittaa ja suhdetta ei ajattele niin vakavasti. Mutta voi myös olla, että mies on vain sen luonteinen ettei ole mikään koti-ihminen, vaan haluaa mennä ja tehdä oman mielensä mukaan. Jos kyse on luonteesta, sellainen ihminen ei ikinä muutu. Hyvä esimerkki on ystäväni, joka ei hirveästi jaksa siivoilla vaan tekee kaiken vasta kun on ihan pakko, aina menossa jonnekin, kyllästyisi tosi pahasti jos enimmän vapaa-ajasta olisi vain kotosalla. Hän siis seurustelee,mutta silti ei pahemmin jaksa olla kotona poikakaverinsa kanssa - koska kuulemma yhdessä asuessaan näkevät/puhuvat yms ihan tarpeeksi. Ehkä myös miehesi ajattelee että koska asutte jo yhdessä niin se riittää ja näette ikäänkuin automaattisesti jo tarpeeksi. Jos kyse on luonteesta, sinun täytyy vain hyväksyä hänet sellaisenaan tai sitten erota, ja yrittää löytää joku joka on enemmän samalla aaltopituudella.

Sanoit, että "Meillä on samanlainen huumorintaju, hän hyväksyy minut omana itsenäni, hän tulee hyvin toimeen perheeni kanssa, hän on luotettava ja rehellinen, voin puhua hänelle kaikesta" niin itselläni on hieman päinvastainen tilanne. Eli, mieheni tekee kotitöitä ja huolehtii esim. koirastamme ja ns. arki sujuu. Kuitenkin, meillä ei ole hirveästi yhteistä juteltavaa, hän ei ole kiinnostunut ajatuksistani ja esim. sosiaalisissa tilanteissa häntä saa hävetä kun möläyttelee mitä sattuu ja en pysty puhumaan kaikista asioista hänelle, sillä hän suuttuu tai ei kommentoi mitään. Olen monesti miettinyt että ennemmin ottaisin miehen, jonka kanssa on henkinen yhteys, juuri samanlainen huumorintaju yms ja keskustelu sujuisi ja tekisin sitten itse enemmän kotitöitä. Kannattaa harkita tarkkaan mutta joo kyllä tietysti kotityöt kuuluu molemmille.

Tietysti tuo lapsiasia on sellainen että olisi hyvä tietää haluaako hän niitä vai ei. Entäs jos juttelisit ajatuksistasi hänelle ja sanoisit että olet oikeasti miettinyt jopa eroa? Josko se herättelisi häntä.

Ei tule muuttumaan. Kohta sinulla on kaksi lasta hoidettavana. Ei toimi. T: elämä on nyt paljon helpompaa eron jälkeen yhden lapsen kanssa