Olen ätmi. En ole koskaan ollut naisen kanssa ja tähän ikään mennessä tiedän, etten myöskään tule löytämään naista. Olen työtön, ruma, ei ole ystäviä ja kärsin sosiaalisten tilanteiden kammosta. Olen hyväksynyt nämä asiat ja se on tehnyt elämästäni hieman siedettävämpää. Vaikka miten vihaisin naisia, pitäisin elämää epäreiluna ja haukkuisin heitä netissä, se ei tulisi koskaan muuttamaan tilannettani. Olen löytänyt iloa muista asioista kuten kävelylenkeistä, pelaamisesta ja lukemisesta.
Jospa tämä jokapäiväisen naisvihan sijaan keskittyisimme tukemaan toisia ätmejä ja hyväksymään sen yksin elämisen niin ehkä meidän kaikkien elämä paranisi? Katkeruus vain myrkyttää mielen.
Jospa tämä jokapäiväisen naisvihan sijaan keskittyisimme tukemaan toisia ätmejä ja hyväksymään sen yksin elämisen niin ehkä meidän kaikkien elämä paranisi? Katkeruus vain myrkyttää mielen.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Veikkauksia että kuka palstanaisista on tämän aloituksen tekijä?
Ihan palstamies olen ja olen täällä haukkunut naisia ennen. Onko ne haukkumiset tuoneet naisia omaan tai muiden elämään? Ei ainakaan itselläni. Vieläkin olen yksin ja olo ei ollut yhtään parempi. Kun sain ajatukset vietyä muualle ja mietittyäni positiivisempia asioita niin elämäni on parantunut. Ja mitä olen sivusta seurannut parisuhteessa olevia niin ei se nainen välttämättä tee elämästä yhtään sen parempaa.
Kyllähän naisettomuuden seurauksia voi pohtia muiden kanssa ilman että sitä pitäisi haukkumiseksi laskea. Itselleni ainakin on tuonut helpotusta se että on pystynyt jossain jakamaan sitä katkeruutta minkä rumuus ja sitämyöden naisettomuus on tuonut koska olihan perhe joskus haaveena. Jos näistä asioista lopettaa puhumisen niin naiset ikäänkuin elävät sitten jatkossakin siinä illuusiossa että "jokaiselle on joku jossain" kun jokaiselle vaan ei ole sitä jokua koska rumaa ei huolita.
Piti sanoa samaa, tämä on tyypillinen undercover-isku jota naiset harrastavat.
Lisäksi tuo "SuperÄtmi" on huono jäljitelmä, sellainen sekundaverso hyvän ystäväni nimimerkistä.
Pöytäkirjaan merkintä: Ei jatkoon - ja pyyntö evätty.
Sinä vitun neitsytsetä et sitä päätä, mikä juttu menee jatkoon ja mikä ei.
Haista sinä huora paska ja ryömi sinne koloosi mistä tulitkin, minä en kysele kurpilta lupia.
Minkä ikäinen olet ja miten moni mies on käyttänyt sinua?
Shaming language ja henkilöhyökkäys :)
Sitä paitsi minä olen jo kertonut ikäni ja käyttöasteeni. Minkä ikäinen sinä olet?
Myös miehet harrastavat undercover-iskuja
Matkiminen on suurinta ihailua ja kurpparaivoa = osu ja uppos! :D Minkä ikäinen olet ja miten moni mies on käyttänyt sinua?
Kyllähän miehetkin-defenssi.
Eli olin siis oikeassa undercover-iskun suhteen. :)
Minä olen jo kertonut ikäni ja käyttöasteeni. Minkä ikäinen sinä olet?
Miesten tekemät undercover-iskut ovat ilmeisesti sinun mielestäsi hyväksyttävämpiä koska olet itsekin mies?
Oho. Naisvihaaja neitsytsetä älähti.
Näinhän se just on että mulla sitä kun onkin vielä se poikuus tiukasti tallella pöksyissä.
Niin on. Kenenkäs kehittämää markkina-arvoteoriaa sinä matkit.
Ja näin multinikkaaminen on jälleen alkanut ja siten myös kurpparaivo! :D
Voitto on minun. :)
kuulostat ihan mun siskolta
Minkä ikäinen olet?
Ei kai ätmien pidä kaikkea hauskuutta elämässään lopettaa.
Kannattaisiko antaa ätmeille aihetta muutakin kuin naisvihaan?
Juuri tuollaisia provoaloituksia naiset aina tekevät.
Oletko nyt aivan varma, että olet todellakin ruma? Ruma on sellainen, jota ei voi katsoa, koska se tekee niin pahaa. Ja mistä Ätmi" on lyhennys?
Aivan sama miehen kannalta onko niin ruma ettei sitä voi katsoa vaiko vaan niin tylsän näköinen ettei naista mies kiinnosta. Minä en usko olevani ruma, mutta tiedän olevani vain niin tylsän näköinen etten herätä naisissa kiinnostusta.
Miten ois pikkustailaus?
Jokaisella toki on se oma tyylinsä mutta ei pieni päivitys ehkä pahaa tekisi.. Ilman muuttumista muunlaiseksi mitä pohjimmiltaan on.
Esim. Ei nainenkaan herätä huomiota harmaissa farkuissa ja neuleessa.. Vaan ei tarvitse sentään ihan hutsukuteita vaihtaa niskaan vaan pikkuisen piristää lookkia. Istuvampina vaikka samantyyliset vaatteet.
Pari kaveria ja erehdyksenä exiäkin olen "päivittänyt". Olemus piristyy kummasti jo pienelläkin rahalla ja vaivalla. Joillakin auttaa hiustenleikkaus ja toisella se kun heittää ne sopimattomat rytkyt kaapista veks. No ei ne sitten toki auta kuin alkuun mutta tyhjää parempi.
Stailaus ei muuta naamaa, yleistä habitusta, kehonkieltä taikka ulosantia yhtään mihinkään.
Kyllä, olen ruma. En ole ylipainoinen ja joskus ollut jopa hyvässä kunnossa, mutta minua ei saisi komeammaksi muuta kuin leikkauksella. Kasvojeni rakenne on sellainen, ettei sitä voi pitää missään olosuhteessa komeana ja vaikka parran kasvattaminen saattaisi peittää joitakin epätäydellisyyksiä kasvoissa niin minulla ei yksinkertaisesti kasva parta. Pukeudun ihan siististi (en silti yli- tai alipukeudu), pidän hygieniastani huolta yms. Ihmisten (ei siis pelkästään naisten) kasvoilta kyllä näkee mitä he ajattelevat minusta, kun joutuvat juttelemaan kanssani. Jopa mukavienkin ihmisten kasvoilla näkee tietynlaista säälimistä.
Ja kuten tuossa sanottiinkin niin ulkoinen olemukseni kertoo jo hyvin paljon. Olen kokeillut hymyillä enemmän ja olla reipas kompensoimaan rajoitteitani ulkonäössäni, mutta siitä ei ole ollut apua. Olen kokeillut kaikkia mahdollisia treffisovelluksia vuosien varrella, ilman kuvaa tai kuvan kanssa, mutta kuvan kanssa on ollut aina nolla vastausta yhteydenottoihini ja kuvattomana juttelu on loppunut heti, kun olen lähettänyt kuvani. Livenä ollaan oltu niin törkeitä, etten edes kehtaa mainita niistä kerroista täällä.
Olenko luovuttanut parisuhteen osalta? Kyllä. Lähestyn keski-ikää ja tiedän elämän realiteetit tässä vaiheessa. Kaikkea olen kokeillut ja mikään ei ole onnistunut. Yksinkin oppii elämään ja niitä hyviäkin asioita löytyy elämästä.
Kerrot että pidät hygieniastasi huolta. Käytätkö hammaslankaa ja/tai suuvettä? Kärsitkö ummetuksesta? Kuidut auttaa.
Hyvä idea.
Viha ja katkeruus paistaa monista läpi. Ei auta ainakaan yhtään.
Huonot kokemukset jättää aina jälkensä tietysti. Eikä niitä täysin pidäkään unohtaa.
Vaan opetella niistä yli. On helpompaa kun ei märehdi liikoja. Sama se miesvihankin kanssa tai katkeruuden. Sitäkin löytyy.
Yleistäminen on pahasta, kaikessa.
Ja sit tääläkin palstalla ihan kivoja naisia, joten miks pitäis vihata, kun kivojskin on ja täälä,?
Viha syntyy pelosta. Tuntuu sille, että nykyajan vahvat naiset pelottavat miehiä.
Mitä muuta kuin alhaista itsetuntoa kuvastaa tämä; olen niin ruma, en kelpaa.
Jos jo etukäteen asenne on se, että ei se kuitenkaan, niin ei se sitten takuulla kuitenkaan!
Suurin osa naisista haluaa omana itsenään turvallisen miehen, ne vahvimmatkin naiset! Epätasapaino liitossa heikko mies-vahva nainen ei tule onnistumaan. Tai ainakaan ei tuo osapuolille hyvää oloa.
Ei miehen tarvitse olla Tarzan, ihan tasavartainen itsensä hyväksyvä ja itsestään varma mies joka hyväksyy toisen samanlaisena yksilönä. Kumppani. Se on se mitä ainakin itse arvostan. Ihminen ihmisen rinnalla.
"Jos jo etukäteen asenne on se, että ei se kuitenkaan..."
Miten niin etukäteen? Tuskin esim. tänne 10-vuotiaat pojat juuri kirjoittelee.
Kirjoittajat ovat aikuisia ja puhuvat, mahdollisesti vuosikymmenten, kokemuksesta.
Jos on oikeasti ruma niin hyvä itseluottamus ei auta siinä vaiheessa. Tätä tavallisen näköiset tai kauniit ihmiset eivät pysty ymmärtämään. Normaalin näköiset voivat luonteellaan parantaa mahkujansa sinkkumarkkinoilla ja kauniiden ei tarvitse tehdä sitäkään, mutta jos on oikeasti ruma ulkonäöltään niin peli on pelattu.
Jotkut rumat ihmiset voisivat muuttua tavallisen näköiseksi pukeutumalla paremmin, laihduttamalla tai vaikka meikkaamalla, mutta ap on nähtävästi jo kokeillut noita kaikkia asioita. Hän on yksinkertaisesti ruma ja on hyväksynyt tämän asian. Kukaan ei halua kumppania johon ei tunne fyysistä vetoa, ellei se henkilö satu olemaan joku julkkis tai miljonääri ja silloinkaan kyse ei ole mistään rakkaudesta.
Naisviha on tarpeetonta ja naisvihan perusteena onkin itsesääli, se miten naisten toiminnan koetaan olevan pois tai haittavaan omaa elämää - mitä toisen sukupuolen käytöksen takia jää saavuttamatta.
Suosittelen kokeilemaan estotonta uhriutumista ja itsesääliä - näkemään itsensä hyvässä valossa, kaipaavana, todellisena persoonana, hyväksymään se oma huono asema, turvattomuus ja osattomuus - ilman että siitä tarvii syyttää ketään tai mitään - edes itseään.
Status Quo on mikä on. Pääskää tilanteen tasalle hosumisen ja ympäriinsä jaeltavan aggression sijasta; se agressio vahingoittaa eniten itseäsi ja jos olet uhri jokatapauksessa niin mitä pointtia on satuttaa itseään lisää?
Tässä biisi jonka symboliikka aukeaa lopulta. Vuotakaa.
https://www.youtube.com/watch?v=qc98u-eGzlc
Jokainen valitsee itse millaisen elämän tulee elämään tänne maan päälle ja mitä oppimaan.
Viha on ihan oma valinta ja siinä vain vahinkoittaa itseään.
Ei me naiset sitä vihaa sinussa aiheuteta.
Elämästä voi tehdä mielekkään jos vain haluaa.
Kumman valitset itsesi hyväksynnän vai vihan? Viha syö sisältäpäin vain sinua.
Toisten syyttäminen on perseestä!
Ei se ihan noinkaan ole. Viha vääryyttä ja kohtuuttomuutta kohtaan on täysin aiheellista ja perusteltua sekä tilannetta korjaavaa. Viha on yksi ihmisen luonnollisista tunteista, kehityshistoriamme tuote ja sillä on paikkansa ja tarpeensa.
Vihan poistaminen on oikeasti ongelmien ulkoistamista ja kärsimyksen lisäämistä sen kautta että vihattavia asioita ei voikaan enää vihata. Ongelma vihan kanssa tulee siitä että ihmiset substitoivat älyä tai muita tunteita vihalla - aivan kuin tekee vaikkapa liikaa "rakastava" ihminen lisätessään rakkaudellaan asian ongelmallisuutta (vrt. narkkarin äiti joka rakkaudessaan hyväksyy ja auttaa lastaan itsetuhossa).
Totta viha on ihan luonnollinen tunne ja jokainen vihastuu ja saakin vihastua.
Tarkoitin lähinnä sitä jos viha on jokapäiväinen tunne, niin silloin se on iso ongelma.
Viha tavallaan pitää ihmisen otteessaan ja näin vangitsee itsensä tähän tilaan.
Onnellinen se joka pystyy purkamaan vihansa ulos sielustaan, koska se vapauttaa.
Ätmien kohdalla varmaankin voidaan puhua katkeruudesta ja kateudesta, joka ilmenee vihana.
Alkoholisti äitinä tiedän millaista on kasvattaa lasta, mutta en liikaa rakastavana.
Kuten sanoin jokainen valitsee oman elämän ja mitä tulee tänne oppimaan! Huom!
Alkoholisti perheeseen syntyvä tulee oppimaan myötätuntoa!
Sama systeemi on millä tahansa tunteella jonka antaa maalata elämänsä. Vihansa kanssa on oltava sinut koska muuten menettää kosketuksen vihaansa vaikka se on arkipäivää toiminnan tasolla.
Monet suvaitsevaiset ihmsiset ovat vihan täyttämiä mutta he kieltäytyvät tai ovat menettäneet kosketuksensa siihen tunteeseen. He kieltävät vihan tunteena itseltään ja toisilta - mutteivät ole koskaan lopettaneet vihan konkretisoimista toiminnassaan.
Itse pääsin vihasta eroon meditoimalla!
Sen jälkeen elämäni muuttui mielekkääksi elää.
Tunnevammainen kieltää erinlaiset tunteet, ne on varmaankin opittu kasvatuksen tuloksena, jossa itsensä ilmaisua ei sallita.
Meditaatiossakin viha vapautuu. Meidän yhteiskuntamme opettaa tietyille ryhmille vihan tukahduttamista, kun taas toisille se on sallitumpaa.
Kuitenkin kouluammuskelut on äärimmäinen esimerkki vihan purkautumisesta, mutta toisaalta kännipäissään riehuminen se arkisempi, josta virheellisesti syytetään alkoholia, joka on vain kulttuurin sallima keino purkaa vihaa. Jopa lainsäädäntö rohkaisee siihen, sillä se antaa känniriehujille pienempiä tuomioita.
"Viha on ihan oma valinta ja siinä vain vahinkoittaa itseään.
Ei me naiset sitä vihaa sinussa aiheuteta."
Olen tuosta eri mieltä.
Ehkä joku joka on henkisesti erittäin kehittynyt, voi hallita kaikkia tunteitaan, mutta viha on seuraus, eikä suinkaan syy.
Se on yksi, joskin turhan demonisoitu tunne, kuin muutkin.
- Joka vihaa, se uskoo minuun.
Selitys: Kurpat ajautuessaan kurpparaivoon, joutuvat vihan valtaan, sillä he uskovat minuun ja sanaani. Kun taas ätmit ja muut miehet, ottaessaan punaisen pillerin uskovat sanani, ja viha on luontainen seuraus.
Muutu siis vihaksi. Tee se jo tänään.
https://www.youtube.com/watch?v=PFkAAvDkj9k
Tiedän mistä puhun koska olen tukahduttanut vihaan ja siitä vapautunut.
Olenkin ollut tunnevammainen nuoruudessani, koska kotona tunteenpurkauksiani ei sallittu tai ne tukahdutettiin tunnekylmyydellä.
Vihan tunne voi olla monisyinen ongelma yksilölle jos se ei ole sallittua yhteisössä jossa elää.
Meditaatio todellakin vapautti minut sisällä olevasta vihasta joka hallitsi minua useamnan vuoden tai ehkä koko elin iän ?
Tunnistatko itsessäsi olevaa vihaa nais-sukupuoleen vai onko kyseessä viha omaa Äitiäsi kohtaan jonka kompensoit toisiin naisiin.
Tuota sinun kurpittelua pidän naista mitätöiväksi nimittelyksi, ehkä se nostaa itsetuntoasi, ette tunne olevasi vai lattiarätti? Onko itsetunnossasi aukko?
"Tiedän mistä puhun koska olen tukahduttanut vihaan ja siitä vapautunut.
Olenkin ollut tunnevammainen nuoruudessani, koska kotona tunteenpurkauksiani ei sallittu tai ne tukahdutettiin tunnekylmyydellä.
Vihan tunne voi olla monisyinen ongelma yksilölle jos se ei ole sallittua yhteisössä jossa elää."
Tälläistä meinasinkin.
Syitä on monia, ja tuo on eräs niistä.
Kulttuurimme ei osaa käsitellä vihaa mielestäni mitenkään erityisen hyvin.
"Meditaatio todellakin vapautti minut sisällä olevasta vihasta joka hallitsi minua useamnan vuoden tai ehkä koko elin iän ?"
Tässä nimenomaan on suuri merkitys sanalla "vapautti". Tuo on epäiilemättä suositeltava ja hyvä keino vapautua siitä, mutta eri juttu onkin että miten saa porukan meditoimaan?
"Tunnistatko itsessäsi olevaa vihaa nais-sukupuoleen vai onko kyseessä viha omaa Äitiäsi kohtaan jonka kompensoit toisiin naisiin."
Minulla on aina ollut hyvä äitisuhde, joten noista kahdesta se olisi tuo ensiksi mainittu.
"Tuota sinun kurpittelua pidän naista mitätöiväksi nimittelyksi, ehkä se nostaa itsetuntoasi, ette tunne olevasi vai lattiarätti? Onko itsetunnossasi aukko?"
Sanotaanko että se on vain normaali reaktio, esim. 20v typyni kanssa on ollut tasan yksi riita. Siis yksi! Ja tulen naisten kanssa toimeen, en vain hyväksy perseilyä siksi, että kyseessä on nainen.
Muuten taas tuli miieleen tuosta äitisuhdejutusta, että useimmiten taitaa olla jopa niin, että joilla on hyvä suhde äitiinsä, omaa suuria odotuksia naisista ja pettyy.
Esim. moni kiltti ja kunnollinen, punapilleröitynyt mies on sellainen.
Samoin moni palstalainen "naisvihaaja" ei suinkaan ole rikkinäisestä perheestä, vaan kokonaisesta.
Suuret odotukset, suuret pettymykset?
Kiitos hyvästä vastauksesta :)
En nyt ehdi vastaamaan ku olen lähdössä meditaatio sessioon, kas kummaa :D
Jos jaksan niin vastaan illemmalla lisää.
Kiitos kiitos. :)
Palaillaan!
Ole hyvä!
Vastaan lyhyesti: Jokaisella on oma propleema vihan suhteen, kehittyykö sitä millaisissa olosuhteissa ja miten siitä selviytyy...
Uskon että jokainen käy sitä läpi omalla tapaa.
Otetaan esim. Koulusurmaaja joka tappaa koulutovereita, niin hänellä on vankilassa aikaa käydä terapiassa läpi omaa vihaansa läpi, se on oivallinen paikka siihen.
Mitä mieltä olet sellaisesta ajatuksesta, että koulukiusaajat laitetaan koulun määräyksestä vihanhallinta kursseille oppimaan myötätuntoa?
"Mitä mieltä olet sellaisesta ajatuksesta, että koulukiusaajat laitetaan koulun määräyksestä vihanhallinta kursseille oppimaan myötätuntoa?"
No luulisin että heidän kohdallaan olisi tärkeintä poistaa se juurisyy.
Voipi olla motivaatiot muuten vähissä.
Kateus on voimakas syy :)
Olen jo monta kertaa kysynyt, että mikä se ruma mies oikein on saamatta vastausta? Ihmettelen, koska en näe rumia miehiä missään, oletteko te piiloutuneet kotiinne vai mistä on kyse?
On mainittu erikoisen muotoiset kasvot, jossain viestissä mainittiin akne, mutta kumpikaan ei mielestäni ole rumaa. Aknearvet päinvastoin ovat hyvännäköisiä, sitten kun akne iän tai sopivaksi rukatun lääkityksen myötä katoaa. Kaikenlaiset karheudethan yleensä parantavat miehen ulkonäköä, jos mies vain hyväksyy ne.
Anteeksipyytelevä, häpeilevä olemus saa toisen osapuolen hämmentymään ja välttelemään, koska hän ei tiedä mistä oikein on kyse. Jos itse suhtautuu ulkonäköönsä hyväksyvästi, niin se on toisellekin helpompaa. Joskus tapaa ihmisiä, joiden koko olemus huokuu häpeää. Käsi menee suun eteen, katse maahan jne. Toiselle tulee silloin vaikea olo, kun haluaisi helpottaa oloa, mutta ei tiedä miten sen tekisi. Jännittämiseen ja huonoon itsetuntoon olisi saatavilla hyvää hoitoa. En mitenkään voi uskoa, että olette rumia, sori.
"Jokaiselle miehelle löytyy sopiva nainen" -puolustus. Jos tapaisit itse oikeasti ruman miehen niin et alkaisi seurustelemaan hänen kanssaan, vaikka hän olisi miten mukava. Hän olisi sopiva jollekin "toiselle", mutta ei sinulle.
Muutama esimerkki mitkä asiat helposti rumentavat miestä naisten silmissä:
...huomattava lyhyys tai hintelyys
...pienileukaisuus
...huomattavan iso nenä muihin kasvoihin nähden
Itse asiassa pidän isonenäisitä miehistä erityisesti. Lyhyys olisi kohdallani haitta, mutta hintelyys ja pienileukaisuus, niillä ei ole merkitystä eivätkä ne ole mitenkään rumia.
Kuten edellä jo sanoin, en pidä itseäni rumana, vaan pelkästään epäkiinnostavan näköisenä. Eivät naiset valitse miestä sillä perustella että mies ei ole vastenmielisen näköinen, kyllä sen miehen pitäisi olla jollain tavalla omaan silmään kiinnostavan näköinen, että attraktiota voisi syntyä. Muuten mies tulee torjutuksi "ei mun tyyppiäni" -argumentilla tai vastaavalla, ja suhde jää korkeintaan kaveruusasteelle. Lue vaikka tuota "Kyllä naisetkin tietävät ikääntyvänsä" -ketjua jos et muuten usko.
Tunnustan huonon itsetuntoni. Vaikka se ei saakaan reagoimaan aivan niin näkyvin elein kun kuvasit (katse maahan jne), on se kuitenkin melko selvää kaikille vähintään intuitiivisella tasolla. Valitettavasti se huono itsetunto on niin katastrofaalinen, että se on mahdoton hoitaa.
sfadfafdfaf oli muuten väärässä siitä nenäasiasta. Useimmille naisille ideaali on varmaankin moitteettoman suora, ideaalisen kokoinen nenä. Mutta myös isonenäisille miehille on tykkääjänsä. Tunnetaanhan se sanonta, että miehen nenän koko on suhteessa hänen elimensä kokoon... noin alkajaisiksi.
Sen sijaan pientä nenää ei pidetä oikeastaan missään piireissä miehelle viehättävänä piirteenä. Arvaapa kenellä on pieni nenä?
Koitapa nyt sitten tehdä vaikutus naisiin tällaisella:
http://rs830.pbsrc.com/albums/zz229/Dr-Becker/The Rhinoplasty Center/upturnednosebefore_zpsd61e960d.jpg~c200
http://therhinoplastycenter.com/dev/wp-content/uploads/2013/08/photo251.jpg
Ei mun mielestä iso nenä tai pieni leuka ees yhdessä ole mitenkään rumaa, mut toki persoonallista.
Jos on hintelä, niin salille vasn läskien ämmien seuraksi, varmaasti löytyy yhteisymmärrystä.
Kiitos vastauksesta. Pointtini tässä oli saada tietää, että mitä rumalla täällä oikeastaan tarkoitetaan, kun kaikilla tuntuu olevan vakaumus siitä, että naisen saaminen on rumalle mahdotonta. Nyt (ainakin sinun vastauksessasi) ruma onkin epäkiinnostava, mikä on mielestäni eri asia.
Kun kirjoittelee selvin päin vakavalla naamalla pitävänsä mieluiten "isonenäisistä" miehistä, niin itseänikin alkaa naurattaa, mutta muutakaan keinoa en keksinyt kumotakseni näitä uskonnollisia harhoja, joita täällä toistellaan. Jos nykerönenäisyys estäisi miesten pariutumista, niin ruotsalaiset olisivat kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten. Naiset ovat arvatenkin jo tuhansia kertoja yrittäneet täällä kertoa, että nuo 121212:n ihailemat miehet eivät ole kaikkien naisten ihailemia, vaan naiset pitävät erilaisista miehistä: liityin siihen joukkoon. Saman tosiasian olisi kyllä voinut päätellä kaupungilla käveleviä pariskuntia katselemalla.
Psykoterapia parantaa itseluottamusta ja -tuntemusta, jolloin on helpompi tulla toimeen muidenkin kanssa eikä tarvitse turvautua stereotypioihin, yleistyksiin ja muihin puolustusmekanismeihin säilyttääkseen itsekunnioituksensa.
Kaikissa uskonnoissa suhde naiseen on jotenkin outo, MA-teoria on siis osa pitkää jatkumoa. Sekin, ettei naista halua, on kannanotto naisiin (=termi/kirjainyhdistelmä, jota en nyt muista), ei jumaliin, joten onko nainen itse asiassa jonkinlainen kaikkivaltias jumalolento tässä uskonnossa? Uskonnot, jotka ulkoistavat vallan yksilön itsensä ulkopuolelle ovat mielenterveydelle tuhoisia.
Neljäs PT-vuosi kohta alkamassa, ja itsetuntoni ja itseluottamukseni on sinä aikana vain heikentynyt entisestään. Olen entistä ahdistuneempi muiden seurassa, luonteva en osaa olla enää missään. Olen menettänyt niitäkin vähiä ystäviä mitä minulla oli. Moneen niihin mitä minulla vielä on, ovat välit huonontuneet, eikä yhtä ainutta ole tullut tilalle.
Menin terapiaan pettyneenä elämääni. Nyt olen pettynyt itseeni. Joka ikinen asia mitä teen on väärin. Joka ikinen asia mitä sanon on väärin. Joka ikinen ajatus mitä päässäni muodostuu, on väärin. Vihaan itseäni ja tiedän olevani maailman paskin tyyppi. Tähän jamaan päädyin noin vuoden terapian jälkeen, ja kaksi seuraavaa vuotta se on ollut pelkkää paikallaan polkemista ilman että itsetuntoni tai mikään muukaan asia on parantunut tippaakaan. Ja tässä kaikessa on vain hitunen liioittelua.
Hyvinpä on tuo psykoterapia toiminut.
Vuodatuksen jälkeen takaisin itse asiaan.
Niinpä: ruma on eri asia kuin epäkiinnostava. Se on pahempaa, koska epäkiinnostava on kuin harmaa tai ruskea tai ylipäätään joku murrettu väri: todella harvan suosikki. Liian väritön, liian taustaan sulautuva, liian tylsä. Ei herätä intohimoja suuntaan taikka toiseen. Ei säväytä. Ja tämä on naisten enemmistön mielipide enemmistöstä miehiä. Joten mitäpä se auttaa, jos yksi nainen sadasta pitää harmaasta väristä, kun puolet miehistä on enemmän tai vähemmän murretun värisiä, ja ne 99 ovat sitä mieltä että murretun värinen mies ei vaan kiinnosta eikä itseään voi pakottaa sellaisesta kiinnostumaan.
Uskonkin siihen, että moni palstalla rumaksi itseään sanova käytääkin väärää termiä, ja he ovat itse asiassa epäkiinnostavia, eivät rumia. Rumissa on persoonaa, ruma mies huomataan, tylsää ei.
Tästä löytyy varmasti monta miestä, jotka eivät jonkun naisen mielestä ole ollenkaan rumia vaan hyvinkin kiinnostavia:
http://www.imdb.com/list/ls007364212/
Minä en löytänyt tuolta kuitenkaan yhtä ainutta itseäni muistuttavaa näyttelijää, enkä ole löytänyt sellaista muistakaan julkkiskuvista. En usko sen olevan sattumaa. Minun kasvoni eivät ole vastenmieliset, mutta eivät ne ole mielenkiintoisetkaan. Ne eivät vaan ole sellaiset, millä ihmiset saadaan kiinnostumaan, ja siksi sellaisia ei mediassakaan näe.
Mistä päästäänkin siihen ruotsalaisten nenä-pointtiin. Googletin "swedish man" enkä löytänyt yhtä ainutta pystynenää. Suurin osa oli virheettömän suoria, muutama sitten hieman kyömy, ja muutamaa muuta tyyppiä. En oikein tällä perusteella niele väitettä että tämä olisi jotenkin ruotsalaisten miesten yleinen piirre.
Toiseksi, ei yksi heikko ominaisuus vielä tee miehestä epäkiinnostavaa, mutta mitä enemmän niitä heikkoja on, ja mitä vähemmän kiinnostavia niitä tasapainottamaan, sitä heikommassa tilanteessa se mies on. Kun omasta naamasta ei vaan oikeasti löydy sellaisia piirteitä, millä vedota naisiin. Pari muuta: harmaat silmät ovat suomalaisilla niin yleiset, että niitä suomalaisnaiset eivät yleensä pidä kiinnostavina. Ja ääneni on ohut ja metallinen, eli siis luontaisen epämiellyttävä kutakuinkin jokaiseen korvaan, sillä eipä taida juuri kukaan tykätä äänestä joka muistuttaa rullamitan taivuttelua.
Meitä, jotka tässä tilanteessa ovat ei yhtään auta se asia, että keskimäärin ihmisissä on sekä puoleensa vetäviä että vähemmän viehättäviä piirteitä, sillä meillä on kuitenkin ne ominaisuudet mitä on, ja ne nyt sattuvat olemaan sellaisia joille ei tykkääjiä todellakaan ole.
Ikävä kuulla, ettei ole ollut apua :( Terapian tuloksellisuus riippuu tutkimusten mukaan pääasiassa yhdestä asiasta: kokeeko asiakas saavansa hyvän kontaktin terapeuttiin, ei siis terapiamenetelmästä eikä ongelmastakaan. Jos olisin sinä, niin kertoisin terapeutille saman, minkä tuossa kerrot, ellet ole jo niin tehnyt. On myös mahdollista vaihtaa terapeuttia. Itse olen tehnyt niin, kun tuntui, etten ole samalla aaltopituudella terapeutin kanssa. Sitten homma alkoi sujua ihan toiseen tahtiin.
Jännittämiseen ja sosiaalisiin pelkoihin erityisen tehokasta on tietääkseni myös ryhmäpsykoterapia, pk-seudulla on ainakin aiemmin järjestetty myös erityisesti sinkuille tarkoitettuja ryhmiä. Ryhmässä on läsnä "oikeita ihmisiä", siis muita ryhmäläisiä, jolloin oleminen muiden kanssa tulee esille tositilanteessa ja sitä on mahdollista pohtia yhdessä. Tarkoitan siis ammatti-ihmisen ohjaamia psykoterapiaryhmiä, en vertaisryhmiä.
Tuo julkkiksiin vertaaminen on aika ongelmallista, sillä suurin osa meistä ei ole julkkiksia, ei kiinnostavia, ei kaunottaria eikä komistuksia, vaikka meidätkin saataisiin kuvissa näyttämään vaikka millaisilta adoniksilta ja marilyneiltä.
Se on aivan selvä asia, että jokaiseen ihmiseen vaikuttavat torjunnat ja muutkin pahalta tuntuneet asiat vastakkaiseen sukupuoleen liittyen, ja ne kumuloituvat ajan myötä. Ja ihminen tarvitsee malleja, joiden kautta elämään tulee mielekkyyttä: tässä tapauksessa myös vertaisryhmä ja teoria, jolla selitetään vastakkaisen sukupuolen toimintaa. MA-teoriassa onkin joitain osuvia ja teräviä pointteja. Minusta on kuitenkin tosi surullista, jos teorian seuraaminen päätyy siihen lopputulokseen, että kokee itsensä toivottomaksi tapaukseksi.
Mitä luulet, kirjoittaisinko tässä sulle, jos pitäisin sinua epäkiinnostavana ja merkityksettömänä tyyppinä? Kiinnostavuus syntyy siitä, mitä teet, sanot ja ajattelet, ei sinun ulkonäöstäsi.
Koska minulla on niin huono itsetunto, se heijastuu siihenkin käsitykseen että kaikki tietävät paremmin kun minä mistä asiassa on kyse. Joten terapeutin on helppo vedättää minua, ja niinhän hän tekee. Vaikka se ärsyttääkin, en yksinkertaisesti jaksa lähteä etsimään enää uuttakaan terapeuttia. Ja tiedä kuinka monta joutuisin käymään läpi, ennen kun löytäisin sellaisen joka minua todella auttaisi.
Psykoterapia on minulle joka tapauksessa kehno vaihtoehto, sillä olen jo hyvin tietoinen omista tunteistani, motiiveistani, reaktioistani jnpp. Ja psykoterapiassa patistetaan erityisesti tutkiskelemaan sitä sisintään. Ja se taas muistuttaa kun sipulin kuorimista, kunnes jäljellä ei ole enää mitään paitsi kasa kuoria. Siinä on kaikki mitä olen ja mitä tulen ikinä olemaan: kasa merkityksettömiä kuoria ilman mitään ydintä. Minun psyykettäni psykoterapia ei eheytä, vaan pirstoo sen pieneksi silpuksi, jolloin en voi enää edes nähdä itseäni ihmisenä vaan pelkästään erilaisista biologisista kudoksista ja sähköimpulsseista koostuvana kuolevana rauniona. Ja silti kaikki näkevät ratkaisuna nimenomaan psykoterapian.
Joten, että psykoterapialla voisi saada hyvän itsetunnon, pitäisi valmiiksi olla se hyvä itsetunto, että pystyy taistelemaan niitä psykiatreja ja terapeutteja vastaan jotka näkevät psykoterapian jonkinlaisena käärmeöljynä mikä auttaa jokaiseen psyykkiseen ongelmaan, vaikka tiedät ja näet ettei se auta, mutta itsetuntosi ei riitä sanomaan koulutetuille ihmisille että sinä et tajua minusta mitään etkä voikaan tajuta, koska olet niin helvetin umpimielinen.
Jännittämistä ja sosiaalisista peloista en kuitenkaan kärsi. Kun mitään itsekunnioitusta ei ole, ei se haittaa jos mokaankin itseni.
En minä niin naiivi ole että väittäisin MA-teorian pilanneen minun elämäni.
Et, mutta se johtuukin siitä että me keskustelemme kirjallisesti täysin ilman sanallista viestintää. Jos kohtaisimme kasvotusten, tilanne olisi aivan toinen, sillä tulkitsisit kaiken sanomani ruumiinkieleni kautta, ja myös fyysisen olemukseni vaikuttaisi siihen kuvaan minkä saat.
Mielenkiintoinen seikka numero 1: pystyn melko usein keskustelemaan filosofisista tai tämän tasoisista asioita naisten kanssa netissä.
Mielenkiintoinen seikka numero 2: tämä ei kuitenkaan koskaan toteudu niin päin että nainen kertoisi mitään erityisen luottamuksellista luonteestaan tai tunteistaan tai ylipäätään OMISTA yksityisistä asioistaan.
Mielenkiintoinen seikka numero 3: livenä pystyn keskustelemaan hyvin syvällisiä miesten kanssa. Minun ei oikeastaan tarvitse keskustella kun noin varttitunti, kun miehet ovat valmiita uskomaan minulle omasta elämästään asioita, joita eivät halua kertoa lähemmille ystävillekään. Ensin pienempiä asioita, ja kun he huomaavat että en tuomitse heitä sen perusteella, he pehmenevät entisestään ja kertovat vieläkin enemmän.
Mielenkiintoinen seikka numero 4: livenä tätä ei koskaan tapahdu naisten kanssa. He eivät koskaan ole halukkaita puhumaan juuri mistään henkilökohtaiseksi kokemastaan asiasta. Jotkut harvat osoittavat kiinnostusta minun sielunmaailmaan, mutta ote on lähinnä terapeutin asenne (kuten sinulla tässä). Silloinkin kun sitä tapahtuu, he ovat poikkeuksetta seurustelusuhteessa, ja useimmiten se oma mies on vielä siinä samassa seurassa. Naiset eivät koskaan uskoudu henkilökohtaisista asioistaan minulle missään tilanteessa. Ja samalla kaikki flirttailun merkit puuttuvat täysin, sen sijaan se tunne että minut halutaan pitää vähintään käsivarren mitan päässä on suorastaan kouriin tuntuva.
Eli kovastipa se kiinnostavuus noissa livetilanteissa naisilla kuitenkin kärsii.
Korjaus: ilman sanatonta viestintää, ei ilman sanallista viestintää.
Eräs lainaus:
"Sanattoman viestinnän tutkijan mukaan sanattoman viestinnän osuus kommunikoinnistamme on jopa 93 prosenttia, puheen vain 7 prosenttia"
Eli kun me täällä keskustelemme, kiinnität 100 prosenttia huomiostasi samaan asiaan, mihin live-tilanteessa kiinnität vain 7 prosenttia, ja se 93 kiinnittyy kaikkiin niihin asioihin mistä sinulla ei ole mitään käsitystä näin kommunikoidessamme.
Eikös tämä ole aika merkittävä ero?
Mä toivon, että nämä muidenkin jutut ovat enemmänkin kieli poskessa kirjoitettua, vaikka joskus vitsissäkin on totta toinen puoli.
Kuvauksesi terapiasta käärmeöljynä: sen muistan ikuisesti... juuri kun pääsin moittimasta muita, jotka uskovat uskontoihin....
Ymmärrän kyllä tuon tunteen väsymyksestä, kun on puurtanut terapiassa eikä homma mene eteen eikä taakse. Voin vain kertoa oman kokemukseni siitä, että kun löysin sopivan, tiesin sen jo puhelinkeskustelussa, miten virkeä, älykäs ja hauska ihminen langan toisessa päässä oli. Mutta sellainen loputon itsensä ruotiminen ei kuulosta hirveän tutulta terapiatyöskentelyltä. Ehkä terapeuttisi osaisi neuvoa sulle jonkun ryhmän, tulis vähän säpinää hommaan tai sitten voithan sä pitää taukoa koko terapiasta, jos siltä tuntuu. Sähän päätät itse mitä teet ja haluat, eikö niin, ei kukaan ole sun elämäsi asiantuntija, sä itse olet. Ihmistä auttavat tahot ovat enemmän siinä vieressä funtsimassa, haastamassa, ihmettelemässä elämää, niin ainakin itse ajattelen tuon roolin.
Tulkitset siis sen, etteivät naiset kerro henkilökohtaisista asioistaan ja flirttaile sinulle, kun puhutte filosofisista asioista niin, että se johtuu ulkonäöstäsi. Minä taas tulkitsen sen niin, että teillä on meneillään vakava keskustelu, johon henkilökohtaiset asiat ja flirttailu eivät kuulu. Eli se ei liity ulkoiseen olemukseesi, vaan keskustelun genreen. Flirttailu ja sensellainen on ihan oma juttunsa, siinä näistä pelimiesjutuista voikin olla apua (sikäli kun muistan mitä siinä kirjassa oli, jonka luin joskus vuonna kivi ja keppi).
Nyt on varmaan pakko yrittää nukkua. Olen viime aikoina onneksi nukkunut vähän paremmin.
Ei se halua minun liittyvän mihinkään ryhmään. Se haluaisi että minä varaan hänelle enemmän aikoja.
Voisin tästäkin jatkaa vaikka minkälaisella auki repimisellä, mutta kello on jo paljon joten tiivistän sen oleelliseen: tämän hetkisessä tilanteessani uskon että ihan kuka tahansa ihminen on minua parempi asiantuntija minun elämässäni koska ainoa mitä minä olen tässä vaiheessa todennut, että omien ajatusteni mukaan toimimalla ajan itseni vain entistä pahempaan umpisolmuun.
No tuo on tietty hyvä huomio tuokin, tuo jälkimmäinen. Mutta palasin vielä muistelemaan, että etkös se ollut sinä mokoma just, jolle tuli oikein fanikerholaahus jossain ketjussa? Oletko unohtanut vai muistanko minä väärin?
Näissä itsetuntojutuissa on käsittääkseni sama periaate kuin koulukiusaustutkimuksen tuloksissa, josta aiemmin kerroin. Eli se, jolla on huonoja kokemuksia takanaan, kiinnittää huomiota saamaansa negatiiviseen palautteeseen ja unohtaa kokonaan positiivisen. Lisäksi, sos tyttö hymyilee minulle tai katsoo minua, se varmaan johtuu siitä, että olen jotenkin naurettava, tulkitsee se, jolla on huono itsetunto. Vaikka tyttö yrittäisi saada pojan tulemaan luokseen.
Se, joka on saanut paljon positiivista palautetta on puolestaan taipuvainen unohtamaan negatiivisen palautteen kokonaan hyvin nopeasti. Näin hyvän kierre vahvistuu ja negatiivisuuden syvenee. Kuvittelisin, että playeri saa paljon pakkejakin, mutta hän ottaa niistä opikseen (toiminnan tasolla) eikä syytä niistä itseään niin kun oikein onkin, koska harvoin syy pakkeihin on pelkästään siinä aloitteen tekijässä. Toinen voi olla varattu, huonolla tuulella, kuu on väärässä asennossa tai hän ei sitten satukaan pitämään vaaleatukkaisista, vaan tummatukkaisista tai jotain muuta yhtä banaalia. Kaikki ei riipu sinusta tai minusta, vaikka kuinka haluaisimmekin :)
Ei nyt ihan noin suoraviivaisesti.
Filosofinen keskustelu ei vaadi ihastumista keskustelukumppaniin. Se ei edes vaadi vastakkaisen sukupuolen keskustelukumppania, samoista asioista voi keskustella miestenkin kanssa. Lienee sanomattakin selvää että heteroille ei jälkimmäisestä synny mitään ihastumista, rakastumisesta puhumattakaan. Filosofinen keskustelu on siis epäseksuaalista. Siksi nainenkaan ei ihastu mieheen vain filosofisen keskustelun vuoksi, vaikka se olisi paras ikinä, vaan siihen vaaditaan lisäksi jotain muuta.
Keskustelu johon sisältyy flirttailua taas on selvästi seksuaalisväritteistä ja se ilmaisee kiinnostusta toiseen vastakkaisen sukupuolen edustajana. Lienee selvää, että tällaista keskustelua käydään todennäköisemmin jos keskustelukumppania pidetään puoleensavetävänä. Siihen taas vaikuttaa ulkonäkö.
Ja tästä päästään siihen lopputulokseen: koska naiset keskustelevat kanssani vain puhdasta small talkia tai sitten filosofisempaa keskustelua, mutta eivät koskaan käy kanssani noita flirttailevampia keskusteluita, voidaan siitä vetää melko suora johtopäätös siihen, että he eivät ole kiinnostuneita minusta seksuaalisessa mielessä, eivätkä siten parisuhdemielessäkään, koska se on kuitenkin erottamaton osa parisudhetta.
Kyllä, kokonaista kolme kommentoijaa ilmoittautui pitämään kirjoituksistani. Olin hyvin otettu asiasta. Ihan aidosti siis.
Se on kuitenkin melko lyhyt laahus, koska törkeän avoimesti naisvihamieliset kirjoittajat keräävät paljon enemmän kannatusta jatkuvasti. Miten se pitäisi edes tulkita? Tarkoittaako se, että kannatukseni on pienempää vain siksi koska en ole yhtä radikaali kun kyseiset henkilöt, vaiko sitä, että hillitymmille ja tasapanoisemmille kommenteille ei vaan löydy paljoakaan kannattajia?
Olen myös huomannut että se fanitus on kovin ehdollista. Ei ole nimittäin ensimmäinen eikä toinen kerta, kun olen lukenut jonkun vähän tökerömmän kommenttini jälkeen saanut kommentin jossa sanotaan "olen pitänyt sinua fiksuna kirjoittajana mutta nyt kyllä meni maku".
Tuosta positiivisuus/negatiivisuusnäkemyksestä en voi oikein sanoa muuta kun että allekirjoitan sen täysin.
Paitsi ehkä ihan tuon lopetuksen, "Toinen voi olla varattu" jne. Jos henkilö on riittävän kiinnostava, mikään noista ei ole este. Jos taas ei juurikaan kiinnostava, niin se saattaa jäädä kiinni ihan siitä hiusten väristä. Sillä voiko se kuukaan aina olla huonossa asennossa?
"koska naiset keskustelevat kanssani vain puhdasta small talkia tai sitten filosofisempaa keskustelua, mutta eivät koskaan käy kanssani noita flirttailevampia keskusteluita, voidaan siitä vetää melko suora johtopäätös siihen, että he eivät ole kiinnostuneita minusta seksuaalisessa mielessä, eivätkä siten parisuhdemielessäkään, koska se on kuitenkin erottamaton osa parisudhetta."
Useimmiten naiset odottavat mieheltä aloitetta flirttailuun. Filosofinen keskustelu voi olla hyvä alku, mutta jääkö se sun kohdalla sitten siihen? Jos nyt oikein muistan, niin noissa sulle osoitetuissa kommenteissa oli flirttiä, mutta et tarttunut siihen muuten kuin kiittämällä. Toki tämä täällä on pelkkää hupailua, mutta silti, voin nähdä miten toteutat tuota mainitsemaani automaattiohjausta eli kiinnität huomiota ainoastaan niihin kommentteihin, joista et saanut kehuja etkä lainkaan niihin, joiden johdosta voisit ilahtua. Huomaat varmaan itsekin sen, eikö.
Ei ole naisten jahtaamisesta kokemusta, mutta olettaisin, että siinä on tärkeää se, miten tulkitset ko. naista (miten vetoan juuri tuohon naiseen) ja tilanteita (ei ole mitään valmista reseptiä), miten määrätietoisesti viet tilanteita eteenpäin (tästä syntyy osa miehen kiinnostavuudesta) ja haluatko edes niitä viedä eteenpäin. Pettymyksen sietokyky/fatalismikin voi painaa vaakakupissa. Jossainhan kirjoitit, ettet edes haluaisi juuri tällä hetkellä mitään suhdetta. Elämässä on aika usein niin, että on otettava se mitä haluaa (ainakin yritettävä, yhä uudelleen) tai muuten jää ilman. Jossain vaiheessa ikisinkku kai tekee sen päätöksen, ettei enää viitsi, kun yksinkin on ihan kivaa. Se on kuitenkin oma päätös eikä johdu naisista.
En enää löytänyt missä ketjussa nuo fanit esittäytyivät, mutta muistaakseni ne olivat varsin neutraaleja pikkukehuja ja ainakin kaksi niistä tuli uskoakseni miehiltä.
Kyllähän minä olen yrittänyt flirttailla, mutta ainoa millä koen sen voivani turvallisesti aloittaa on kehu, eikä edes mikään liian henkilökohtainen, vaan esim. asun tyylikkääksi sanominen tai jotain vastaavaa positiivista. Mutta siltikin ne sitä seuranneet vastaukset ovat minusta vaikuttaneet lähinnä vaivautuneilta, tai ne ovat olleet sitä kehua vähätteleviä. Joten yllättäen ne eivät ole rohkaisseet mihinkään suorempaan.
Ja kyllähän minä HALUAISIN sen suhteen, mutta tiedän kyllä ettei minulla tällä hetkellä edellytyksiä siihen ole.
Juurikin noista syistä mitä mainitsit. Heikko itsetunto ei auta määrätietoisuudessa eikä sietokyvyssä mutta edistää fatalismia, ja "ottaa se mitä haluaa" on kutakuinkin mahdoton suoritus. En luovuta, vaikka pitäisi, koska kyllä tässä vaiheessa pitäisi jo ymmärtää että ne omat opit eivät vaan toimi vaikka tilanne olisi mikä.
Mulla on ollut lukuisia kiimaisia irtosuhteita ja muutamia pidempi aikaisia suhteita. Se että nykyään ätm, ei kuulu niinkään mihinkään naisvihaan vaan siihen että yksin tulee helpommin toimeen. :) On mukavampi downshiftailla itsekseen ja se rauha, nimenomaan se RAUHA.... X) Seurustellessa juostiin kissanristiäisissä, lähteltiin kortteja ja puhelinlaskut jo yksistään oli massiivisia.... nyt aaaah tää rauha ja varojen säästyminen.
Aloittajalle tukea toiselta yksin olevalta. Naisen tuoma onni ei ole kaikki kaikessa, ja sä kyllä saat naista jos tajuat miten. Ei se oo sen arvosta että repii ahdistusta, luottamus on sitä kun päästää irti ja luottaa, ja sanoo senki mistä pelko sanoo että älä sano sitä.
Eikä naisen saaminen oo päämäärä vaan osa jotain suurempaa. Joskus on hyvä keskittyä muuhun.
Voimahali.
Jos lopetetaan naiset?
Jos haluaa rakkaussuhteen naisen kanssa. Jos rakkaus on vihan vastakohta.
-> Jos meinaa rakastaa nasista ei voi vihata naisia.
Suhde ei tosiaan ole kaikki kaikessa. Se ei ole koko elämä edes ihmisille, joilla sellainen on. Jos pitäisi valita pois seksi tai lukeminen, niin ei valinta olisi mitenkään selvä.
Toisaalta onnellisuuden ydin on hyväksyä ja oppia nauttimaan siitä mitä jo on. Toisaalta toivo pitää ihmisen toiminnassa. Mene ja tiedä mikä on hyvä, mutta vihaaminen ei ainakaan ole mukavaa.
On olemassa sellainen sanonta kuin "rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys".
Tutkiskelkaapa hetkinen mielessänne, mitä se mahtaa tarkoittaa.
Semantiikkaa!
Kukaan tuskin haluaa suhteensa perustuvan vihalle.
Tarpeeksi kauan kun on yksin niin kaikki toivo on jo sammunut ja sen jälkeen jos joku kaunis nainen tulisi vaikka vain juttelemaan niin se pelkästään vituttaa, oikea aika meni jo ohi sellaiselle. Jos pysytte poissa nuorena niin saatte luvan pysyä poissa koko loppuiänkin sitten.
Vaan jos ja kun ei lopetetakkaan sitä vanhojen haaskojen "kehumista". Ja miksi ihmeessä lopettetaisikaan kun se kerran on niin mainiota ajanvietettä ja mielen kohottaja. Näitä itseään niin helvetin täynnä olevia uusnuoria "pikku prinsessoja" sietääkin "kehua" ja huolella, kerran helevetin lehmät eivät itse tee mitään sen eteen että parantaisivat oma-aloitteisesti miesten elämää vaan kitisevät että : nainen, nainen, nainen ja minä, minä, minä !.
Rumuus on mielen käsite, kieli voi joidenkin suuhun toisen kirjoittamana "olla rumaa" siinäkin oma laajuuden käsite.
Mikä on ruma?
Miten koet itsesi, jos olet ruma, heijastat omia mielikuviasi toisiin, sisin on tärkein ja rumastakin tulee kaunis kun annat itsellesi siihen luvan ja puhkeat kukkasn, onko se ruma... tieteniin jos vihhaat luontoo, niin tietenki seki on ruma. Tämä elämä on oppimista, rumuus ei ole peilikuvasi. Lähde siitä! Rumuus on voimavara, jonka kanssa sinun täytyy oppia kantamaan itsesi tasavertaisena.
Mitä menetät. Tai onko tää joku murrosikä palsta!
Kaikelle on selitys ja jokaiselle ihmiselle on tarkoitus, vaikka tarkoitus olisi vain yksi kerta elämässä olla tarkoituksenmukainen omien moraaleiden hyväksynnän puitteissa!