Mulla on todella vaikea tilanne. Ollaan mieheni kanssa seurusteltu nyt kolme vuotta. Asutaan yhdessä ja on yhteisiä lemmikkejä.
tässä muutaman viime päivän aikana olen alkanut ajattelemaan että miksi me edes ollaan yhdessä??
Rakkaus ei ole mikään syy! Rakastetaan toisia tosi paljon, mutta suhde kaipaa muutakin. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia, ei puhuta mistään..ollaan molemmat kyllä aina kotona..toinen katsoo telkkaria ja toinen pelaa tietokonetta! Toisinsanoen, me nukutaan yhdessä..siinä kaikki!
Tuntuu että mieheni on minussa kiinni..hänellä ei ole YHTÄÄN AINOAA kaveria, ei siis ensimmäistäkään. En tiedä mihin kaikki on kadonnut.
Mulla on nyt sellainen tilanne, että jos jätän mieheni, keneen hän tukeutuu!!? On syyllinen olo edes ajatella hänen jättämistään, mutta en taida haluta elää elämääni näin. Olen jo lapsentekoiässä, ja tuntuu että haaskataan molempien aikaa:( Tuntuu pahalta ajatella että mun pitäis lähteä omasta kodista, mutta jotain on tehtävä..en kuitenkaan halua luovuttaa helpolla.
Mielipiteitä??
Toivottavasti saitte tekstistä jotain selvää..
tässä muutaman viime päivän aikana olen alkanut ajattelemaan että miksi me edes ollaan yhdessä??
Rakkaus ei ole mikään syy! Rakastetaan toisia tosi paljon, mutta suhde kaipaa muutakin. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia, ei puhuta mistään..ollaan molemmat kyllä aina kotona..toinen katsoo telkkaria ja toinen pelaa tietokonetta! Toisinsanoen, me nukutaan yhdessä..siinä kaikki!
Tuntuu että mieheni on minussa kiinni..hänellä ei ole YHTÄÄN AINOAA kaveria, ei siis ensimmäistäkään. En tiedä mihin kaikki on kadonnut.
Mulla on nyt sellainen tilanne, että jos jätän mieheni, keneen hän tukeutuu!!? On syyllinen olo edes ajatella hänen jättämistään, mutta en taida haluta elää elämääni näin. Olen jo lapsentekoiässä, ja tuntuu että haaskataan molempien aikaa:( Tuntuu pahalta ajatella että mun pitäis lähteä omasta kodista, mutta jotain on tehtävä..en kuitenkaan halua luovuttaa helpolla.
Mielipiteitä??
Toivottavasti saitte tekstistä jotain selvää..
Vastaukset 17
Vanhimmat
Rakkaus on kyllä helvetin hyvä syy. Mutta miksi etä miehesi kanssa puhu asiasta, koita korjata sitä mikä on vialla. Ero on mielestäni aivan viimeinen vaihtoehto johon tartutaan. Menkää terapiaan, jutelkaa. Muista että parisuhteessa on aina 2 ihmistä. Mutta jos olet onneton ja parannusyritykset menevät mönkään, silloin on vain erottava vaikka se pahalta tuntuisikin.
että pitäisi puhua ja korjata asiat, mutta aina kun haluaisin jutella niin menen aivan lukkoon! en saa suutani auki. Miehelläni ei ole varmaan edes hajua siitä että meillä todellakin on ongelma..hänen mielestään kaikki on hyvin näin. Ja niin onkin, ennenkuin minä pamautan että olen onneton. Olen koittanut ehdottaa että aloitettaisiin yhteinen harrastus, mutta se on mennyt kuuroille korville.. Joskus tuntuu että olen hänelle sisäkkö ja äidin korvike! Joo-o, pitäis ehdottomasti puhua! Tänään!
Rakkaus on kyllä helvetin hyvä syy. Mutta miksi etä miehesi kanssa puhu asiasta, koita korjata sitä mikä on vialla. Ero on mielestäni aivan viimeinen vaihtoehto johon tartutaan. Menkää terapiaan, jutelkaa. Muista että parisuhteessa on aina 2 ihmistä. Mutta jos olet onneton ja parannusyritykset menevät mönkään, silloin on vain erottava vaikka se pahalta tuntuisikin.
Eikö teillä kummallakaan ole työpaikkaa? Eikö ole samoja harrastuksia? Eikö ole edes keskustelutaitoja? Jos nämä kaikki puuttuvat tilanne on tosi vaikea. Kuinka olette toisiinne törmänneet jos ei ole mitään yhteistä ?
En suosittele jatkamista. Siinä yhteiselossa ei ole tulevaisuutta.
Käydään samaa koulua ja alaakin, mutta ei puhuta siitäkään. En jotenkin uskalla ottaa ongelmia puheeksi..vaikka jutella pitäis:( Jotenkin tuntuu että jos puhutaan asiasta niin me varmasti erotaan, ja en ole valmis siihen! Pelkään jäädä yksin! Tiedän että mulla olis vientiä mutta en halua muita kuin oman rakkaani, mutta tuntuu jo aika epätodennäköiseltä että meillä on yhteistä tulevaisuutta:/ Pitäiskö mun kysyä mieheltäni että Miksi me hänen mielestä ollaan yhdessä?Onko se liian suora kysymys?
Tuo on hyvä kysymys. Kunhan et esitä sitä syyttävällä tai marisevalla äänensävyllä.
Pistä se ukkos johonkin pajun kudonta kursseille,kuvauksesta päätellen viihtyis erinomaisesti siellä,tai riverdansea.
ala itse kulkemaan iltaisin ravintoloissa ja pidät hauskaa,sanot et sulla on kotona palvelija ja tuot mies puolisia kavereita yö kylään,sanot et pitää sopia ens vuoden tulo/meno arviot työpaikalla(olit töissä tai et)tuskin miehes älyää vaikka et olisikaan töissä.
Olettais mieheskin etsivän jotakin tuttuja ympärilleen kavereiksi.
Säälistä älä jää suhteeseen! Sinulla on oma elämä elettävänä.
Jos rakkautenne on molemminpuolista, miehesi kyllä suostuu pienellä patistelulla uskomaan, että samassa sängyssä nukkuminen ei tyydytä sinun tarpeitasi. Jos ei usko, tai suostu muuttamaan mitään, ennuste suhteelle on huono.
Tiedän, ettei mun pitäs säälistä jäädä suhteeseen..mutta en tiedä miten päästää irti..en halua päästää irti enkä luovuttaa, mutta en uskalla puhua! Jos vain saisin suuni auki niin luultavasti suhteeseen tapahtuisi jonkinlainen muutos..ja jos ei tapahdu niin se on ohi..En vaan tiedä miten aloittaa keskustelu:(
Sydän särkyy jo ajatuksesta että ei elettäisi enää yhdessä! en tiedä onko tämä rakkautta vai ollaanko vaan totuttu olemaan yhdessä?!
Jos kirjoittaisit kirjeen? Voisit muotoilla sanottavasi rauhassa.
Eikö se ole vähän julmaa kolmen vuoden seurustelun jälkeen kirjoittaa kirje? Olen sitäkin ajatellut, mutta päätynyt siihen tulokseen että joskus on pakko puhua, ja tämä olis ainakin sellainen asia josta on puhuttava:(
Kerroit, että et saa puhutuksi?
Eikös tärkeintä ole kommunikointi, eikä sen muoto? Kirje voisi toimia keskustelun avauksena, josta puhuminenkin saisi alkunsa.
Voinhan ainakin kirjoittaa sen kirjeen näin aluksi..en välttämättä anna sitä luettavaksi, mutta jos saisin ainakin alulle jotain...ehkäpä tämä tästä..lähden nyt kotiin ja yritän saada puhuttua.Pitäkää peukkuja! kurkkua kuristaa jo...:(
kirjoitin sen kirjeen. Kirjoitin sihen sanottavani hellävaraisesti, mutta niin että se saa mieheni miettimään meän suhdetta. Itse olen entistä varmempi nyt että haluan jatkaa yhdessä. Kotiin kun pääsen tänään niin annan kirjeen luettavaksi.luulen että tästä tulee pitkä päivä.
Käske miehesi hankkia jokin harrastus tai käyköön jotain kurssia jos ei ole liikunnasta kiinnostunut. Ilmoita hänet vaikka navigointikurssille tai mitä tahansa. Hän ilmeisesti on tilanteessa varsin tyytyväinen kun sinä taas kaipaat virikkeitä ja laajempaa sosiaalista kanssakäymistä. Kutsu vaikka omia kavereita kylään tai mene itse jonnekin. Tärkeintä on ettet koe että sinun on "raahattava" hänet mukaan joka paikkaan. Jos sinäkin vain olet hänen kanssaan kotona tyydytät vain hänen tarpeitaan mutta itse tukehdut.
Jos et uskalla puhua/keskustella miehesi kanssa niin kuinka ajattelit eron tapahtuvan ? Vain kävelemällä ulos sanomatta mitään ? Viimeistään eropäätköksen kohdalla sinun on PAKKO puhua jotain. Siitä et pääse yli. Ja viimeistään silloin hölmistynyt miehesi kysyy, "miksi ?".
Jotain sinun on vastattava. Todella, olet hieman umpikujassa. Jos kävisit itse yhden kerran terapeutilla ja koittaisit sitten puhua ? Terapeutti voi auttaa asiassa, ei tarvitse olla hullu mennäkseen terapeutille. Eikä terapeutin tarvitse korjata sinussa mitään, vaan auttaa ja antaa hyviä neuvoja eteenpäin.
Meillä on aika lailla sama juttu, paitsi että mä oon se jolla ei niitä kavereita ole. Mutta harrastuksia on kyllä, koiran kanssa touhuun aika paljonkin, että ihan en kotona vaan istu.
Mulla on kans sama juttu, että mä meen ihan lukkoon, jos pitää puhua tollasista tärkeistä asioista. Oonkin ottanu tavakseni laittaa sähköpostia miehelleni jos jokin mättää...mutta se ei ole auttanut mitään, koska hän ei ota mitään vakavaasti!
Tällä hetkellä olen todella onneton tässä suhteessa ja tarkotus oliskin vaihtaa kaupunkia, JOS pääsen opiskelemaan jonnekkin! Mieheni on tietoinen suunnitelmastani mutta eipähän tuo näytä kauheesti kiinnostavan...