Kirjoittaessaan jättiromaania Laji, Joe Bob kirjoitti sen monella tavalla miehisestä näkökulmasta käsin. Pohtiessaan miksi, hän näytti aina päätyvän samaan johtopäätökseen: naisen ääni tai käsiala ei kantanut.
Näin syntyi Joe Bob. Hänet synnytti aivan tavallinen suomalainen olkipää, jolla oli tavallista paremmat tissit. Eikä lopussakaan ollut moittimista. Siinä se alla meni ja perässä tuli.
Synnyttäjä ei ollut kovin tyypillinen nainen. Tämä luultavasti johtui hänen äidistään. Sarjakuvasankarimme oli saanut yliannostuksen naiseutta jo lapsena, eikä hän halunnut poiketa päämäärättömältä polultaan takaisin sinne, jossa tunsi tukehtuvansa, lähes kuristuvansa. Vielä nytkin olkipäämme kokee olonsa ahdistuneeksi kauppakeskuksissa, jos hän joutuu katselemaan rekeillä hääriviä naisia sen sijaan, että voisi olla ulkona. Toinen syy on väenpaljous ja miehet. Jos halusi tehdä ostoksia, oli oltava mieluummin ensimmäinen kuin toinen rättikassalla.
Tähän johtaneita syitä.
Kun olkipäämme täytti kolmetoista, hänen äitinsä alkoi järjestelmällisesti rakentaa hänestä mieleistänsä naista. Jos kenelläkään on yhtään mielikuvitusta, niin voi hahmotella itselleen kuvaa siitä mitä tämä tarkoittaa. Äidillä oli tähän resursseja, mutta ei hän ihmistä nähnyt rättikasojen ja meikkiroinan alla. Olkipää ei saanut henkeä. Ei olemassaolo ollut tällaista. Ei olemassaolo ollut näin vaikeaa, hän huusi äänettömästi, kun sadat naiset kiskoivat häntä milloin mistäkin.
Mutta olemassaolo oli juuri näin vaikeaa.
Äiti selasi kuvalehteä taustalla. Hänen ilmeensä oli kuin haukan katse kyyhkyseen. Herpaantumaton. Barbi alkoi oireilla.
Ihmisellä on voimaa seisoa vasten tuulta niin kauan kuin resursseja on. Tämän jälkeen ihminen kaatuu. Omituisinta tällaisessa asetelmassa on se että tuuli ei tyynny. Se on pysyvä elementti. Sen tyyntymistä ei kukaan ota huomioon eikä kukaan ei sellaista tule edes ajatelleeksi. Tuuli on itsestäänselvyys. Eli mitään muuta mahdollisuutta ei ole kuin se että muuttuu linnuksi tuuleen tai kaatuu ihmisenä maahan.
Olkipäämme kaatui.
Jollain ihmeellisellä tavalla hän viidentoista tie.ovilla mädäntyi sisältä. Hänestä tuli sietämättömän hirveä ihminen. Hänestä tuli paha, kauhea ja piittaamaton. Hän ei niiaillut kenellekään eikä millekään. Lopulta hän tajusi olevansa yksin. Olkipäämme, eli kumibarbimme näki kaiken omin silmin: vaikka kaikki olivat samoissa koulun tiloissa, niin välimatka muihin oli päätä huimaava. Tämä oli täysin visuaalinen fakta, sillä hänet oli opetettu ajattelemaan silmillään.
Silmillä?
Pyörre syveni. Se sai muodon ja laskeutui alas taivaasta kuin nauhamainen sormi ja imaisi teinin ylös taivaaseen. Ja se sattui.
(Hihitystä)
Näin syntyi Joe Bob. Hänet synnytti aivan tavallinen suomalainen olkipää, jolla oli tavallista paremmat tissit. Eikä lopussakaan ollut moittimista. Siinä se alla meni ja perässä tuli.
Synnyttäjä ei ollut kovin tyypillinen nainen. Tämä luultavasti johtui hänen äidistään. Sarjakuvasankarimme oli saanut yliannostuksen naiseutta jo lapsena, eikä hän halunnut poiketa päämäärättömältä polultaan takaisin sinne, jossa tunsi tukehtuvansa, lähes kuristuvansa. Vielä nytkin olkipäämme kokee olonsa ahdistuneeksi kauppakeskuksissa, jos hän joutuu katselemaan rekeillä hääriviä naisia sen sijaan, että voisi olla ulkona. Toinen syy on väenpaljous ja miehet. Jos halusi tehdä ostoksia, oli oltava mieluummin ensimmäinen kuin toinen rättikassalla.
Tähän johtaneita syitä.
Kun olkipäämme täytti kolmetoista, hänen äitinsä alkoi järjestelmällisesti rakentaa hänestä mieleistänsä naista. Jos kenelläkään on yhtään mielikuvitusta, niin voi hahmotella itselleen kuvaa siitä mitä tämä tarkoittaa. Äidillä oli tähän resursseja, mutta ei hän ihmistä nähnyt rättikasojen ja meikkiroinan alla. Olkipää ei saanut henkeä. Ei olemassaolo ollut tällaista. Ei olemassaolo ollut näin vaikeaa, hän huusi äänettömästi, kun sadat naiset kiskoivat häntä milloin mistäkin.
Mutta olemassaolo oli juuri näin vaikeaa.
Äiti selasi kuvalehteä taustalla. Hänen ilmeensä oli kuin haukan katse kyyhkyseen. Herpaantumaton. Barbi alkoi oireilla.
Ihmisellä on voimaa seisoa vasten tuulta niin kauan kuin resursseja on. Tämän jälkeen ihminen kaatuu. Omituisinta tällaisessa asetelmassa on se että tuuli ei tyynny. Se on pysyvä elementti. Sen tyyntymistä ei kukaan ota huomioon eikä kukaan ei sellaista tule edes ajatelleeksi. Tuuli on itsestäänselvyys. Eli mitään muuta mahdollisuutta ei ole kuin se että muuttuu linnuksi tuuleen tai kaatuu ihmisenä maahan.
Olkipäämme kaatui.
Jollain ihmeellisellä tavalla hän viidentoista tie.ovilla mädäntyi sisältä. Hänestä tuli sietämättömän hirveä ihminen. Hänestä tuli paha, kauhea ja piittaamaton. Hän ei niiaillut kenellekään eikä millekään. Lopulta hän tajusi olevansa yksin. Olkipäämme, eli kumibarbimme näki kaiken omin silmin: vaikka kaikki olivat samoissa koulun tiloissa, niin välimatka muihin oli päätä huimaava. Tämä oli täysin visuaalinen fakta, sillä hänet oli opetettu ajattelemaan silmillään.
Silmillä?
Pyörre syveni. Se sai muodon ja laskeutui alas taivaasta kuin nauhamainen sormi ja imaisi teinin ylös taivaaseen. Ja se sattui.
(Hihitystä)
Vastaukset 40
Vanhimmat
Joe Bobin puhallessa aamukahviinsa, me voimme sillä aikaa tarkastella hahmogalleriaa.
Joe Bobin hahmogalleriassa ei ole ketään täydellistä ihmistä. Ehk Joe Bobia voisi ajatella sellaisena, mutta hän oli utopia. Joe on kuin kasa ominaisuuksia, joista ei synny mitään. Hän ei ole eheä. Hahmon egomaisuus villitsee tietenkin luojaansa, mutta silti. Joe Bob ei loppupeleissä pelitä. Näin voidaan väittää.
Entä sitten tarinan toinen osapuoli, Jo Bobiina? Kummallisinta hänessä on hänen hyväntahtoisuutensa. Hän oli juuri sellainen ihminen, joka öisin kanteli siilejä kaulaliinassaan syvemmälle metsään pois moottoritien läheltä. Hän oli tällainen katumuksen riivaama kurja, joka mätki itseään pesismailalla päähän ja nukkui piikkimatoilla, rankaisi itseään mitä hirveimmillä keinoilla. Kaikki maailmassa oli parempaa kuin hän. Jokainen ötökkä, jokainen korpinnokkaisu ja arjen typerys oli parempi kuin hän. Jo Bobiinalla ei ollut jäljellä mitään itsekunnioituksesta. Niin pahasti se oli ajettu nippuun. Kaiken lisäksi hän näki itsensä vain rasitteeksi maailmalle. Kaikki olisi paremmin ilman häntä.
Joe Bob yleensä pilkkasi avoimesti Bobiinaa. Toisinaan jopa potkaisi tätä, kun tämä uikutti lattialla romuttuneine sieluineen. Eheä pikku perhe-elämä kirjoittajan päässä sai jatkua.
(Naurua)
Samaan aikaan toisaalla vinosilmäkinkki istui käsilaukku reisillään raitiovaunussa ärsyttävän ryhdikkäänä ja ilmeettömänä. Hänen ulkoisessa olemuksessaan ei ollut yhden yhtä säröä tai virhettä. Nainen oli tyyni kuin vedenpinta, ohut kuin bambunvarsi ja hauras kuin leijaileva sumu kaukaisissa laaksoissa. Tavoittamaton, etten sanoisi.
Kuinka tuollaisia naisia valmistetaan? Joe Bob kyseli itseltään ja kolisteli pussikaljansa kanssa sporaan.
(Reps)
Etnisyys oli aina kiehtonut Joe Bobia julkisissa. Liikkeellä oli pienoismalli maailmasta, ja sen mukana mennä kolisteli sen historialliset faktat ja tulevaisuuden visiot.
Kiinatar katseli valomainosta, jossa luki "Kampituspäivät".
Hän selvästi huvittui.
(Naurua)
Tämä Olkipää on hyvä. Betonia verrattuna lastulevyiseen Joe Bobiin.
Suorat vai luonnostaan järvimaisemassa laineilevat?
(Hihitystä)
Itse kallistuisin laineileviin. Nainen, joka laineilee itsekseen on periaatteessa hiushuoltovapaa. Tämä siinä keississä, jossa laineita vaaditaan.
Kirjoittajan mielestä ulkokohtaisten vaatimusten esittäminen kenellekään, jota ei ole palkattu johonkin tiettyyn tehtävään yritykseksessä, on kohtuutonta.
Muussa tapauksessa voidaan edellyttää.
(Naurua)
Esmes Rosson terassilla istuin kesäpastalla erään (lesboksi) suht hyvännäköisen kaverin kanssa. Oli kuuma päivä, ja hän muitta mutkitta heitti paidan pois päältään.
No eikös mennyt kuin muutama sekunti, kun jo oli tarjoilija patistelemassa paitaa päälle.
Rossossa?
Hänen seuralaisensa asu ei häirinnyt ketään.
(Hihitystä)
Suomalainen arkkityyppiblondi on ehkä "kukkamekossaan" niin kulahtanut juttu, että saa syödä puuronsa ihan rauhassa ilman sen suurempaa volinaa tai säärtä pitkin kiipeilyä.
Minusta siinä - kaikesta huolimatta, on jotain kuvaamattoman vahvaa.
(Reps)
Oho
Tuosta saa sen kuvan että seuralaiseni olisi ollut nainen. Ei. Hän oli mies.
(Reps)
Oletko Anna?
Ainiin et ole kun Annalla ei ollutkaan huomattavia rintoja. Oikeastaan hyvä näin, haasteelliset historiat suonkin mieluiten tuntemattomille. Tai tässä vaiheessa Bobitar ei vålttämättä olekaan tuntematon rasian auettua muutamaa liimasaumaakin pitkin.
Anna nimenä on aika söde. Sillä voi ajaa kumpaan suuntaan tahansa.
Tuossa Hämeentiellä asuu heppu nimeltä Mustanaamio. Olin kuolla rabbiksessa nauruun.
(Naurua)
Jo Bobetiinan soittaessa Mustanaamion ovikelloa, hän ei voinut olla tirskumatta "kukkamekossaan". Mustanaamio avasi oven pelkkä pyyhe päällään. Hän näytti juhlineelta.
- Anteeksi, mutta oletteko te mustanaamio?
- Te ette ainakaan ole Diana. Olette sellaiseksi aivan liian blondi.
- Kiitos. En ole. Asiani on yksinkertainen, jos nyt satutte olemaan Mustanaamio.
- Niin, Mustanaamio sanoi ja haukotteli.
- Teemme tässä sarjakuvagalluppia, ja etsimme perusblondia karikatyyrijoukostanne. Kävin juuri haastattelemassa Asterixia. Tuleeko teille mieleen joku erityinen hahmo?
Mustanaamio näytti mietteliäältä. Hän raapi päätään, roikkui sitten ovenkamanasta kuin apina polvet koukussa.
(Tekstin tässä vaiheessa on kiinnitettävä erityistä huomiota Jo Bobiinan käyttämään sanaa "ovenkamana". Mistä ihmeestä hän sen tähän tempaisi? Luultavasti puolet Suomen kansasta ei ratkaise sanaselityksen ongelmaa ilman Googlea.)
https://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.natacha-comics.com/img/planches/alb1couv1.jpg&imgrefurl=http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=printpage;topic=1599.0&docid=89P22FCtKwN_pM&tbnid=7ZeAKNokTBz6hM:&w=335&h=483&client=ms-android-huawei&bih=336&biw=598&ved=0ahUKEwjrueG9x7HPAhXFDCwKHSPrA1M4yAEQMwhbKFkwWQ&iact=mrc&uact=8
Kamanat on tuttu sana tästä kalevalaisesta runosta, joka kertoo panosonni Aimosta:
"Kamanat kohottukohot
lakin päästä laskematta
kynnykset alentukohot
kengänkannan koskematta
Pihtipielet väistyköhöt
ovet ilman auetkohot
vieraan tullessa tupahan
astuessa Aimo miehen"
Jo Bobiina oli aina pitänyt itseään kaksiulotteisena karikatyyrinä lasten käsissä. Ainoastaan puhekuplissa vaikuttivat hänen todelliset ulottuvuutensa.
Koomista kyllä, missään muualla näin ei ollut.
(Reps)
Ja miksi tämä kamana-juttu oli hänelle niin tuttu? No siksi, että hän löi siihen usein otsansa.
(Hirn)
Karikatyyri myös muokkaa todellisen Joe Bobiinan käyttäytymistä.
Kyse ei ole hänen suhteesta siihen vaan muiden suhteesta karikatyyriin. Ei kukaan Joe Bobiinaa tunne. Kuinka voisikaan?
(Naurua)
https://www.google.fi/imgres?imgurl=http://static3.comicvine.com/uploads/scale_small/10/100758/1846126-natach.jpg&imgrefurl=http://comicvine.gamespot.com/natacha/4005-32487/issues-cover/&docid=FOZ9Xn05qke_xM&tbnid=634BeHQdXe3C9M:&w=252&h=400&client=ms-android-huawei&bih=280&biw=598&ved=0ahUKEwiY25y8zbHPAhVECiwKHbKaCqEQMwhHKCQwJA&iact=mrc&uact=8
Palaan hetkeksi rakastamaani taiteelajiin, sarjakuviin. Sarjikset olivat alkutaival taiteen historiaan, merkitykseen ja vaikutusvaltaan, sekä yksilötason vaikuttamiseen. Puhumattakaan suuremmista massoista.
Taide eli. Eli jos henkilö ei itse kokenut elävänsä, niin kokemus taiteessa auttoi häntä siinä. Taide oli toiseutta, mielikuvitusta ja äärimmilleen vietyä tekemisen taitoa yhdessä sille palavan kädellisen sielun kanssa.
Taide ei vain tullut. Se tuli jäädäkseen.
Mutta ensin on niin, että uuden nuken saanut lapsi lähes repii lahjansa hajalle. Ja miksi? Kokeileeko, mihin siitä on vai haluaako hän nähdä taiteen taakse - eli oman mielikuvituksensa pimeyteen? Tässä vaiheessa tulisi jo olla selvää, että taide on vain väylä sille virralle, joka lähtee liikkeelle - ei niin vähästä, kuin kaikkialta.
Ainoastaan jokea katsomalla ymmärtää joen olemuksen. Ei muuten
(Hihitystä)
🐼🌻
Kirjoituksesi ovat palstan kivointa antia, olit sitten millainen tahansa niiden takana :-)
Suosikkejani ovat tuollaiset eteeriset metafyysiset kuvaukset, kuten tuo ihmisen resurssit tuulen suhteen.
Jaksamista elämään ja kirjoitteluun heterokollegalta, siltä vammaselta siis!
Ei mitään.
Kiitos sinulle. Jotenkin aina vain palaan todellisuuteen... palatakseni todellisuuteen etc.
(Naurua)
Niin, sellaistahan se on. Se on sinun todellisuutesi :-)
Siel on muuten hyvät tanssibileet Kaapelitehtaalla 14.10 Cruisin for Art, tänään just näin flaierin.
Meinaataan mennä, tunteen ittemme "normaaleiks..";))
Timantit ovat íkuisia, paitsi keinotekoiset?
Hienoa että lokinpaska maistuu!
Onnitteluni.
No no, kukas täälä nyt kiristelee hampaitaan ja miksi? Väsyttääkö? Pitäiskö jo ottaa iltalääkkeet?
Kauniita unia, enkelinkuvia! :-)
Lääkettä!!! Aamupalaksi tai kaksi?
Kalanmaksaöljy on hyvä liukaste.
Lätise niin tiukaksi kuin pystyt ja sorvaa kynttilä.
Tuhkat hoitaa nokari ja sit tulee lännenlokari.
Unissani vaeltaa alitajunta, eikä mikään enkeli!
Lääkkeet!!!
Pitääkö taas laittaa lepositeet?
Viime yönäkin hieroit ittesi alhaalta taas verille...
No vaipat laitetaan ainakin, ootas vähän, pyydän Tonin ja Petterin tänne vähän auttamaan, niin pääsee ne unet alulle, oli sitten mitä kuvia tahansa tulossa!
Muistakaa ne lääkkeet iD
Oliko toi enkeli arkkityyppinen, siihen mäki lähen, jeesustelua..... kun ei viitti noita kirosanoja käyttää, näin aamusta! Se on sama kuin pieru aavikolla. Joku senkin kaappaa ja polttoaineekseen käyttää.
Iltahiivoja.
Loista suomalainen lyhytpätkä. Kidnappasivat kassavirkailijan ja kaunis, jo hieman kehittynyt naishenkilö joutu kätköpaikalla vaihtamaan porun vauvan vaivat, silmät suurenivat kiihkosta?
-vauvan kakkaa. Ja virkailija nuoli vaipan. Loistava kohtaus! Joo, oikeasti se oli suklaata. Se muuten hoikistaa. Hyviä treenejä peffan heilutteluun, oli vaipoissa tai ei!
Noniin rauhallisesti sitten. Jos Toni otat jalkopäästä ja Petsku auttaa toisesta niin laitetaan tossa sängyllä ne.
Joo, äläs nyt viitti tuollain, hei!
Tottahan sitä kiristee. Kivikaupat on taitolaji. Oikeat timatit halkoo hampaat, keinotekoisissa käy vastakohtasesti. Onko hiilessä vielä potkua löytää kaikki mahdollisuuden luomat tasot. Täh! -vai enkelikuvia, jearight!
Jos ei läppiä snaijaa, parempi keskittyy hiffailuun.
Tamän opin rannalla kävellessäni ja lyödessäni varpaani möykyn päähän, samassa se hyppäsikin pluton selkään ja teki siitä itselleen koiran.
Fifi, ei ole sama kuin vhs. Eli tallenne, minä tungen v8 haarojeni väliin ja metsästän pimeydessä kokaisen veripisaran minkä näen, tää syksy vähän verottaa, ku joka puolella punasta, jopa teidän silmistänne.
Laittakaa ikkunat kiinni, jos kuulette pauketta ja räminää, äänenvaimennin hajos.
Sitten..nosto
Mikä diaknoosi? Eikö parannusta ole....
En usko ettei olis. Elämä raakaa, jos vain makaa, siinä teille hoitsut!!!
Noinhan se sujui. Ihan pikkuhetki vaan niin pääset omaan rauhaan.
Joo kyllä on tarve näille nyt. Täytyy sanoa lääkärille huomenna että jos nostettais vähän lääkitystä taas pariksi päiväksi.
Shhshh, ihan hyvin tää menee.
Laitetaanko lepositeet?
Joo eikohän se oo parasta.
Petsku otitko sen piikin heti mukaan, vai käynkö hakemassa, jos Tonin kans laitat kiinni?
Taskussa.
Noniin se on siinä sitten.
HYVIÄ UNIA SITTEN, AAMULLA TAVATAAN.
Käy sä Petteri nappaamassa noi siteet pois sit jossain välissä, kun näyttää hiljenneen. Meen hakeen jotain tuolta kanttiinista ennen kun se menee kiinni.
Joo mää otan.
Klaps.
Näin hänet jätettiin toivomiinsa enkelten hoiviin ja heidän voimiin.
Hmm...
Mikä päämäiräinen tulospohja, jos luulee olevansa pohjattomassa tilassa ilman happea peräänajettuna tiedostamatta.
Kunnioitus eri eläinläjeihin, tai hoitovirhe selkäytimessä. Oisko sikiön selkäydintä ehdotettu, näin niinku todella suoraan, joku tietenki loukkaantuu, mut mua ei natsaa nyt sellanen ku, kusetuksenmaku suussa ku oon paskalla.
Miten jotku 2 dudea voi tietää mitä toine kelaa ja päivisin skriidaa, jos tunkee heti piikin kii. Ni onko oma lehmä ojassa.
En niele tätä purematta, vertauskuvallisesti.
Möykystä....
Kellariinko pitäis telkee. Täh! Häh!
Missä todellisuudessa tällasta tapahtuu, siellä enkelten unessa? Ja odotetaan seuraavaa kuollutta sormi perseessä.
Taistele stana! Et ole unessa.
Ei katseita voi unohtaa, jos näet sen läpi!
Oon samaa mieltä, parin päivän kuuri hoitsuille, hiffailun ominaisuushan ooli se, että ongelmia on jatkuvasti, muuten kaikesta tulee joka päiväistä ja lopulta puurossa ei ole voi silmää, eikä edes tarvittavia vitamiineja marjojen ja lohkojen muodossa!
Kerroppa se diaknoosis, ni teen sulle sellasen kakun mikä vie sulta jalat alta, tai... huumoria... antaa sulle siivet. Mut tarviit vapaapäivän siihen. Ota vaa ne kaks kiristäjääki mukaas jos haluut what ewä?
Eli turha toivotella enkeleitä ja tulla mulle jotain alkaa räyhää, saat vaa paskaset vaivat koko päiväx. Hengitä! Se on oppinumeroni vaihe 1. Ja toisex, älä vedä pentsoja, kun sivuvaikutus=kiihko, hyvin tarpeeton, opettele käyttämään sisäisiä lihaksiasi ja näin voit luoda minkä tahansa fantasian mielikuvissasi todeksi, vaikka ei ole. Lopputulos tähtäimenä adrenaalin purkautuminen voimakkaalla purkautumisella, ilman minkäänlaista verenvuodatus. Hoitsut vaihtakaa avanne!
Välittömästi!!!!