Vai ystäväkö lainkaan???Tapasin ns.vanhan ystävän pari vuotta sitten.Tutustuimme uudelleen myös avopuolisomme tutustuivat toisiinsa.Aikaa kului kaikki ok.Sitten huomasin ystäväni VALEHTELEVAN ihan tavallisissakin asioissa...muistelin että aiemminkin tuntiessamme(20v)sitten sama homma.Ei niin pientä arkista asiaa etteikö ainakin osa ollut valhetta.MIKSI?En koskaan oikaissut häntä -miksi olisin.Mikä se panee ihmisen valehtelemaan-kertokaa onko se joku sairaus,pätemisen tarve...Tällä ns.ystävälläni ainakin TITTELIT olivat tärkeitä-aina mainittiin ammatti tai arvo kun puhuttiin ihmisistä.Me olemme ihan tavallisiä työläisiä-siis ei titteleitä.Hän esittelikin puolisonsa,koulunkäynyt.....Voi hyvät hyssykät.No emme enää ole tekemisissä-mistä lie loukkaantuneet,meidän puolelta ei ainakaan.Yhteydenpito vain katkesi kuin seinään.Itse soitin hänelle kaksi kertaa ja taas VALEHTELI mummo huonona,kiire töissä ym ym.No eipä ole pahemmin ikäväkään mut ois kaiva tietää mikä syy patologiseen valehteluun?Oisko täällä joku joka osais valaista asiaa???
ihme YSTÄVÄ
YNJEVI
4536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
varmaan vetäisin omaa Dr.Phil ohjelmaa.
Tunnen tai tiedän myös pari tallaista
ihmistä jotka valehtelee ihan
mitättömistäkin asioista.
Olen itse ajatellut asian niin et ehkä se elämä on jollain tapaa tylsää,
että sitä pitää ikäänkuin värittää jotenkin
ja tehdä ne pienetkin asiat mielenkiintoisiksi.
Joskus kun olin pieni ja jäin isälle kiinni
valehtelusta hän sanoi näin:
-Muistin pitää olla ilmiömäinen jotta muistaa kaikki puheensa, sillä ei voi tietää mitä
toinen muistaa ja valheilla ei ole enää loppua
jos kiinni jää.
No, mun muistilla ei pitkälle pötkitä.
Luulen myös että ihmiset "sallivat" valehtelun,
eli ei sano mitää vaikka huomaa että toinen
valehtelee.. Joten sitä jatketaan ja jatketaan.
Se saattaa pistää hieman ajattelemaan valehtelijaa jos asiasta huomauttaa, mutta takuu
varmana menetät myös "ystävyyden". Mut oliko se sit sen arvoista vai ei.
Minä kyllä asiasta huomautan ja sen huomaa.
Ihmiset ei enää ymmärrä mitä tarkoittaa sana
rehellinen.
Joillekin ihmisille valehtelu tuntuu olevan elämäntapa. Rehellisyys vaikuttaa heille olevan suhteellinen asia, eli tarpeen tullen valehdellaan ja välillä suorastaan korostetaan omaa rehellisyyttä.
Eräs tuttuni, sanotaan häntä nyt vaikka Kirsiksi, on usein maininnut olevansa rehellinen ihminen. Kuitenkin tiedän hänen valehdelleen ihmisille päin naamaa ja vielä kehuneen teollaan tyyliin "täydestä meni, ei huomannut mitään". Kirsiä itseään ei vaikuta tuollainen käytös mitenkään häiritsevän, valheet haudataan maton alle ja jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Kun kerran otin Kirsin kanssa puheeksi ne valheet, joita hän oli minulle syöttänyt, hän suuttui ja pisti välit poikki. Minä kuulemma takerruin pikkuasioihin, eikä hän siedä sellaisia ihmisiä.
Minusta tuntuu, että patologinen valehtelu on niin juurtunut joidenkin ihmisten sisimpään, että he eivät itse näe siinä mitään outoa. Valheilla saadaan elämään maustetta ja lisäväriä.
Kiitos kommenteistanne.Tosta jutun "värittämisestä"vielä,minä olen kova jutunkertoja mutta koskaan kukaan ei ole valehtelijaksi sanonut.Tietävät että liioittelen mut vain sen takia et sitä jutua olisi mukavampi kuunnella-se sallittakoon kaikille "tarinaniskijöille".Mut että;mersun kävin ostamassa mut en viitiny tänään hakea kun sataa noin tuota vettä,ja ihan totisesta naamasta-paikalla oli heille "vieraita"ihmisiä.Tämä lievimmästä päästä.Mun puolesta saavat tästälähin valehdella mitä lystäävät.Onneksi pääsimme heistä näinkin "kivuttomasti"eroon.
Minestihan se on nin että opiskeleminen on vaatinut paljon aikaaja vaivaa sekä muita uhrauksia, itsellänikin on ns. entisiä ystäviä jotka ovat itse kertoneet olleensa niin laiskoja ettei opiskelut kiinnosta eivätkä tule kiinnostamaan,vanhemmiten sitten lisääntyy kauna ja katkeruus niitä kohtaan joilla opiskelua ja sitä myöten ns. titteli (kuten itse asian ilmaisit) on,mutta vaikka koulutuksen omasta selkänahasta repineillä ei ennakkoluuloja muita ihmisiä kohtaan olisikaan,kouluttautumattomilla nitä tuntuu olevan sitäkin enemmän.Tuloksetta olen itsekin mieheni kanssa yrittänyt ylläpitää ystävyyttä, mutta sivulaiseissa pelkkää vittuilua ja naamioituneita katkeria lauseita sekä julkeita syytöksiä on vain tullut takaisin. Tosin, tämä selkäänpuukottajien luma on ihan oma lajinsa, emme mieheni kanssa korosta ystävyys suhteissamme koulutuksen merkitystä ja titteleitä, ihan kouluttamattomia perusduunereita ovat vanhempamme ja parhaat jaloäheisimmät ystävämme, joten joskus vain menneisyydestä sattuu löytymään katkeraakin katkerampi ex- tuttava jonka elämä ei ole mennyt sitten suurista leveilyistä huolimatta kuten olisi halunnut ja voila- taas ollaan samassatilanteessa miksi ystävyys aikoinaan hiipuikin - toisen osapuolen katkeruuteen OMAA elämäänsä ohtaan:)