Ihmetyttää yksi asia. Miksi ihmiset menevät avioliittoon tai seurustelusuhteeseen, kun siitä huolimatta mennään muiden kanssa ja petetään? Olisi mielenkiintoista kuulla syitä niiltä, jotka sitä ovat tehneet tai tekevät. Eikö olisi parempi pysyä yksin. Pettäminen voi olla todella traumaattista toiselle osapuolelle suhteessa. Se on itsekästä syistä huolimatta. Eikö olisi paras ensin erota, ja mennä sitten? Se olisi reilua peliä.
Pettämisestä
450
45299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Pettäminen on lähinnä itsensä pettämistä, siinä kuvittelee että joku suhde voisi täyttää kaiken sen seksin tarpeen.
Ette tajua seksuaalisuuden dynamiikkaa miehen kannalta. Nainen voi elää saaden kullia koko ajan. Miehen täytyy pitää varalla akkaa että saa joskus vaimolta ja välillä aina salapanoilta ja random panoilta. Komeakin mies voi joutua kärvistelemään puutteessa. Ruminkin akankuvatus saa kullia nykyään jopa transuakat siansuolesta tehtyyn vittuunsa.
Se on aina juuri näin että naiset tuota kysyvät.
Kenen kanssa ne naiset nussii?
ne+nussivat+niiden+alphamalejen+kanssa+joita+on+arviolta+<5%+miehistä!+Eli+alle+5%+miehistä+nussii+ne+kaikki+akat.
Kiirettä pitää
Tuskinpa sitä avioon mennessä moni suunnittelee pettävänsä.
Sitten vaan huomaat kaipaavasi seikkailua tai seksiä tai jotain mitä parisuhteestasi et saa. Mietit että eihän se nyt mitään jos mä vähän kokeilen. Mitä se tota kumppania haittaa, eihän kukaan saa tietää jos mä kerran kokeilen.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella mutta et silti halua jättää tätä tuttua ja turvallista puoltakaan. Pahimmillaan jäät siihen aidalle killumaan ja seiväs uppoo perseeseen.
Ei voi yleistää, että naiset/miehet kaipaa seikkailua vieraan kanssa. Riippuu paljonkin henkilöstä, jos on helposti vietävissä. Vaikuttaa tietenkin myös millainen avioelämä on? Itsekkyys korostuu. Pettäminen on joillekin helppoa,eikä omatuntoa paina mikään. En ymmärrä. Yhden oma.
onhan noita papauksia, joissa petetään jo hääpäivänä
Jaa a. Jos tekee tarpeeksi mieli pettää niin sitten eka erotaan. Pystyy katsomaan itseään peiliin.
Pettäjät taitavat poikkeuksetta olla sellaisia huonosta itsetunnosta kärsiviä tapauksia tai sitten on joku keskiaikainen ajatus takaraivossa että pettäminen on parempi vaihtoehto kuin ero. (Toivottavasti ei tule ikinä haksahdettua sellaiseen tapaukseen.)
Jos amerikan mahtavimmalle miehelle maistuu vieras niin eiköhän asia ole niin että Huh Huh, kyllä se vieras vaan maistuu kiihottavalle! Ketä sanoo että Amerikan mahtavimmalla miehellä on huono itsetunto niin taitaa olla kummallinen arvostelukyky (noin lievästi sanottuna).
Mies vaan kaipaa jännitystä ja vaaraa, ketä ei ymmärää voi painua hiiteen!
Sopisi ihan itse ymmärtää ajoissa olevansa tuon luonteinen niin ei tarvitse mennä alttarille puhumaan p*skaa ja sitten pari vuotta myöhemmin erota. Kyllä meitä ihmisiä on moneen junaan, myös miehiä. Tilastojen mukaan suurin piirtein yhtä moni mies kuin nainenkin pettää. Maailma olisi paljon parempi paikka jos suosiolla pariutuisitte keskenänne ja jättäisitte nämä uskollisuushaihattelut meille, joiden mielestä se että joku "maistuu kiihottavalle" ei ole millään muotoa ok syy puukottaa elämänkumppania selkään.
Filosofin näkemys:
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2015121520810526_lz.shtml
Ei ihminen voi olla kunnolla ihastunut moneen samanaikaisesti.. muutenkin vitunmoista perus kenttälässytystä "filosofilta" :P
Pettäminen. Se on homoille
Tutkimuksen valossa näin taitaa olla. Parisuhteessa olevat olevat homomiehet pettävät kumppaniaan erittäin usein.
Ihmiset menevät yhteen suurin toivein. Ihmisillä on kuitenkin paljon inhimillisiä heikkouksia, eivätkä pysty elämään ihanteidensa ja lupaustensa mukaan.
Ihmiset ja parisuhde muuttuu ja jotkut siihen sopeutuvat, toiset eivät. Toki jotkut suoraselkäiset ja nopealiikkeiset eroavat ennen kuin pettävät, mutta harvoin se pettäjäkään on yksin tilanteeseen syyllinen.
Netissä kiersi vasta amerikkalaisen naisen kirje miehelleen, jossa hän yksipuolisesti sanoi seksin olevan liitossa ohi. Hän ja hänen elämäntilanteensa kuin oli muuttunut, mutta se ei estänyt häntä "rakastamasta" miestään ja jatkamasta liittoa.
Minä ihmettelin, millaista rakkautta se on, jossa toisen tarpeita ei kykyjen mukaan yritetä tyydyttää. Liittyvätpä ne sitten seksiin tai johonkin muuhun. Reilua olisi tietysti heti lyödä eropaperit pöytään, mutta moni kerää ensin henkistä etäisyyttä nussimalla muita enkä minä moista yhtään ihmettele. Lopputulema on kuitenkin sama.
Ja kun joku nyt sanoo, että olisi pitänyt erota, niin miksi se muuttunut ihminen ei hakenut eroa?
Olen kanssasi samaa mieltä. Hyvä kommentti. Nämä(kään) asiat harvoin on mustavalkosia. Sormen heristelijöitä ja sun muita jeesustelijoita löytyy tietysti aina.
Mä olen kyllä eri mieltä siitä että pettäjä olisi harvoin yksin syyllinen. Kyllä osalla pettämisen taustalla on ihan silkka jännityksen haku ja uutuuden viehätys, oma suhde voi olla muutoin hyvä ja seksiäkin riittävästi. Toisaalta parisuhteen ongelmatkaan ei minusta ole hyväksyttävä syy pettämiseen eikä kumppanin epätäydellisyys tee hänestä osasyyllistä uskottomuuteen. Muutenhan kaikilla olisi syy pettää ja syyttää asiasta kumppania.
Sen sijaan yksipuolisesta seksin lopettamisesta ainoana selityksenä "ei nappaa" olen samaa mieltä. Minusta silloin puoliso on jo yksipuolisella ilmoituksella lopettanut aviolliset suhteet jolloin mun mielestä avioliittoon liitetyt muutkin moraaliset sopimukset on irtisanottu. Toki suoraselkäistä olisi lähteä kävelemään tai yrittää muodostaa uusi sopimus - esimerkiksi avoimesta suhteesta - mutta tuossa tapauksessa ymmärrän kyllä pettämisenkin. Jos sitä nyt voi edes kutsua pettämiseksi silloin kun toinen on jo irtisanonut parisuhteen.
Ja ennen kuin joku älähtää, niin sairauden tai vamman aiheuttama kyvyttömyys seksiin on eri asia, samoin tilapäiset kuivat kaudet ja samoin se jos seksielämä hiipuu ilman että kumpikaan osoittaa kiinnostusta tehdä asialle mitään.
Jep, kyvyttömyys ja haluttomuus ovat eri asioita.
Jännämiehet pettää ja niiden kanssa naiset seurustelee.
Samaa mäkin ihmettelen. Itsekkyyttä se on, ei mitään muuta. Halutaan syödä ja säästää samaa kakkua. Mun mielestä jotkut ei vaan alun alkaenkaan ole monogaamiseen parisuhteeseen sopivia, mutta päätyvät siihen kuitenkin, ehkä ympäristön paineesta tai vaan puhtaasta mukavuuden halusta. Sit vituttaa ja pannaan kaikkea mikä liikkuu. Ihmiset ei osaa olla rehellisiä itselleen ja myöntää, että ei, musta ei ole parisuhteeseen. Nykyään ei kuitenkaan ole pakko olla suhteessa, vaan irtonumeroita riittää kaikille niitä haluaville, jos ei muuten niin sit rahalla. Eikö pettureiden pitäis elää yksin, niin voisivat toteuttaa itseään vapaasti, muita loukkaamatta? Miksi sitoutua jos siihen ei kuitenkaan kykene?
Sitä oppii vasta vanhemmiten, nuorena sitä ajatteli että on jotenkin vaillinainen jos ei ole perhe-elämää.
Toisaalta jäihän mulle tuosta suhteesta lapset, eihän sen parempaa elämässä olekaan.
Helvetin itsekäs paska säkin olet. Ja tyhmä, jos kerran älli ei riitä sen vertaa, että olisit jättänyt menemättä suhteeseen. Taas yksi jännäpaska, joka on päässyt lisääntymään ja tekemään lastensa äidistä halveksitun yh:n, sillä välin kun itse juokset reiästä toiseen. Toivottavasti joudut maksamaan helvetilliset elarit etkä saa nähdä kakaroitas ikinä. Olet kammottava roolimalli.
Ex-rouva on onnellisesti uudessa suhteessa ja vietän paljon aikaa lasteni kanssa. Elatusasiatkin on reilassa eikä niitä loputtomiin maksella.
Ex-rouvan kanssa on hyvät välit, ei meillä ole syitä riidellä.
Silloin teillä ero ollut molemmille selkeä eikä mitään muuta. Nämä pettuturit jotka salanaivat kertomatta puolisolle joka autuaan tietämättömänä ja vielä onnellisena näkyy elävän on pahin juttu. Tekisi niin mieli sekaantua ja antaa tuolle puolisolle mahdollisuus erota ja hakea aito rakkaus itselleen. Eikä olla säälin keskellä muiden naurettavana kun nämä salapanijat eivät näy muuttavan tapojaan.
Se on vissiin tuo kielletty hedelmä joka kiehtoo...
Meikä ei petä vaikka naisia tuliski ovista ja ikkunoista sisään.
Kun nyt ollaan vangittu ittemme parisuhteeseen niin sitä sitten pysytään uskollisena.
Sitä ollaan muuten huoran tai nek*un tasolla kun ei pietetä sanaa..
Pettäminen, tämä tunteita kuumentava aihe...
Itse henkilökohtaisesti olen tähän asti eletyn elämäni aikana tullut siihen tulokseen, ettei sitä ole mieltä liikoja miettiä. Menee elämä ja mahdollinen hyvä suhde hukkaan, jos koko ajan miettii sitä, että pettääkö toinen tai ei. Tämä on kuitenkin asia, mihin ei lopulta voida toisen puolesta vaikuttaa. Ja vaikka voisimmekin, kannattaako se? Minusta ei ole järkevää ottaa toisen puolesta se taakka kannettavaksi, mikä on jokaisen itse kannettava. Helpompaa on luottaa ja pitää huolta omasta osuudesta. Siinä on tekemistä riittävästi... :)
Ja onko muuten pettämistä, jos ei ole elinikäistä uskollisuutta yms. luvannut?
"Ja onko muuten pettämistä, jos ei ole elinikäistä uskollisuutta yms. luvannut?"
-Kysytkö sitä nyt meiltä muilta täällä? Sulla oli selvä mielipide asiasta 2-3vuotta sitten, meillä oli pitkät jorinat asian tiimoilta.
Vai onko sun katsantokantasi jotenkin muuttunut? Minä kun olin silloin vielä niin nuori etten ymmärtänyt oikein elämää... vai miten se selitys oikein menikään...jne.
Eli, real life... pysyisin hiton kaukana sinusta, edellisten lausumiesi takia.
- PETOS on petos, vaikka sen voissa paistaisit ja hillossa kierittelisit, maistuu aina karvaalle, pettetylle!
Eiköhän vihkikaavassa sanota... rakastaa... niin myötä- kuin vastamäessäkin, kunnes kuolema meidät erottaa! Ei siinä puhuta mistään sallituista syrjähypyistä, silloin tällöin.
"Kysytkö sitä nyt meiltä muilta täällä? Sulla oli selvä mielipide asiasta 2-3vuotta sitten, meillä oli pitkät jorinat asian tiimoilta. "
What The Fuck? :D
Niinno, olisihan se hyvä tälläkin foorumilla kirjoittajien vähän pohtia asiaa laajemmasta perspektiivistä ja miettiä sitä milloin pettäminen on pettämistä ja milloin ei. Ja kuka milloinkin pettää ketä ja miksi.
Jos minä esimerkiksi en ole luvannut kuuta taivaalta, ikuista rakkautta ja uskollisuutta yms. niin kuka tässä pettää ja ketä? Minä jotain naista tai pettääkö se nainen kenties itseään uskomalla ilman minkäänlaista syytä, että tässä on nyt kaikki edellämainitut asiat ja enemmänkin luvattu?
Niin ja minä olen ollut jokaisen kanssa vapaasta tahdostani. Minunkaan kanssa kenenkään ei ole tarvinnut olla mistään muusta syystä. Mutta se onkin taas ihan eri juttu se... :)
Mun mielestä säännöllisen tapailun vaiheessa, jossa ei ole kuitenkaan sovittu mitään seurustelusta, ei periaatteessa ole myöskään pettämistä mutta tietyn rajan yli mentäessä muiden pyörittäminen voidaan kuitenkin katsoa huonoksi käytökseksi ja paljastuessaan se todennäköisesti johtaa tapailun päättymiseen. Sitten kun ollaan jo sovittu seurustelusta on musta lähtökohtaisesti oikeutettua odottaa myös uskollisuutta ellei erikseen muuta sovita. Seurustelusta sopimiseksi katsotaan mun mielestä myös se, että avoimesti nimitetään toista tyttö- tai poikaystäväksi tai esim. selvästi kumppanin kuullen mainitaan seurustelusta ilman että kumppani tätä käsitystä korjaa. Jos tällaisessa tilanteessa ei itse ole valmis lopettamaan muiden tapailua, niin siitä pitää mun mielestä erikseen sanoa, jolloin toinen voi tehdä asiasta omat johtopäätöksensä.
Mun ajatuksia tulkitaan välillä ihan miten sattuu. Joskus otetaan liian henkilökohtaisesti ja reagoidaan niihin jopa niin, että ihan kuin minä olisin ollut se pettäjä... :)
Joo, vaikka kuin on kokemusta tullut lisää ja kaikkea, ei silti niin paljon, että tietäis miten vaikeaa on tulevaisuuden ennustaminen joissakin asioissa parisuhteessa. Eikä edes sen vertaa, että kaikkeen on varautunut ja siitä huolimatta on valmis uskaltamaan, vaikka mahdollisuus dunkkuun ottamisella on aina olemassa. Ja mahdollisuus myös siihen, että itsekin siihen pettäjän tielle syystä tai toisesta sortuu. Ei näitä asioita voi koskaan täsmälleen ennustaa.
Mihin taas voi vaikuttaa on se, että kelaa asiat jo etukäteen, että miten handlaa mahdolliset eri tilanteet niiden tullen mahdollisesti eteen. Voi vaikuttaa myös siihen, ettei itse anna toiselle utopistisia odotuksia eikä odota itsekään niitä. Voi vaikuttaa siihenkin, että kantaa itse vastuunsa omista valinnoista eikä projisoi niitä toiselle ja sama toisinpäin. Ei ota vastuuta, eli taakkaa, toisenkaan puolesta. Eri asia on toki jotkut yhteiset asiat, jos niitä sattuu olemaan. Eli mahdollinen yhteinen talous yms.
Minä henkilökohtaisesti en usko, että mikään muu antaa mahdollisuuden hyvälle suhteelle kuin se, että kumpikin osapuoli kantaa vastuunsa omista valinnoista. Siis silleen, että oikeastikin kantaa eikä ota vaan sitä poliittista vastuuta niin kuin kansanedustajat ja poliitikot... :)
Minä kävin keskustelua ainoastaan joskus kanssasi pettämisestä, kun itse olin tullut petetyksi. Sinusta olin reakoinut liian voimakkaasti parini pettämiseen, ettei se tarkoittanut rakkauden loppua. Rakkaus kun sinusta on niin monimuotoista, enkä minä vielä osannut suhtautua erheisiin oikeassa mittasuhteessa ym.
Sun vastauksesi oli suunnilleen näin kuin nikkellä 2322 tässä keskustelussa vastaa...
"No joo, toisaalta avoimet suhteet on mun mielestä kannatettavia, koska siinä järjestelyssä ihminen joka ei pysty tai halua olla vain yhden kanssa on kuitenkin rehellinen itselleen ja kumppanilleen. Kyllä mä ymmärrän, että osa uskollisuuteen kykenemättömistäkin ihmisistä haluaa parisuhteen pysyvyyttä hyvine puolineen. Kannatan vaan kaikkien sellaisten järjestelyiden yleistymistä, joissa ei tarvitse kusettaa kumppania ja väittää olevansa muuta kuin on. Jotkut haluaa ja osaa olla uskollisia, toiset ei."
Eli, real life... pysyisin hiton kaukana sinusta, edellisten lausumiesi takia.
Koska minusta sä ainakin jättisit ovet auki mahdolliselle petokselle... tämä tosin on vain mun mielipiteeni sinusta. Sorry, jos olen tulkinnut ajatuksesi väärin!
Siis edelleen... What The Fuck? Mitä sä horiset? En tiedä kenen kanssa olet siitä pettämisestä keskustellut, mutta minä se en ole ollut. :)
Ja hyvä vaan, et pysyt kaukana minusta. Nutcaset tässä vielä puuttuisi elämästäni... :D
Sori kun vastaan täältä sivusta, mutta mun tuohon lainattu kommentti ei ollut tarkoitettu pettämisen väheksymiseksi, pikemminkin päinvastoin. Mun mielestä olisi hyvä, että uskollisuuteen kykenemättömät tajuaisivat sen itse, olisivat asiasta rehellisiä ja hakeutuisivat avoimiin suhteisiin samalla tavalla ajattelevien kanssa. Silloin me uskollisuuteen pystyvät voisimme löytää toisemme eikä ketään tarvitsisi kusettaa. Jos taas on luvattu elää yksiavioisessa suhteessa tai selvästi annettu näin ymmärtää, niin multa ei löydy pätkääkään ymmärrystä luottavaisen elämänkumppanin selkäänpuukotukselle enkä ikinä väittäisi kenenkään reaktiota uskottomuuteen liioitelluksi. Itsekin pistäisin todennäköisesti eropaperit vetämään vaikka meillä on pieniä lapsiakin.
"Genio.Mente
29.4.2013 19:57
Kerron sinulle salaisuuden. "Suosioni"(livessä, ei palstalla) johtuu oikeastaan siitä, että kenenkään ei tarvitse esittää seurassani mitään roolia..."
Minä kun yhdistin sinut tähän henkilöön, keskustelijana hän oli verraton. En minä häntä ole koskaan muutoin tuntenut.
Tosi elämässä hänen kaltaisiaan miehiä olen kyllä tavannut, mielyttäviä tuttavuuksia mutt petollisia kumppaneina.
Tähän siis perustui minun mietteeni sinusta ja "uuden nikkesi" sanomisista.
Vai aivovaurion kärsineeksi munt lasket? =))) Voipi olla,liikaa pohdinnasta!
Hauskaa päivänjatkoa sulle, minä lähden metsälle. Olin jo aamu hämärissä, vaan ei tullut mitään saalista. Pitäisköhän ottaa myös pieni puolukkakori mukaan....
:D Lääkkeet?
Sorry tuosta lainauksesta, mutt se sopi juuri tuollaisena kun sen tein... ihan eri tarkoituksena.
" ja molempien ihmistyyppien soisi ensisijaisesti pariutuvan keskenään."
Huomasitko tämän ett jätin sinun kommentistasi sen loppuosan pois. Koska sillä lopulla sä juuri selvensit sen oman kantasi ja se ei sopinut siihen: mitä minä olin kertomassa!
Eli olen kyllä ymmärtänyt alusta alkaen sun pointtisi,vaikka mulla olisikin aivovaurio. No,problem. I'm sorry.
Hoituu luonnostaan... raikkaassa metsäilmassa tuulettuu myös aivot!
Tuli tästä jatkona mieleen noi ns. Avoimet suhteet. Mikä pointti niissäkin on? Ollaan muka yhdessä ja sit luvan kanssa paneskellaan ketä sattuu. Mä en ymmärrä. Samoin ihmettelen, että miksi kukaan lähtis kolmanneksi pyöräksi tollaseen hommaan? Pelkän helpon seksin takia vai? Ihmisillä on välillä niin ihme virityksiä, ettei pieni tyttö pysty käsittämään.
No joo, toisaalta avoimet suhteet on mun mielestä kannatettavia, koska siinä järjestelyssä ihminen joka ei pysty tai halua olla vain yhden kanssa on kuitenkin rehellinen itselleen ja kumppanilleen. Kyllä mä ymmärrän, että osa uskollisuuteen kykenemättömistäkin ihmisistä haluaa parisuhteen pysyvyyttä hyvine puolineen. Kannatan vaan kaikkien sellaisten järjestelyiden yleistymistä, joissa ei tarvitse kusettaa kumppania ja väittää olevansa muuta kuin on. Jotkut haluaa ja osaa olla uskollisia, toiset ei, ja molempien ihmistyyppien soisi ensisijaisesti pariutuvan keskenään.
Mutta toimiiko noi oikeasti? Hommahan on tiukasti pelkkää sekstailua suhteen ulkopuolella, mut mä mietin, että kuka pystyy pitämään tunteet niin hyvin kurissa ettei tule myös sitä puolta mukaan. Tai kai on niitäkin, joille toi on helppoa. Joten paras keino on siis harrastaa pelkkiä irtopanoja, ja siinä taas herää kysymys että saako niistä oikeasti jotain tyydytystä. Mä en vaan tajua koko kuviota. Siinä oon kyllä samaa mieltä, että toi sopii vain samanhenkisille kumppaneille. Ei niin, että vain toisella on "avoin suhde".
Mä luulen, että osalle ihmisistä seksi on suurempi itseisarvo kuin toisille. Nämä ihmiset todennäköisesti kokevat saavansa lyhyistäkin seksisuhteista jotain irti. Ja varmasti ihmisiä kun ollaan, niin joskus ihastumisiakin tapahtuu. Ei se avoin suhde välttämättä sovi kovin hyvin kaikille niillekään jotka sitä yrittävät. Käsittääkseni osa kuitenkin palaa seuraavissa suhteissaan perinteiseen monogamiseen järjestelyyn.
Vaikka tämä nyt oli lähinnä arvailua, itse en avoimeen suhteeseen pystyisi. Jollain tasolla ymmärrän kuitenkin pettämistä vielä vähemmän: mä en kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka haluaa jakaa elämänsä ihmisen kanssa, jolle eivät voi olla rehellisiä. Mä olen ainakin aivan liian itsekäs ja mukavuudenhaluinen tullakseni raskaan työpäivän jälkeen kotiin vetämään vielä jotain roolia. Kyllä se on rehellinen parisuhde tai sitten ollaan ilman.
En mäkään pystyisi, en todellakaan. Kun en edes ymmärrä koko konseptia millään tasolla. Olen samoin jokotai-ihminen, että sit kun parisuhteessa ollaan, niin siihen ei mahdu muita. Yllättävän paljon tota pettämistä kuitenkin tapahtuu enkä itse usko, että jokaisella petturilla olisi paska parisuhde. Se jotenkin masentaa ja nostaa aina lisää kynnystä alkaa suhteeseen, koska ikinä et voi luottaa siihen, ettetkö tulisi petetyksi vaikka suhteessa menisi kuinka hyvin. Todella masentavaa.
Just kaikki pettäjät seurustelee, ja uskolliset ei kelpaa kenellekkään, kun pitää olla estoton. Uskollisuus on tylsää estoisuutta, ja kaikki naiset on aivopesty tähän feminismin avulla, eikä paluuta entiseen enää ole.
"Miksi ihmiset menevät avioliittoon tai seurustelusuhteeseen, kun siitä huolimatta mennään muiden kanssa ja petetään?"
helposti suhteisiin menevät myös pettää helposti
"Olisi mielenkiintoista kuulla syitä niiltä, jotka sitä ovat tehneet tai tekevät."
tähän en osaa vastata
"Eikö olisi parempi pysyä yksin. "
Parempi ja parempi, varmaan pettäjillä on hauskempaa ja jännempää
"Pettäminen voi olla todella traumaattista toiselle osapuolelle suhteessa. Se on itsekästä syistä huolimatta."
No niinpä
"Eikö olisi paras ensin erota, ja mennä sitten? Se olisi reilua peliä."
Niin mutta me reilun pelin pelaajat jäädään yksin koska ensinnäkin ollaan ronkeleita, halutaan semmoinen kumppani jota ei tulisi mieleenkään pettää ja toisekseen me ei olla parsuhdemarkkinoilla haluttuja kun meissä "on pakko olla jotain vikaa" kun ei jatkuvasti olla suhteiltu ja petetty ihmisiä.