Mikä sai minut kirjoittamaan näihin keskusteluihin, no eräs avioero, niin omani vaan läheisen ihmisen.
Tuo juttu vei kaiken luottamuksen elämästäni ja toistaiseksi ei ole palannut. Täältä kirjoituksia eri keskusteluissa luettuna on ollut kauhistuttavaa todeta ihmisten suuri paha olo ja lasten kohdalla tapahtuu eron myötä paljon sitä, että enää kumpikaan vanhemmista ei jaksa heitä kovin hyvin, ei ole aikaa leikkiä tai harrastaa heidän kanssaan saatikka seurata läksyjen hoitoa. Lapset eivät ole kotonaan, vaan mennään kavereille tai heidät kyyditetään harrastukseen. ei todella jakseta olla lapsen elämässä.
Eronneet eivät myöskään saavuta luottamusta tasapainoiseen elämään, vaikka jotain ovat hakeneet erollaan.
Mikään uusi suhde ei vie pois entistä, se on siellä alitajunnassa ikuisesti. Uusi suhde tuo ainakin lasten ollessa alaikäisiä paljon ongelmia, jotka ovat monesti jopa suurempia kuin siinä entisessä suhteessa. Taasen isot lapset katoavat elämästä, ei heitä huvita tulla tai pitää yhteyttä sellaisiin, jotka ei heitä hyväksy eli se uusi kumppani estää monia asioita, vaikka sen piti olla onnen täyttymys.
On varmasti monia erilaisia, mutta uskon perusasioiden kyllä olevan samaa kaikissa. Joten erot ovat laajempi asia, eivät yksin eroavien keskeinen. Teistä välittävät ihmiset ovat kovilla katsoessaan tuota "näytelmää" jossa ihminen on niin hukassa kuin olla voi, miten voisi estää vielä suuremman tuhon.
Olen yrittänyt olla vain, olen toki saanut vaikka minkälaista ryöpytystä osalleni, kuitenkin olen yrittänyt pistää kaiken tuon valtavan pahan olon piikkiin ja kuunnellut jos on puhuttu, auttanut niin kuin olen saanut ja voinut. Lapsille on yrittänyt jollakin tapaa antaa lapsuutta eli kun olen saanut, olen leikkinyt heidän kanssaan, hullutellut, pitänyt sylissäni. Kuunnellut heitä, uskon tarkemmin kuin omat vanhemmat ovat pystyneet kriisissään.
Olen itkenyt joskus yöni ja pistänyt voimani niin loppuun.
Hartain toiveeni on, että jonain päivänä näen vähän enemmän äidin ja isän lapsilla
ja sitä ei tuo uusi suhde ja tervehtyminen tuosta entisestä suhteesta, sillä senkin olen jo ehtinyt nähdä.
Kun en ollut tätä kaikkea nähnyt ja kuullut elin silmälaput silmillä , mutta kaiken nähtyäni, luettuani, olen valtavan huolissani, sillä enhän voi tehdä juuri mitään. Miten nuo lapsenne tuon kaiken suodattavat ja selviytyvät, kuten myös itse selviydytte.
Onko ihmisillä näin paha olla ja mistä syystä.
Tuo juttu vei kaiken luottamuksen elämästäni ja toistaiseksi ei ole palannut. Täältä kirjoituksia eri keskusteluissa luettuna on ollut kauhistuttavaa todeta ihmisten suuri paha olo ja lasten kohdalla tapahtuu eron myötä paljon sitä, että enää kumpikaan vanhemmista ei jaksa heitä kovin hyvin, ei ole aikaa leikkiä tai harrastaa heidän kanssaan saatikka seurata läksyjen hoitoa. Lapset eivät ole kotonaan, vaan mennään kavereille tai heidät kyyditetään harrastukseen. ei todella jakseta olla lapsen elämässä.
Eronneet eivät myöskään saavuta luottamusta tasapainoiseen elämään, vaikka jotain ovat hakeneet erollaan.
Mikään uusi suhde ei vie pois entistä, se on siellä alitajunnassa ikuisesti. Uusi suhde tuo ainakin lasten ollessa alaikäisiä paljon ongelmia, jotka ovat monesti jopa suurempia kuin siinä entisessä suhteessa. Taasen isot lapset katoavat elämästä, ei heitä huvita tulla tai pitää yhteyttä sellaisiin, jotka ei heitä hyväksy eli se uusi kumppani estää monia asioita, vaikka sen piti olla onnen täyttymys.
On varmasti monia erilaisia, mutta uskon perusasioiden kyllä olevan samaa kaikissa. Joten erot ovat laajempi asia, eivät yksin eroavien keskeinen. Teistä välittävät ihmiset ovat kovilla katsoessaan tuota "näytelmää" jossa ihminen on niin hukassa kuin olla voi, miten voisi estää vielä suuremman tuhon.
Olen yrittänyt olla vain, olen toki saanut vaikka minkälaista ryöpytystä osalleni, kuitenkin olen yrittänyt pistää kaiken tuon valtavan pahan olon piikkiin ja kuunnellut jos on puhuttu, auttanut niin kuin olen saanut ja voinut. Lapsille on yrittänyt jollakin tapaa antaa lapsuutta eli kun olen saanut, olen leikkinyt heidän kanssaan, hullutellut, pitänyt sylissäni. Kuunnellut heitä, uskon tarkemmin kuin omat vanhemmat ovat pystyneet kriisissään.
Olen itkenyt joskus yöni ja pistänyt voimani niin loppuun.
Hartain toiveeni on, että jonain päivänä näen vähän enemmän äidin ja isän lapsilla
ja sitä ei tuo uusi suhde ja tervehtyminen tuosta entisestä suhteesta, sillä senkin olen jo ehtinyt nähdä.
Kun en ollut tätä kaikkea nähnyt ja kuullut elin silmälaput silmillä , mutta kaiken nähtyäni, luettuani, olen valtavan huolissani, sillä enhän voi tehdä juuri mitään. Miten nuo lapsenne tuon kaiken suodattavat ja selviytyvät, kuten myös itse selviydytte.
Onko ihmisillä näin paha olla ja mistä syystä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Edelliseen korjaus: Hartain toiveeni on, että jonain päivänä näen vähän enemmän äidin ja isän lapsilla
ja sitä ei tuo uusi suhde, vaan tervehtyminen tuosta entisestä suhteesta, sillä senkin olen jo ehtinyt nähdä.
Älä lue näitä kirjoituksia, jos niistä tulee sinulle paha olo! Etkä sinä todellisuudessa voi tietää miten paha olo lapsille tai kenellekään tulee erosta tai siitäkään, jos riitaista yms. liittoa jatketaan. Murehtiminenkaan ei auta yhtään ketään, päinvastoin. Jos sinusta vaikuttaa siltä, että läheisen lapset, tai vanhemmatkin eron jälkeen kärsivät, niin voit miettiä mitä SINÄ voisit tehdä asian hyväksi. Olet viettänytkin aikaa lasten kanssa, hyvä. Mutta vanhempien arvostelu tai jopa pelkät ajatukset tuottaa vain lisää pahaa.
Ajattele positiivisemmin ja opettele uutta terveempää asennetta; perheellä, oli eroperhe tai ei, menee aina hyvin, ellei ole suurempia kahnauksia esim. lain kirjaimen kanssa. Luota siihen, että muut osaavat hoitaa hommansa, mitä ikinä ne ovatkin, et sinä voi valita heidän elämäänsä heidän puolestaan. Vaikka heidän ratkaisunsa ovat erilaisia kuin sinun olisivat, niin ne eivät ole sen huonompia kuitenkaan. Opettele myös anteeksiantoa, ja hyväksy ihmisten epätäydellisyys.
Eroja kuten kaikkea muutakin on erilaisia. Itselläni oli ex-liittoni aikana todella vähän aikaa lapsille, sillä koko perhe keskittyi exän, lasten isän ongelmiin. Niin minä kuin lapsetkin pyrimme vaistomaisesti viettämään aikaa mahdollisimman paljon jossain muualla, koulussa/työssä/harrastuksissa/ystävillä. Erosin viimein, kun lapset olivat teini-ikäisiä. Sen jälkeen vietin suurimman osan vapaa-ajastani lasten ja heidän kavereidensa, myöhemmin myös miesystäväni kanssa kotona. Lapset eivät lähteneet ikinä kotoaan muualle kuin kouluun, ja joskus harvoin kavereidensa kanssa leffaan.
"Mikään uusi suhde ei vie pois entistä, se on siellä alitajunnassa ikuisesti."
Mitäköhän tällä mahdat tarkoittaa? On itsestään selvää, ettei mikään uusi suhde vie vanhaa pois. Mutta se tulee entisen suhteen tilalle. Ainakaan oma suhteeni exään ei ole missään alitajunnassa, vaan "arkistoituna" historiassani. Itse myös päätän mitä haluan muistella, mitä en.
Tuosta pahasta olostasi vielä pari sanaa.
Eli jos joku kertoo sinulle pahasta olostaan, niin todella tähdellistä on olla lähtemättä siihen mukaan. Pitää yrittää erilaisin kysymyksin, rauhoittavin, mieltä ylentävin sanoin selvittää mikä sitä TOISTA auttaisi pahaan oloonsa, hänen mielestään. Voit olla täysin varma, että jos sinusta huokuu pahaa oloa, niin se vain lisää kaikkien läheistesi pahaa oloa. Siihen et ehkä tähtää, mutta näin siinä käy, jos kovin innokkaasti pyrit parantamaan toisten elämää tietämällä mikä heille on parasta sinun mielestäsi. Etkä ota ollenkaan toisia huomioon heidän omassa todellisessa tilanteessa.
Jos joku, niin sinä olet täällä kirjoittamassa eron ilosanomaa ja latistamassa kaikkia kaikkivoipana erinomaisuudellasi ja arvosteluinesi. Mitä teet näillä sivuilla. Eikö erosi ollut niin mahtava ja erinomainen, että viettäsit aikasi uuden ihanan elämäsi parissa? Mikä saa muka vuosikymmenen sitten onnellisesta eronneen tälle palstalle pesimään, jossa suurin osa purkaa tuskaansa? Rtkö ole tehnyt tilejäsi selväksi menneisyytesi kanssa? Me emme ole he, jotka sinulle anteeksiannon antaisimme. Keskustele läheistesi kanssa miten he kokivat erosi. Oliko se niin erinomainen teko vai jotain muuta.
Kyllä se kuule niin on, että jokainen tekee omat valintansa. Jos oma ero on itselle ongelma, niin ongelmat pitää ratkaista, ihan itse. Jos toisten ero on sinulle ongelma, niin sinulla on omia selvittämättömiä ongelmia. Ne myös pitää selvittää itse.
Todella hullunkurista, että omia ongelmia ei välitetä ratkoa, vaan tyydytään arvostelemaan niitä, joita syyttää omista ongelmistaan. Se puolestaan on epätervettä narsismia.
Juuri sitä teet itse, etkä ymmärrä sitä.
Mä en nyt ihan saanut täysin kiinni kaikesta mitä ajoit takaa.
Itse en ole eronnut, enkä ole eroperheen lapsi. Tykkään lueskella eri palstoja ja joskus kommentoida jos siltä tuntuu.
Mieheni on eroperheen lapsi. Hänen vanhemmat oli molemmat niin tempperamenttisia, että olen aina ihmetellyt miten he ikinä koskaan ylipäätään edes pari ovat olleet! Mieheni sai isäpuolen joka oli hänelle rakkaampi ja tärkeämpi kuin oma isä koskaan.
Pitäisi tajuta että mennyt on aina mennyttä. Eron tultua se entinen on aina entinen, historiaa, finito! Totaalisesti.
Miksi monet jää roikkumaan ja haikailemaan vanhan perään...
Menneistä voi aina ottaa opikseen, mutta niihin menneisiin ei kannata jäädä rypemään ja katkeroitumaan. On sitten mistä tahansa asiasta kysymys!
Hieno homma vetää lapsen harrastukset tänne. Jos lapsi tykkää harrastaa niin vanhempi voi tukea tätä. Ja mitä uusi kumppani vaikuttaa tähän ja ylipäätään lasten ja vanhempien väliseen ajankäyttöön. Päinvastoin vanhempi voi olla paljon energisempi ja jaksavampi. Itse tiedän sellaisia yh:oita, jotka eivät pahemmin lastensa kanssa aikaa vietä vaan heivaa lapset useastikin mualle, päästäkseen omiin menoihin. Saatikka, että lapset harrastaisi.
Ei kai sitä erottaisikaan jos olisi ymmärrystä edes ajatella asioita tai edes menty yhteen. Pitäisi saada kaikki ja saada kaikki palvelut, onkohan niin että paras lääke näille kaikille olisi kunnon koivuniemen herran vierailu eli laittaa ajattelemaan ja vastaamaan tekemisistään ja näkemään tuhonsa jäljet.
Mitkä tuhonsa jäljet?
Oletko sinä ressukka joku jätetty / petetty / katkeroitunut ex? Mies vai nainen?
Kuule elämä voi jatkua eron jälkeen monella paljon rikkaampana, rauhallisena ja väkivallattomana sekä päihteettömänä! Ennen kaikkea lapsilla kuten myös aikuisella.
Ei vaikuta sinulla jatkuvan. Riehut palstallla ja kirjoitat sivutolkulla tuohtumustasi kritiikkiin, jota eron ikävistä vaikutuksista puhutaan. Riitele läheistesi kanssa siitä. Vaikuttaa siltä, ettet siltä osin ole onnistunut.
Minä en ole eronnut. Olen yli 20 v ollut aviossa saman ihmisen kanssa. Kaikilla ei vain ole niin hyvää liittoa (ja hyvää puolisoa). Elämä ei ole mustavalkoista.
"Mielen taito, osa 7. Hyväksyminen
Mielen taidoista seitsemäs on Hyväksyminen.
Älä vaadi, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä toivot,
vaan toivo niiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat.
Silloin elämässäsi vallitsee rauha.
Epiktetos"
Tällä palstalla monet vaativat kurkku suorana jotain muuta kuin mitä on tapahtunut, sellaista itselle mieluista. Sehän on käytännössäkin mahdotonta. Sama jos hakkaisi päätään seinään päivästä toiseen. Päähän siinä kipeäksi tulee. Niitä puolestaan, jotka ovat päässeet asian yli, hyväksyneet tapahtuneen, haukutaan, arvostellaan.
"Tyyneysrukous:
Anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan."
Kaikki mitä on tapahtunut, on tapahtunut. Kukaan ei voi muuttaa toisten elämää mieleisekseen. Mutta omaansa voi muuttaa, esim. hyväksymällä oman avioeronsa/puolison uskottomuuden. Ymmärtämällä, että puoliso tekee omat ratkaisunsa, hänellä on täysi oikeus tehdä niin. Sen sijaan kenelläkään ei ole oikeutta arvostella ja tuomita toisia, puhua mitä sylki suuhun tuo. Rispektiä tarvitaan. Eikä sekään, että toinen puhuu rumia, anna sen enempää oikeutta toisellekin tehdä niin.
Ei helvetti. Etkö sinä vitun idiootti ymmärrä, ettei kykaan kaipaa pakkosaarnaasi. Mikä helvetin pakkomielle sinulla on joka vitun väli syöttää tuota paskaasi? Ymmärrätkö, ettei sitä oidä pakottaa? Ihmisten pitää saada käsitellä läpi se paska, mitä pettäjät heidät pakottaneet käymään läpi, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Sinä taas ole mielipuoli saarnaaja, joka vaahto suussa pakottaa ihmisiä oman mallinsa mukaan, vaikkei vähäisimmässäkään määrässä pysty itse oppijaan hyödyntämään. Älä yritä pakottaa ihmisiä sellaiseen, jota ei eivät halua. LOPETA TUON PASKAN LAPPAMINEN TÄLLE PALSTALLE IDIOOTTI!
Sinä saat tunkea vääryyksien ja pahojen asioiden hyväksymisen persereikääsi. Minä aion puhua vastakin ihmisten pahoista teoista ja ajatuksistani saadakseni asioita paremmaksi.
Itse lappaat paskaasi, sori. Lue mielenrauhaa kirjoitukseni. Voit oppia jotain.
Ihanko oikeasti kuvittelet, että levittämällä pahaa, saat asiat järjestymään paremmaksi. Voi hyvänen aika. Saadaksesi parempaa, sinun täytyy tehdä hyvää. Se ei tapahdu kirjoittelemalla rumia.
Tunge kuule se mielenrauha vittuusi.
Hieno kirjoitus! Tuosta olisi monella opittavaa.
Ikävä kyllä miten ihmiset viitsivät katkeroittaa ja myrkyttää oman mielensä. Kuten on luettavissa noissa monissa kommenteissa. Uholla ja toisten nimittelyllä saadaan itselle hyvä mieli?
Lopeta sinäkin tuo lapsellinen kiukuttelu, uho ja nimittely.
Kasva aikuiseksi hyvä ihminen.
12 askelta kohti mielenrauhaa: 1-6
1. Maailma muuttuu vain muuttamalla itseäni.
Tätä totuutta ei voi kukaan muuttaa, vaikka yritämmekin sitä päivästä toiseen.
Mitä vähemmän voimavaroja kuluttamme päivittelemällä muiden tekemisiä ja tekemättömyyksiä, sitä enemmän meissä on puhtia parantaa omaa elämänlaatuamme.
Ja mitä meidän täytyy muuttaa itsessämme? Ei oikeastaan mitään muuta kuin käsitystämme itsestämme. Mitä selkeämmin tajuamme totuuden itsestämme, sitä suurempi mielenrauha meidät valtaa.
Jokainen ihminen on hyvä, ainutlaatuinen ja tärkeä. Myös minä ja sinä. Vaikka maailma yrittäisi miljoonin vakuuttavin todistusaineistoin todistaa toisin, älä usko sitä! Tämän oivaltaminen saa maailmasi näyttämään pysyvästi erilaiselta: arvokkaalta ja mielekkäältä.
2. Yksinkertaista elämäsi.
Karsi jokapäiväisestä elämästäsi mahdollisimman monet luulemasi ehdottomuudet ia välttämättömyydet. Huomaat pian, kuinka vähän niitä loppujen lopuksi on.
On taivaallisen vapauttavaa olla riippumaton materiaalisista asioista ja muista ihmisistä.
Vasta sitten niistä voi alkaa todella nauttia.
Silla onneton on se, jonka mielenrauha ja onni ovat kiinni monista ulkoisista tekijöistä. Ne ovat kerta kaikkiaan liian alttiita muutoksille.
3 Hyväksy asiat ja ihmiset sellaisina kuin ne ja he ovat.
Vasta sitten sinussa on todellista voimaa vaikuttaa ympäristöösi myönteisesti.
Tämä voi tuntua täysin mahdottomalta. Mielemme ajattelee, että jos hyväksymme jonkin vääryyden tai pahan teon; annamme sille voimaa.
Mutta juuri päinvastainen on totta. Mitä vähemmän annamme kielteistä huomiota ongelmille, sitä helpommin ne ratkeavat.
Mitä enemmän kaivamme tilanteista ja ihmisistä hyviä puolia, sitä enemmän niitä alkaa ilmaantua.
4. Tee työtä toisten kanssa, älä heitä vastaan.
Oletko jatkuvasti napit vastakkain perheenjäsenten, työtoverien, viranomaisten tai muiden ihmisten kanssa? Oletko omaksunut tuomarin tai vahtikoiran roolin?
On aika katsoa rehellisesti peiliin ja miettiä, miksi olet sodassa elämän kanssa. Laske aseet yksipuolisesti ja huomaat, että siitä seuraa vain hyvää. Epäkohdat korjaantuvat parhaiten rauhallisella ja myönteisellä asenteella.
5. Jokainen kohtaamasi ihminen on opettajasi.
Kun myönnät tämän, saat aivan uuden ja innostavan lähtökohdan kanssakäymisiisi kaikkien kohtaamiesi ihmisten kanssa.
Mitä voin oppia juuri tältä ihmiseltä? alat kysyä mielessäsi.
Huomaat pian, että päiväsi on täynnä jännittäviä oivalluksia sekä itsestäsi että elämästä.
Sinä olet myös opettaja kaikille kohtaamillesi ihmisille. Et opettamalla, sormea heristelemällä ja neuvoja tyrkyttämällä, vaan olemalla oma itsesi. Päätä, haluatko olla rauhan vai epäsovun lähettiläs.
6 Kun joku loukkaa sinua, paranna epäsopu ystävällisyydellä, anteeksiannolla ja ymmärryksellä.
Ole sinä sillanrakentaja. Odottamalla muiden parantumista vain pitkitämme omaa pahaa oloamme kykyämme kokea mielenrauhaa. Kun pahoitat mielesi, kysy itseltäsi: Haluanko mieluimmin olla 'oikeassa' vai onnellinen? Se on ratkaiseva valinta pahan, mielen ja mielenrauhan välillä. Sinun ei tarvitse huolehtia muiden rankaisemisesta, sillä siitä pitää jokainen ihminen itse huolen. Se joka loukkaa toista, kärsii aina itse eniten.
Tunge se mielenrauha hanuuriisi. Ihmisten pahoja tekoja ei tule hyväksyä.
Osat 7-12
7. Sisäinen voimasi ja valosi säteilee kykynä nähdä ja vahvistaa muissa heidän hyviä puoliaan.
Jos väheksyt toisia ihmisiä, paljastat sillä vain oman epävarmuutesi ja kyvyttömyytesi nähdä todellinen olemuksesi.
Mitä enemmän kannustat, innostat ja ilostutat muita ihmisiä, sitä suurempi rauha tulee sydämeesi. Elämäsi täyttyy todellisista ystävistä.
8 Sielun viisautta on viljellä vain kannustavia sanoja.
Ajattelemattomat, ivalliset tai loukkaavat sanat voivat myrkyttää lämpimänkin ihmissuhteen. Myös kritiikin voi antaa myönteisesti. Ratkaisevaa on se, annatko sen hyvästä sydämestäsi vai väheksyäksesi toista. Mieti tarkkaan motiivisi ennen kuin arvostelet.
Voita epäystävällisyys ystävällisyydellä. Kumoa ilkeät sanat ystävällisillä sanoilla. Pimeys voitetaan vain valolla.
9. Anna hymyn syntyä sydämessäsi ja valaista silmäsi.
Silloin se houkuttelee luoksesi ystäviä, parantaa haavoja ja tuo rauhan mieleesi. Hymyssä on todellista taikaa keventää pimeinkin hetki. Hymy kannattaa itse synnyttää sillä maailma ei aina tarjoa erityisen auliisti hymyilyttäviä asioita ja tapahtumia. Hymyile ainakin kerran päivässä itsellesi lempeästi ja hyväksyvästi. Muista kohta yksi.
10. Anna omien ongelmiesi kutistua ojentamalla auttava kätesi muille,
joiden sydäntä painavat vielä suuremmat ongelmat. Mielenrauha syntyy todellisesta lähimmäisenrakkaudesta. Se ei perustu syyllisyyteen vaan auttamisen iloon. Kuunteleminen on useimmiten parasta terapiaa vaivaan kuin vaivaan. Läsnäolo koko sydämellään on suuri lahja, jonka voit antaa jollekin joka päivä. Myös itsellesi.
Harva meistä kaipaa neuvoja, mutta jokainen meistä kaipaa ymmärrystä ja hyväksyvää läsnäoloa.
11. Ole uskollinen itsellesi ja syvimmille totuuksillesi.
Ei ole kenenkään muun tehtävä määritellä, mikä ja kuka olet ja mihin pystyt. Pysy loitolla ihmisistä, jotka väheksyvät sinua ja yrittävät vähentää uskoa itseesi. Mitä vähemmän olet huolissasi siitä, mitä muut sinusta ajattelevat, sitä suuremman rauhan annat sydämesi vastaanottaa.
Muista, että arvostelijat oikeastaan arvostelevat itseään. Olemmehan jokainen toisillemme peilejä, jotka heijastavat takaisin omia ominaisuuksiamme. Jos sinua arvostellaan tai parjataan, mene itseesi. Jos tiedät muiden olevan väärässä, pyyhi asia mielestäsi. Totuus on aina vahvempi kuin mikään muu. Jos taas löydät totuuden siemenen kritiikistä, kiitä sitä vähintäänkin mielessäsi. Mutta älä jää vellomaan huonoihin puoliisi. Mitä enemmän huomioit hyviä puoliasi, sitä tehokkaammin ''vikasi'' kutistuvat kuin rikkaruohot ravinnon puutteessa.
12. Muista, että hiljaisuus on paras ystäväsi
Hiljaisuudesta löydät ennen pitkää ilosi lähteen, joka vain odottaa kärsivällisesti mahdollisuutta pulputa pintaan.
Muista myös, että huumori kantaa sinut vaikeiden asioiden yli kuin lempeä äiti käsivarsillaan.
Sinulle ap omistaisin erityisesti kohdan 1.
1. Maailma muuttuu vain muuttamalla itseäni.
Tätä totuutta ei voi kukaan muuttaa, vaikka yritämmekin sitä päivästä toiseen.
Mitä vähemmän voimavaroja kuluttamme päivittelemällä muiden tekemisiä ja tekemättömyyksiä, sitä enemmän meissä on puhtia parantaa omaa elämänlaatuamme.
Juuri niin. Jospa jättäisit tänne kirjoittelun, koska näytät spämmäävän kirjoituksillasi palstan täyteen. Älä käytä voimavarojasi palstan ongelmiin näin paljon, niin säästät voimavarojasi.
Jokainen elää vain omaa elämäänsä, ainoastaan siihen pystyy vaikuttamaan. On jokaisen oma asia miten elämänsä parhaiten järjestää. Sanoi "Olen itkenyt joskus yöni ja pistänyt voimani niin loppuun. ". Mitä olet tehnyt tämän asian korjaamiseksi? Mielestäni tuo on huolestuttavaa, etenkin kun olet lasten kanssa tekemisissä. He imevät sinusta negatiivisia tunteita kuin sieni.
Läheskään jokaisella eronneella ei ole heti paikalla uutta kumppania. Ja usein kun on, uusi kumppani on lapsille ekstraa eikä heiltä pois. Omat lapseni viihtyvät nyt aikuisenakin paremmin mieheni kanssa kuin lasten isän, joka ei piittaa lapsistaan vähääkään, ellei sitten jollakin tavoin yritä hyötyä heistä, esim. lainaamalla rahaa lapsilta. Niinikään ystäväni on enemmän tekemisissä isäpuolensa kuin isänsä kanssa.
Läheisesi pitävät sinua luultavasti patologisena valehtelijana. Sen uskon pitävän myös paikkansa. Enpä tiedä keneen se ei voidi olla vaikuttamatta haitallisesti.
Mitä jos vähän enemmän huolehtisit OMISTA asioista?
"Taasen isot lapset katoavat elämästä, ei heitä huvita tulla tai pitää yhteyttä sellaisiin, jotka ei heitä hyväksy eli se uusi kumppani estää monia asioita"
Joillain katoaa yhteys, toisilla ei. Täyttä faktaa. Yhteys voi tosin kadota ilman vanhempien uusia kumppaniakin. Myöskin vanhemmat, etenkin lasten isä voi katkaista yhteyden lapsiinsa. Tosin ei ne välit ennen eroakaan ole kovin läheiset olleet. Lähes varma keino lapselle on saada isä katoamaan maisemista, on kertoa olevansa homo tai transseksuaali. Tai muuten vain erilainen.
Perheessäsi näyttää olleen paljon ongelmia. Useimmilla on kuitenkin heterot vanhemmat, eikä perheen pöydästä syö salaat muut kuin kakkonen.
Väärin.
1. Tässä vastaillaan AP:N ONGELMAAN, AP:LLÄ on ONGELMA. Ei siis minulla. Ap:n tarvitsee ratkoa ongelmansa. Minulla on ihan omat ongelmani ja ratkon ne luonnollisesti itse. Kukaan muu ei voikaan ratkoa toisten ongelmia, se on mahdotonta.
2. Heterot vanhemmat?
"Lähes varma keino lapselle on saada isä katoamaan maisemista, on kertoa olevansa homo tai transseksuaali."
Elikkäs LAPSEN sukupuolisesta suuntautumisesta tässä oli kyse. Lapsen isä juoksee hyvin usein karkuun, koska ei kestä lapsensa erilaisuutta. Tämä pätee KAIKKEEN MUUHUNKIN kuin sukupuoleen, sukupuolisuuteen. Moni isä hylkää lapsensa, erityisesti poikansa, jos tämä valitsee isälle epämieluisan harrastuksen tai ammatin. Ja koska lapset aika hyvin tuntevat vanhempansa, usein paremmin kuin vanhemmat lapsensa, lapset eivät PUHU vanhemmilleen asioista, joita vanhemmat eivät osaa käsitellä eivätkä osaa suhtautua niihin. Tästä puolestaan johtuu, ettei suuri osa vanhemmista ole tietoisia vallitsevasta todellisuudesta. Monet vanhemmat eivät vain suostu kohtamaan todellisuutta, vaan kieltävät sen.
"lapset eivät PUHU vanhemmilleen asioista, joita vanhemmat eivät osaa käsitellä eivätkä osaa suhtautua niihin"
Aivan totta, hyvin loogistakin. Turha puhua, jos vanhemmilla ei ymmärrystä riitä. Lisään vielä, että tämä pätee kaikissa ihmissuhteissa. Ei vain lasten ja vanhempien välillä. "Puhumattomuus - ymmärtämättömyys" siirtyy usein myös sukupolvelta toiselle. Onneksi nykypolvet, tarkoitan parikymppisiä, ovat jo oppineet sekä puhumaan että ymmärtämään erilaisia näkökulmia/ihmisiä.
Sinulla on paha olla. Miten olet ajatellut tehdä kohentaaksesi vointiasi? Kai ymmärrät, ettei tuollainen toisten asioiden surkuttelu ole normaalia? Jokainen voi elää ja muuttaa vain omaa elämäänsä, kuten noissa aiemmissa vastauksissa on todettu.