Olen aikuinen nainen, aikanani kokeillut parisuhdettakin, sekä muuta seurustelua.
Lopputuloksella että haluan olla yksin ja vapaa.
Syy siihen on se, että miehiä ei enää ole! Ei siitä nyt niin kamalan kauan ole, oman isäni sukupolvi oli vielä miehiä! Nykyisin on pelkkiä perässä vedettäviä holhottavia vässyköitä. Vastoinkäymisiä ei kestetä, pienenkin ongelman tultua heitetään hanskat kehään ja aletaan juoda. Tai painutaan tiehensä.
Olen niin väsynyt olemaan AINA se vahva. Se joka jaksaa, osaa, järjestää, kantaa vastuun, korjaa, huolehtii.... Milloin on minun vuoroni olla se heikko? Milloin on minun vuoroni sanoa että en osaa, en tiedä, en jaksa!? - Ei milloinkaan.
Koko huusholli kaatuu, maailman loppu on käsillä, ei tästä mitään tule, jos nainen osoittaa heikkouden merkkejä. On oltava se kantava voima, isä ja äiti miehelle.
Jo kun lukee näitä kirjoituksia täällä, sen näkee varsin selvästi. Täällä itkee raavaat miehet ämmien perään, ollaan rumia ollaan lyhyitä ollaan muuten vaan onnettomia ja kelvottomia. Pakko ihmetellä, mihin tämä maa on menossa, ja hurjaa vauhtia!
Pelkkää napaansa tuijottelua ja itsesääliä. Missä on miehet?
Enkä tarkoita kännissä riehuvia perheensä ulos heittäviä vaimonhakkaajia, vaan sellaiset miehet kun oman isäni muistan; isällä oli oma paikkansa ja asemansa perheessä, ja tärkeä olikin. Omansa oli myös äidillä. Kumpikin oli tuiki tärkeä että arki toimi. Meillä lapsilla oli turvallinen isä ja vanhemmat. Isä oli kaikkiosaava ja -tietävä, meidän mielestämme. Äiti omalla tavallaan auktoriteetti, se joka teki eniten päätöksiä perheen sisällä.
Ei kumpikaan vanhemmista voinut heittäytyä kaljapullon kanssa sohvalle haisemaan vaikka miten olisi ottanut päähän kaikki. Isä ja äiti tiesi ja tunsi vastuunsa perheessä ja eli sen mukaan, vaikka aina ei ollut niin kauhean kivaa!
Nykyisin naisen on oltava se vahva ja vastuun kantaja yksin. Miehet pelkää ja vihaa vahvoja naisia, mutta eivät tee asian eteen mitään. Opetelkaa itsekunnioitus ja terveet ihmissuhteet, on se ennenkin osattu!
Lopputuloksella että haluan olla yksin ja vapaa.
Syy siihen on se, että miehiä ei enää ole! Ei siitä nyt niin kamalan kauan ole, oman isäni sukupolvi oli vielä miehiä! Nykyisin on pelkkiä perässä vedettäviä holhottavia vässyköitä. Vastoinkäymisiä ei kestetä, pienenkin ongelman tultua heitetään hanskat kehään ja aletaan juoda. Tai painutaan tiehensä.
Olen niin väsynyt olemaan AINA se vahva. Se joka jaksaa, osaa, järjestää, kantaa vastuun, korjaa, huolehtii.... Milloin on minun vuoroni olla se heikko? Milloin on minun vuoroni sanoa että en osaa, en tiedä, en jaksa!? - Ei milloinkaan.
Koko huusholli kaatuu, maailman loppu on käsillä, ei tästä mitään tule, jos nainen osoittaa heikkouden merkkejä. On oltava se kantava voima, isä ja äiti miehelle.
Jo kun lukee näitä kirjoituksia täällä, sen näkee varsin selvästi. Täällä itkee raavaat miehet ämmien perään, ollaan rumia ollaan lyhyitä ollaan muuten vaan onnettomia ja kelvottomia. Pakko ihmetellä, mihin tämä maa on menossa, ja hurjaa vauhtia!
Pelkkää napaansa tuijottelua ja itsesääliä. Missä on miehet?
Enkä tarkoita kännissä riehuvia perheensä ulos heittäviä vaimonhakkaajia, vaan sellaiset miehet kun oman isäni muistan; isällä oli oma paikkansa ja asemansa perheessä, ja tärkeä olikin. Omansa oli myös äidillä. Kumpikin oli tuiki tärkeä että arki toimi. Meillä lapsilla oli turvallinen isä ja vanhemmat. Isä oli kaikkiosaava ja -tietävä, meidän mielestämme. Äiti omalla tavallaan auktoriteetti, se joka teki eniten päätöksiä perheen sisällä.
Ei kumpikaan vanhemmista voinut heittäytyä kaljapullon kanssa sohvalle haisemaan vaikka miten olisi ottanut päähän kaikki. Isä ja äiti tiesi ja tunsi vastuunsa perheessä ja eli sen mukaan, vaikka aina ei ollut niin kauhean kivaa!
Nykyisin naisen on oltava se vahva ja vastuun kantaja yksin. Miehet pelkää ja vihaa vahvoja naisia, mutta eivät tee asian eteen mitään. Opetelkaa itsekunnioitus ja terveet ihmissuhteet, on se ennenkin osattu!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinkkulan pojat (jotka riehuu jo täällä muuallakin) edustavat sentään aika pientä promillea suomen mieskannasta ja ovat vain kaivautuneet äänekkään syvälle poteroihinsa. Se on heidän tapansa pukea ajatuksiaan kirjaimiksi ja toteuttaa nettiveljeyttä.
Mutta jotakin vikaa on varmaan sinussakin, jos todellakin koet ettet löydä livemaailmasta muuta kuin kuvailemiasi miehiä tai miehen alkuja. Vai oliko tämä vuodatuksesi sittenkin vain vastakarjaisu sinkkulan pojilta kopioidulla äänellä...?
Itselläni ei ole vastaavaa ongelmaa koskaan ollut, ja olen siis 30 nainen. Niin nuoruuden seurustelukumppanit kuin nykyinen puolisonikin o(li)vat mieleltään tasapainoisia ja asenteiltaan positiivisia tekijäluonteita, jollaisen kanssa ei tarvi lojua himassa ja turhautua. Ei tarvinnut huokailla menneidenkään perään ja kullata muistoja, koska elettiin niin täysillä omaa itsenäistä elämää nykyajassa.
Puolisoni kanssa me emme riitele juurikaan koskaan, kinaamme kyllä asioista ja keskustelemme paljon. Valtataisteluja emme ole käyneet, mutta hämmästelleet kyllä kuinka ympärillä parisuhteet kariutuu mitä naurettavimpiin riitoihin täysin yhdentekevistä asioista, kunnes on paljastunut se eron todellinen syy: molemminpuolinen tarve pomottaa ja opettaa toista negatiivisella palautteella.
En myöskään ole koskaan suostunut hoitamaan kotia yksin, kuten monet ystävät tekevät ja sitten he valittavat kun "mies ei koskaan" tiskaa/siivoa/pane pyykkiä koneeseen ja kerää narulta silitettäväksi, hoida lapsia, jne jne jne. Olenkin sitä mieltä, että moni nainen tekee itse omasta elämästään helvetin, koska asettuu martyyriksi valittamaan eikä osaa pyytää mieheltä apua.
Pyytäminen on aivan eri asia kuin käskeminen ja tunteellinen valittaminen sitten kun hermot on jo menny, molemmilta.
Naisen "heikkous" ei ole yhtään sen tärkeämpää kuin miehenkään, mutta moni nainen saa sen kyllä kuulostamaan helvetin paljon tärkeämmältä "oikeudelta", kuka mihinkin syihin vedoten, ja syyllinen on silloin aina mies.
Monessa nuoressa miehessä on alku vaikka millaiselle ritarille, jos kohdalle vain sattuu oikeanlainen nuori nainen häntä muovaamaan, ja päinvastoin.
Sitä yleensä saa just sitä mitä tilaa eikä yhtään sen enempää.
asettuminen marttyyriksi ei ole valinta. Kun pyynnöt kaikuvat kuuroille korville, luvataan, mutta ei tapahdu, kun mies ei todellakaan tee, ei hyvällä eikä pahalla, eikä millään. Kun avunpyynti, kysyminen, toivominen osataan kauniisti, rumasti, hyvästi ja pahasit, ei vaikutusta. Ja lisäksi ei miehen pidä "auttaa" vaan tasaveroisesti osallistua, sinullakin on ajatusvirhe, ei naista "auteta" kotitöissä vaan ne tulee jakaa.. Osa suomen miehistä on saanut sellaisen miehen mallin joka ei kotitöitä tee eikä siihen auta sinun ajatuksesi, että naiset ihan asettumalla asettuisivat marttyyreiksi. Jos sinun tilanteesi on hyvä, niin ei tarvitse kuvitella, että toiset naiset olisivat heikompia kuin sinä, siksi että mies on saamaton. Siksipä aloittajan kaltaiset ovat mieluummin yksin. Kun ei hyvää saa, ei tarvitse huonoa ottaa.
Kysymys ei ole suostumisesta kodin hoitoon. Kysymys on siitä, että jos ei sitä tee, tiskivuori voi kasvaa ja vyöryy lattialle, johon kerääntyy pöly ja lika, pyykit sitten vain jäävät pesemättä, ruoka laittamatta, hommat tekemättä. Putket tukkeutuvat, piha jää hoitamatta, laskut maksamatta, edessä on parissa kuukaudessa rappio.
Se on se vaihtoehto, jos ei "suostu".
Ja ei naisen tarvitse ajatella, että mies pitäisi kasvattaa tai "muovata". Hyi! Lapsia voi kasvattaa. Aikuiselta mieheltä saa ja pitää odottaa aikuisen vastuu muovaamatta. SIlloin suhde on epätasapainossa, jos toinen on "lapsi" jota toisen pitäis ohjata.
On hienoa, että edes yksi nainen kantaa vastuun kirjoituksen perusteella oikeasti ja vieläpä kaipaa rinnalleen itseään vahvempaa miestä. Tuo on terve ajattelutapa. Toivottavasti löydät todellisen kumppanin, joka myös arvostaa sinua naisena, eikä heittäydy agressiiviseksi, kun ymmärtää, että olet tottunut organisoimaan asioita.
Ennen mies sai olla mies ja nainen uskalsi olla nainen, näinhän se on mennyt. Nykyään moni nainen on kuin sinä, miehekäs vastuunkantaja, joka ei anna miehen olla mies vaan haukkuu ja nolaa aina kun mahdollisuus. Miestä ei sinunlaisesi nainen saa, siis sitä perinteistä miestä koska sinä et ole se perinteinen nainen, jonka mies haluaa.
No niin aloittaja, täällä on vanhanaikainen mies joka kantaa vastuunsa sanoistaan ja tekemisistään ja lapsistaan.Nyt eronnut ja vapaa.
Ko. Mies malli ei vaan ole trendikäs ja varsinkin kun kantaa vastuun myös niistä lapsistaan, sehän ei käy uudelle naiselle.otappa yhteyttä jos kiinnostaa...
Miehen on helppo selvittä naisen isäsuhteen vaikutus/ongelmat kutsumalla hänet saunomaan.
Ei pelkää eikä vihaa vahvoja naisia. Komentelevia kylläkin. Mutta ei vahvoja.
Minä haluaisin vahvan naisen itselleni. En siis komentelevaa enkä laiskaa.
Jos mies ei oo johtaja, niin johan nyt on kumma. Mut epäilen onks mun ikäluokan pojista oikeesti mihinkään. Ja oon siis tyttö. :)