Hei, tapasin ihanan neitokaisen Tinder-deittisovelluksessa kuukausi sitten. Siitä asti olemme jutelleet whatsappissa aktiivisesti päivittäin ja nähneet kahdesti. Ongelmana on että nainen asuu toisella paikkakunnalla puolentoistatunnin ajomatkan päässä.
Minä olen lähdössä marraskuussa kuukaudeksi ulkomaille matkoille ja tammikuussa inttiin.
Tunteita on selvästi molemmin puolin ja olemme edenneet suuteluasteelle. Onko kellään antaa vinkkiä kuinka tulevaisuuden suhteen kannattaisi toimia, kun mahdollisuuksia tavata toinen on vähän, mutta tunteita olisi?
Minä olen lähdössä marraskuussa kuukaudeksi ulkomaille matkoille ja tammikuussa inttiin.
Tunteita on selvästi molemmin puolin ja olemme edenneet suuteluasteelle. Onko kellään antaa vinkkiä kuinka tulevaisuuden suhteen kannattaisi toimia, kun mahdollisuuksia tavata toinen on vähän, mutta tunteita olisi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tinder on pintaliitäjien paikka. Miksi mennä etsiin seuraa, jos ei ole valmis ja suunnitelmissa on muuta. Tinder on pettäjien paikka.
Kyllä se voi onnistua ihan hyvin, jos molemmilla on tarve tutustua paremmin eikä välimatkakaan estä sitä tarvetta ja halua. Jutelkaa asiasta, miettikää mitä te kaksi haluatte ja oletteko te valmiit odottamaan, viestittelemään, tapailemaan harvemmin, jne. Puhukaa tunteistanne.
Mä tapasin mun nykyisen mieheni just kun se meni intiin ja meillä oli niin valtava tarve tutustua ja olla jotain yhdessä, ettei siihen väliin mahtunut muita vaikka jotkut yrittivätkin.
Intissä hän kuulemma jaksoi paremmin kun oli joku jota ajatella. :)
Juu, tosta voi selvitä. Itse ollut samoissa tilanteissa. Soittelua ja yhteydenpitoa vain. Varmasti hyvä sopia suhteen säännöistä ennen matkaa ja inttiä. Jos ei toinen jaksa odottaa, niin uutta matoa koukkuun. Tsemppiä!
Hyviä neuvoja ootki jo saanut ja mä sanon vielä omani kokemuksen rintaäänellä: kandee pitää kiinni siitä joka tuntuu hyvältä ja oikeelta heti alusta lähtien, sellasia ei nimittäin joka oksalla istu, vaikka nuorena helposti luuleekin niin....
Minä aikanani tutustuin nykyiseen avokumppaniin yksillä festivaaleilla ulkomailla. Alettiin pitää yhteyttä, tavattiin uudelleen ja siitä se lähti. Me oltiin pari.
Jatkettiin seurustelua etänä, puhelin, skype, netti ja nähtiin aina kun oli mahdollista. Mikä ei siis ollut suinkaan joka viikko, eikä joka toinen!
Sitten hän sai paremman työpaikan ja minä sain opinnot päätökseen, siihen meni siis joku reilu vuosi ennen kuin päästiin muuttamaan yhteen. Minä hänen kotimaahansa. Meillä on nyt kummallakin hyvät työpaikat, kaksi kissaa ja koira. Yhdessä on oltu yli 4 vuotta nyt.
Avioon menoa ei olla mietitty, eikä siinä mitään järkeä olisikaan. Me emme kumpikaan halua lapsia koskaan.
Kyllä etäsuhde voi toimia jos molemmilla on halua ja sitoutuu siihen! Kun tietää että tilanne ei ole pysyvä ja tuo toinen on se jonka haluan, niin jaksaa! Olo on mahtava kun vähitellen saa kaikki esteet raivattua ja tie selkenee!
Tinderistä minäkin bongasin mukavan tyypin, jonka kanssa nyt on tapailtu jonkun aikaa. Matkaa on samat 1,5 tuntia, mutta vanhempi nyt olen, lapset ja muuta. Jos tahtoo tosiaan tavata ja olla yhdessä, niin kummasti kaikki järjestyy tavalla tai toisella, jos ei järjesty ja aina jokin tulee esteeksi, niin sitten ehkä fiilis ei lopulta ollutkaan niin vahva, että olisi kantanut pidemmälle. Joustavasti ja ilman stressiä, jos jollekin viikonlopulle ei tapaaminen järjesty, niin seuraavan kerran sitten.