Mitä kaikkea STATUS voi olla?

Status on katsojan silmissä ja arvoissa joita ei voi kukaan ulkopuolinen muuttaa.

Yleisin tilanne statuksen vaikutuksesta naisten kiinnostukseen nähdään koulussa.
Se on aina se luokan yksi tai kaksi miestä jotka saa naisten kiinnostuksen ja kiinnostus lisää kiinnostusta, esivalinta-ilmiö täydessä vauhdissa "tuossa miehessä on varmasti jotain hyvää"

Kyllä status pääasiassa syntyy statuksesta. Jos muut pitävät X:ää huisina tyyppina, myös Y pitää X:ää huisina tyyppinä.
Toki näiden jotka pitävät X:ää huisina tyyppinä, pitää olla Y:n mielestä jotenkin samastuttavia, vaikkapa postimerkkeilijöitä, jos Y on postimerkkeilijä.

Statuskäsite iskostetaan jokaisen lapsen päähän kylläkin jo himassa kiitos isien ja äitien jotka ihailee, arvostaa ja kadehtii tietynlaisia ihmisiä ja yrittävät olla niiden kaltaisia.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Status sanasta tulee mieleen mikä vaan ansioituminen mikä ihmisten mielestä kerää kiitettävää huomiota ja suosiota. Se voi siis olla melkein mitä vain, mikä nostaa jonkun ihmisen jollain tavalla ainakin hetkeksi muiden "yläpuolelle" tai kärkipäähän.

Siis sehän on arvoista pitkälle kiinni, kuka mitäkin pitää korkeassa arvossa.

Yksityisen ihmisen silmissä saavutettu status riippuu tämän yksityisen ihmisen arvomaailmasta ja maailmankuvasta. Esimerkiksi minulle on oppiminen ollut aina helppoa. Matematiikassa olen kuitenkin joutunut tyytymään keskitason suorituksiin ja tunteeseen osaamattomuudesta. Niinpä minun silmissäni matemaattinen lahjakkuus on aina ollut statusta.
Suuren luokan statusta puolestaan on mielestäni ihmisillä, jotka jaksavat tehdä humanitääristä työtä henkensä kaupalla ja yrittävät auttaa vaikeissa tilanteissa, joissa käsiin kuolee niin vauvoja kuin vaarejakin.

No, itse haluan ehkäistä itsemurhia tätä palstaa lukiessa..

"Suuren luokan statusta puolestaan on mielestäni ihmisillä, jotka jaksavat tehdä humanitääristä työtä henkensä kaupalla ja yrittävät auttaa vaikeissa tilanteissa, joissa käsiin kuolee niin vauvoja kuin vaarejakin."

Näin ajattelee myös moni muu. Miksi mennä baariin kamppailemaan naisten huomiosta komeiden pelimiesten kanssa, jos aina jää tappiolle? Jos sydänverellään paneutuisi vaikka tähän asiaan, niin eikö naisten silmät alkaisi sädehtiä kunnioituksesta?

Saat tulla töihin rytkyissä jotka sun omasta mielestä tuntuu mukavilta..
Tuut sitten duuniin kun heräilet ja veät aamupuurot.

Pääset kiusaamaan työharjoittelijaa.

Nait sitä jos se on nainen.

Status voi olla myös taitoa ja osaamista jossakin sellaisessa asiassa, jossa se ei ole muutu laajemmaksi maineeksi ja taloudelliseksi menestykseksi.

Kuitenkin taidon ja osaamisen pitää olla sellaista, joka herättää jollakin tavalla kunnioitusta joissakin naisissa. Tässä taas tulee helposti vastaan se haaste, että kun keskimääräinen nainen arvostaa statusta siinä perinteisessä "taloudellinen menestys ja hyvä maine" -merkityksessä, tällä tavalla ajattelevalle naiselle miehen lahjakkuus jossakin eksentrisessä lajissa näyttäytyy pikemminkin miinuksena. Eli vapaana epäsuorana esityksenä fokalisoituna: olisipa tuonkin marginaalipuuhasteluun tuhlatun ajan voinut käyttää vaikka lääkäriksi lukemiseen tai huippu-urheilijaksi treenaamiseen!

Mietin tänään musiikkia äänitellessäni, kun olin saanut nauhalle munniharpun, melodikan (joka oli ostaessa järkyttävän epävireinen ja jonka itse taannoin teräsviilalla lehdyköitä viilaten viritin), ukulelen ja bongorummut, että tämäkin olisi jäänyt monelta tekemättä. Mietittyäni lisää ajatus kuitenkin jatkui: ...koska suurimmalla osalla ihmisistä on järkevämpääkin – ja tuottavampaa, mikä on sama asia – tekemistä. Ei siis soi munniharpun boing-boing statuksen nousun fanfaarina.

Olen huomannut että status on se mitä ihminen itsestään yhteisöissään tekee ja status ei vaadi suoranaisesti hierarkian tukea vaan se liikkuu henkilökohtaisemmalla tasolla.

Olen yhteisöissäni kohottanut aina statustani olematta mitenkään sosiaalinen paskanjauhaja ja sen sijasta laukomalla totuuksia asioista, ymmärtämällä tilanteet ja esittämällä ajatuksia ja ideoita joista porukka nappaa kopin, sekä auttamalla ihmisiä ympärilläni heidän ongelmissaan. Tällä tavalla nousen helpoisti luottohenkilöksi ja useimpien sosiaalisella tasolla arvostamaksi ilman että sosiaalisen kuuluvuden kautta varsinaisesti liittyisin mihinkään kuppikuntaan.

En tee tätä statuksen tähden, vaan siksi että se on minulle luonteva ja järkeenkäypä tapa toimia. Olen johtaja - en hierarkinen johtaja (itseasiassa inhoan hierarian mukanaan tuomaa vastuuta) - vaan orgaaninen ryhmän koossa pitävä ja sitä suuntaava voima jonka johtajuus tulee - jos tulee - ansaitusta toisten valitsemasta henkilökohtaisesta arvostuksesta ja luottamuksesta eikä niinkään määräävistä valtasuhteista.

Haluatteko instant-statusta riippumatta kuka tai mikä olette? Ryhtykää opettajaksi. Konteksti mitä tahansa minkä osaatte paremmin kuin oppilaanne.

Ex----puan autismia.

Status on vaikutusvaltaa.

Presidentillä on vaikutusvaltaa maan asioihin, toimitusjohtajalla on vaikutusvaltaa yrityksen asioihin. Muusikolla, näyttelijällä, tms on vaikutusvaltaa yleisöönsä. Bileiden kingillä on statusta koska hän voi sanoa "lähdetään seuraavaan baariin", ja muut lähtevät. Raha on, Enbusken sanoin, purkitettua statusta eli vaikutusvaltaa. Sitä _käyttämällä_ voi määrätä tai suostutella ihmisiä tekemään jotain. Tilillä makaava perintö ei tuo statusta.

Se tuoko joku taito statusta, riippuu kuinka sitä käytetään. Jos opettelet soittamaan jonkun vaikean klassisen kappaleen tsembalolla, joku voi ihailla taitoasi mutta ei se takaa statusta. Jännärokkari voikin varastaa illan rämpyttämällä kitaraa ja mölöttämällä nuotin vierestä, omaten statusta koska jännis "vie" yleisöä, demonstroiden vaikutusvaltaa.

See?