Kysymys naisille

En tiedä voiko sanoa rakastunut, mutta kunnolla ihastunut, mutta en tiennyt sitä alussa. Ymmärsin sen myöhemmin.

Ei siihen rakastumiseen riitä pelkkä ulkonäkö, sori nyt vaan, tää tulee varmaan hirveenä yllärinä miehelle, joka kuvitteli jo tietävänsä kaiken naisista.
Mene takas sinkkulandiaan, siellähän te "keskustelette" näistä typeristä yleistyksistänne 24/7.

naapurin poika oli renttu ja hauskaa ulkonäkö oli paskaa
toinen oli ujo ja komea

Jos nainen ei aluksi katso miehen ulkonäköö niin kymmenet tuhannet yksinäiset miehet pääsisi treffeille. Eivät pääse koska nainen katsoo aina ulkonäköö eivätkä saa tutustua edes naisiin. Suomessa on todella paljon yksinäisiä miehiä jotka eivät saa mahdollisuutta edes tutustua naisiin.

rakastuin persoonaan. Kaveri ei ollut edes komea. Kaljuuntuva, pömppömahainen jne.... mainosti itseään kivaksi mieheksi, rennoksi, reiluksi ja rehelliseksi.. Elää näennäisen mielenkiintoisessa maailmasssa. Osoittautui kuitenkin pettäjäksi ja myöhemmin lmeni, että kaikki muukin taitaa olla satua. Täysin persaukinen entinen linnakundi, joka ilmeni tapailun edettyä.
Narsistiset piirteet tulivat esiin vasta kun alkoi enemmän tapailemaan. Kiukustui turhista. Tein välillä kaiken väärin. Saatoin kysyä väärin kellon aikaa, milloin tulee luokseni, kun oli näin ehdottanut. Erehdyin omaamaan mielipiteitä vaikkapa suunnitellessamme hakevamme ruokaa grilliltä. Erehdyin ilmaisemaan, etten miehen ehdottamaa kebappia haluaisi vaan minulle riittäisi ranskalaiset. Tietämättä, että suunnitelma olikin muuttunut miehellä ruuan laittamiseen kotonaan. Ruuan, jonka hän oli mitä ilmeisemmin varannut jollekkin panolleen...Hän alkoi rienata tästä ranskanperuna ehdotuksesta. Totesin, etten tarvitse niitä, että riittää se ruokakin. Ei ole kuin vähän nälkä. Tämä mies pakotti ostamaan perunat ja pakotti minut syömään ne ja valmistamansa ruuan. Tämä oli vain yksi esimerkki, mutta käyttäytyi välillä todella ikävästi. Esimerkkejä on enemmänkin. Koskaan ei tässä miehessä ollut mitään vikaa, ei edes silloin kun luotani lähti sanoen rakastavansa ja kun kotiinsa pääsi niin haki deiteistä uutta seuraa. tiesin tämän ja narautin.
En voinut etukäteen tietää millainen k...pää tämä henkilö todellisuudessa oli kun tapasimme. hän esitti jonkin aikaa niin hyvin, että tuli melkoisena yllätyksenä.
Mitä siis aloittaja haet?
Toistan, ettei tämäkään ollut edes komea. Olen vain tullut nyt siihen tulokseen, ettei nettideittailusta todellakaan löydy kuin tunnevammaisia ja sitoutumiskyvyttömiä henkilöitä, jotka eivät osaa asettaa itseään millään tavoin toisen asemaan kokeakseen empaattisuutta tai ylipäätään omaa käytöstapoja. Moni on uponnut jo jonnekkin illuusiomaailmaan esittäen muuta kuin on ja unohtaen mikä itse on ja mitä edes haluaa.

Turhaa tunnepyöritystä tunkemalla väen väkisin kuin tornado toisen elämään. Roikottaen jossain valerakkaudessa vaikka onkin toiseen tyytymätön. Nämä jotka etsii kuitenkin jotain parempaa kertomatta toiselle, ettei riitäkkään ovat jollain lailla sairaita. Olisin halunnut kaikin tavoin välttää, mutta en ota itse siitä syyllisyyttä, että joku toinen on sairas. Tyydyin vain lopettamaan nettideittailun.

En vain ulkonäön, vaikka se ensin kiinnitti huomiota, mutta keskustelutaito oli se mikä sai todella kiinnostumaan. Myöhemmin selvisi monta asiaa, hänessä mahtava puoli, mutta myös se toinen. Toinen oli liikaa minulle.

En ole koskaan rakastunut. Kyllä sillä on menty että toinen kelpais vaikka parhaaksi kaveriksi, niin hyvin viihdytty. En usko että mitään rakkautta onkaan. Se on omistamisen ja sitomisen halua! Ja mua ei omisteta eikä sidota!