Meneekö asunto pakkomyyntiin

Ei sitä kukaan voi myydä, kunhan maksatte lainaa. Pankki on oikeastaan päättäjänä tilanteessanne.

teillä on siis avioero käynnissä? Millainen? Onko ositusta tehty/tekeillä?

Luonnollisesti otat koko velan kontollesi, jos "haluat jäädä kotiisi". Näinhän se aina menee. Ja velkaa asunnostanne on enemmän kuin sen arvoa; sekin on hyvin tyypillistä, mutta tässä tapauksessa epäilyttävääkin. Kysymys kuuluu, ONKO asuntonne arvo oikeasti 110000 e? Mitä jos hommaisit itsellesi asianajajan? Tietysti sekin maksaa, lakimiehet ovat kalliita.

Jos lähdet ostamaan esim. 100000 e:n asuntoa ja haet siihen pankista lainaa, et saa sitä koko summalle. Tai et ollenkaan, ellei tulosi riitä.

"Pankissa sanoivat, että he eivät suostu antamaan asunnon papereita, ennen kuin velka on maksettu."

Eivät tietenkään! Mitä ihmettä oikein kuvittelet? Jos tai kun teillä on yhteistä velkaa 140000 e, niin sehän on maksettava, ennen kuin otat uuden velan.

"Voiko joku asianajaja myydä asuntomme ja meille jäisi vain velkaa? Minä en ainakaan suostu allekirjoittamaan mitään paperia. Eikä minun ymmärtääkseni pankkikaan."

Pankki voi ainakin myydä asuntonne, vaikka miten halvalla, ellette hoida velkaanne. Jos asuntonne arvo on oikeasti 110000 e, teille jää yhteistä velkaa vielä 30000 eli 15000 e per lätty. Se tuntuu paljolta tietenkin, mutta on kuitenkin vähemmän kuin enemmän... Monet ovat jääneet todella pahoihin velkoihin eron jälkeen.

Seurustele omasi kera hieman kiihkeämmin.

tottakai mies voi vaatia asunnon myymistä ja valtuuttaa asianajansa hoitamaan asian.
JOs velka on teidän molempien nimissä eikä kämpästänne saa enää edes velan verran rahaa, niin se on voi voi, kummallekin jää velkaa saman verran.

Pankilla ei ole mitään tarvetta, eikä halua myydä kenenkään asuntoa. Pankki ei ole kiinnostunut avioeroista ja osituksista. Pankin mielenkiinto kohdistuu velan korkoihin. Se on heidän liiketoimintaansa. Ositus tai avioero ei muuta velkasuhdetta pankkiin, eikä sido pankkia. Velka on aina sovittava erikseen pankin kanssa.

Asunnon myyminen ei onnistu, koska kukaan ei voi myydä toisen asuntoa eli sinun puoliosuuttasi, ilman allekirjoitustasi. Toiseksi ostaja haluaa asunnon veloista vapaana. Sinun pankkisi ei taas suostu vapauttamaan asuntoa, joka on velkojenne panttina, ennen kuin velka on kokonaan maksettu. Ostaja ei suostu ostamaan asuntoa, joka ei ole veloista vapaana. Eli myynti onnistuu vain sellaisella kauppasummalla, että koko velka tulee maksettua.

No hei ja haloo.
Teillä on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa, myydä asunto ulkopuoliselle, tai toinen lunastaa toisen osuuden asunnosta. Mutta kun rahaa ei ole kummallakaan, niin jää enää yksi vaihtoehto josta "valita". Eli nyt yhdessä pankkiin neuvottelemaan lainan maksusta ja asunnon myynnistä. Suosittua on, harvalla kun on rahaa maksaa sekä lainaa että vuokraa toisesta asunnosta, että maksetaan lainasta pelkät korot sen ajan kunnes asunto on myyty. Jos asunnon myyntihinta on pienempi kuin velan määrä, niin se vaan on ikävä asia.

Minulle nousee ensimmäisenä mieleen, etkö itse omista nyt asunnosta minkäänlaista osuutta. Jos näin on, miksi ottaisit lainan omiin nimiisi, en näe siinä mitään järkeä.
Mitä lainaa tuo miehesi laina on, mihin laina on käytetty ?
Nyt kyllä nousee mieleen myös, että yrittääkö miehesi maksattaa sinulla jotain omia touhujaan. Mieluimmin asunto myyntiin ja menet vuokra-asuntoon tai hankit sitten oman jos sinulla on siihen varaa. Loppulainan sentään pitäisi jakaantua kahtia, joten sekin olisi sinulle parempi vaihtoehto.
Älä sentään niele heti asiaa, otapa selvää ensin.

Luin juuri vielä, että asuntovelka on yhteinen, joten puolet lainasta on sinun, taitaa olla järkevin tapa myydä asunto ja loppulaina molemmille puoliksi, silloin toteutuisi edes jonkinlainen oikeus.

Tilanteessanne osituksen teko on tarpeetonta. Osituksen tarkoituksenahan on osittaa omaisuus. Teillähän ei ole mitään ositettavaa. Molempien kannattaa vain maksaa lainaa, kunnes asunnon arvo on velkaa suurempi ja tehdä ositus silloin. Toinen voi jäädä asumaan asuntoon ja maksaa siitä korvausta. Se on aina vuokraa edullisempi. Asianajajia ei ainakaa kannata pyörittää tyhjän pesän kimpussa.

Yhden kiinteistönvälittäjän arvio ei välttämättä ole oikea. Pankki on arvioinut aikanaan asunnon kalliimmaksi, koska on antanut siihen lainan. Välittäjiä toimii myös täysin ammattitaidottomia. Kuka arvion pyysi? Onko summaan vaikutettu? Voit pyytää uuden arvion toiselta välittäjältä.

Mitäs sun oma asianajaja sanoo?
Kai sulla on sellanen?
Jos ei ole, niin hanki heti.

Ensimmäisenä ihmettelen että miten ukollasi on varaa asianajajaan jos teillä ei ole varallisuutta vaan pelkkä velkainen talo?
Ei kukaan voi myydä asuntoa noin vaan! Kukaan muu kuin asunnon omistajat. Ja miten muka on mahdollista että asuntonne arvo on alhaisempi kuin mitä lainaa on jäljellä? Eli ette ole lyhentäneet lainaa lainkaan vai oletteko asuntoa ostaessa ostaneet sen roimalla ylihinnalla? Joku tässä nyt mättää. Vai oletteko olleet yhdessä hyvin lyhyen aikaa ja lainaa otettaessa on otettu vähän ylimääräistä remppaan tms?

Talonne on pankin omaisuutta niin kauan kun olette sen maksaneet itsellenne. Pankki voi toki sen myydä velkojenne panttina ja saada omansa pois.

Kuten tuossa on tullut ilmi, sinulla on miehesi kanssa vain asuntovelka. Pankki omistaa asunnon. Erotilanteessa jompikumpi ottaa sekä asunnon että täyden velan nimiinsä, tai sitten asunto myydään. Jos myyntihinta on pienempi kuin mitä asunnosta on velkaa, niin se on voi voi. Loppu velka jakautuu kuitenkin tässä tapauksessa tasan 50/50. Jos otat asunnon ja koko velan itsellesi, ja joudut maksuvaikeuksien vuoksi myymään asunnon kuitenkin, sinulle jää roppakaupalla enemmän velkaa maksettavaksi. Asunnon hinta voi myös laskea entisestään. Ilmeisesti se ei sijaitse pk-seudulla.

PS. Asuntoja voi vuokrata - kadulle ei joudu. Mutta vuokra-asuntoakin on vaikea saada, jos maksuhäiriömerkintä. Tämän vuoksi kannattaa päästä asunnosta eroon ja muuttaa sieltä mahdollisimman nopeasti. Asunto, jossa asutaan menee huonommin kaupaksi kuin vapaa. Eronneet ystäväni ovat kesästä lähtien myyneet asuntoaan kiinteistövälittäjän kautta (yli 6kk ennen sitä itse, mutta ketään ei kiinnostanut), aika tavallinen, mutta hyvä kuntoinen, vieläpä pk-seudulla, hyvien kulkuyhteyksien varrella. Viime viikolla saivat myytyä.

"Miksi minun pitäisi maksaa arviota enemmän? En saa sellaista lainaakaan."

Teillä ei ole muuta omaisuutta kuin asunto, josta velkaa 140000 e. ASunto on arvioitu 110000 e:n arvoiseksi.

Ositus:
molemmille puolet asunnon arvosta, molemmille puolet veloista:

55000e - 70000 e= ositus on miinusmerkkinen, joten omaisuus 0e

sama toisella.

Myykää asunto: sitten näkee kuka maksaa siitä mitä. Sitten näkee mitä tulee takkiin tai voisiko tulla voittoa? Vai ostaako asuntoa kukaan edes 110000e:lla.

Jos tai toiveikkaasti kun saatte asunnon myytyä, tiedätte miten paljon velkaa voitte ottaa seuraavaan asuntoonne. Vai jäättekö vuokralle.

Tämä oli avioeropalstalla, joten ilmeisesti teillä on avioero meneillään, vaikket sellaista mitään puhunut.

Kyllähän velkaisenkin asunnon voi myydä, on vain löydettävä ostaja, joka ottaa velan hoitaakseen. Pankki on kyllä siinä sitten toimijana, pankinhan on vielä hyväksyttävä ostaja. Eli velka siirtyy uudelle omistajalle, talo myös hänen nimiinsä ja talo on siis velan vakuutena.

Olisikohan ap:n tapauksessa niin, että velkaa on otettu runsaasti enemmän kuin talon arvo edellyttäisi, tarkoituksena tehdä remonttia sille. Aika useinkin näin voidaan tehdä, kun ostetaan vanha talo tai asunto. Tai sitten on otettu koko ajan lisää velkaa talon kiinnityksiä vastaan, ja näin on tavallaan "syöty" kuormasta eli laina ei ole päässyt lyhentymään kunnolla juuri lainkaan. Kiinteistön arvo on aina hieman kaksipiippuinen juttu. Joku voi arvioida sen kalliimmaksi, joku toinen halvemmaksi. Loppupeleissähän kiinteistön arvo on tasan se, mitä siitä myyntitilanteessa saa. Yleensä koskaan ei saa sitä, mitä alun perin pyytää. Ellei nyt kyse ole ihan arvokiinteistöistä.

Kyllä osituksen voi jättää kokonaan tekemättäkin, se ei oikeasti ole pakollinen. Siitä pitää vain pystyä keskenään sopimaan. Eihän ole mitenkään järkevää kenellekään jäädä asumaan velkaiseen taloon ja maksaa velkaa toisenkin puolesta, vaikka tämä ei siinä edes asu. Ja yhtä hölmöä on muuttaa pois yhteisestä talosta, mutta maksaa siitä edelleen velkaa pois, ellei sitten varta vasten halua talon pysyvän myös itsensä omistuksessa. Helpointa on silloin, jos talo on maksettu eikä muitakaan yhteisiä velkoja ole. Osituksen tekemättä jättäminen tulee sitten kuitenkin myöhemmin hankalaksi asiaksi. Nimenomaan perismysasiassa.

Jos ap:n tapauksessa pankki katsoo, että velkaa ei voi siirtää pelkästään ap:lle - eli tämän tulot ei yksinään riitä vastaamaan velasta - niin kyllä pankki voi laittaa talon myyntiin, tai sitten vaatia velalle uuden takaajan. Varsinkin, kun talon arvo ei siis edes vastaisi velan määrää. Niin, tuli vaan tuostakin vielä mieleen, että jos talolla on henkilötakaaja, niin kyllä suosittelisin talon myyntiä, ettei ainakaan takaaja joudu kuseen.

Pankki myy talon sitten siihen hintaan, mikä heille passaa. Ei pankitkaan enää nykyään ihan sellaista tee, että myyvät vallan pilkkahintaan ja velka jää melkein kokonaan jäljelle. Kyllä pankki yleensä pyrkii saamaan omansa pois eli sen, mitä talosta on velkaa tai sitten siitämään velan uudelle maksukykyiselle omistajalle.

Minusta tässä tapauksessa olisi ap:lle kaikkein parasta, että antaisi sen miehen asianajajan laittaa talo myyntiin, koska eihän hänkään voi mitään kepulia ap:ta vastaan tehdä ilman, ettei tekisi sitä sitten omalle päämiehelleen myös, eli ex-miehelle. Pankkiin vain sopimaan siitä, että myynnin aikana maksettaisiin lainasta vain korot.

Mutta jos ap haluaa siihen taloon jäädä, niin kaikki se velka, mitä taloa vastaan on otettu, on sitten hänen niskoillaan, on sitä minkä verran tahansa. Totta kai talon omistaja vastaa velasta. Vaikka talon arvo yhtäkkiä romahtaisi aivan minimiin, ei velan arvo häviä minnekään. Kyllähän ap:n tämä täytyy käsittää. Kysehän on vähän samasta asiasta, kuin jos hän lainaisi kaverilleen kymppitonnin auton ostoa varten, ja tämä sitten ostaa sen auton, mutta ennen kuin on ehtinyt maksaa velkaansa pois, kolaroi sen auton mäskäksi. Eli auton arvo on nolla, mutta velkaa on ap:llä edelleen saatavana se kymppitonni. Vai suostuisiko hän sanomaan kaverilleen, että eihän kolaroidusta autosta voi maksaa niin paljon, ja kaveri maksaisi hänelle vain vaikkapa satasen.

"minun pitäisi ottaa yhteinen asuntovelka kokonaan vastuulleni"

Pitäisikö siis mielestäsi ex-miehesi maksaa nätisti velkaa myös sinun puolestasi, sinun asunnostasi? Sen käsityksen tuosta kirjoituksesi saa. Aika surkuhupaisa ajatus kuitenkin. Suostuisiko itse muuttamaan muualle, maksamaan vuokraa ja sen päälle vielä exäsi kanssa ostettua asuntoa. Eihän tuollaisessa ajattelussa ole mitään järkeä. Ei kerta kaikkiaan.

Sillekään ex-mies ei voi mitään, ettei asunnon arvo ole yhtä paljon kuin velka. Monet tuttavani ovat eronneet eivätkä saaneet asuntoaan myydyksi isommalla hinnalla kuin mitä siitä oli velkaa. Se näkyy etenkin nykyisin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Vanhoja, ihan tavallisia asuntoja on vaikea myydä. Yhtiöön on usein odotettavissa putki-, katto ym. remppaa, ja ne maksavat. Erään tuttavani vastike nousi 400 e/kk pelkän kattoremontin vuoksi.

Noin yleisesti sanoisin vielä, että vaikka asunto on maksettu, niin osituksessa molemmille kuuluu vain puolet arvosta. Useinkaan sillä puolikkaalla ei saa kokonaista, edes pientä asuntoa.

Sen verran olen näitä yli savupiipun olevia lainoja nähnyt, että pyydän tarkistamaan laina koostumisen alusta alkaen.
En usko enää minkään pankin antavan lainoja noin vain. Onkohan teilläkin jo jotain muuta vakuutta asiassa mukana, uskoisin niin asian olevan. Tosin tämä nykyinen taloustilanne on laskenut asuntojen arvoja, no mikä on noin 100.000 arvoinen asunto tänään, riippuu missä on.
Jos yhteen on kerätty kulutusluottoja, pitäisi nyt jotenkin nähdä, että on kohtuutonta maksattaa niitä asunnon lunastajalla, joten asia vaatii tarkkaa tarkistelua.
Se sääntö, että pitää kuitteja ja tositteita tallessa on paikallaan aina. On asioita, joiden papereita tulisikin säilyttää ikuisesti ja näkisin kyllä tallaisten asuntoihin liittyvien velkapapereiden ja varsin jos velkoja on yhdistelty olevan sellaisia. Aina pitää säilyttää myös sellaiset asiakirjat, joiden asia on edelleen olemassa eli niin kauan kuin ei ole myyty ja sittenkin vielä vanhenemisajan eli noin 6 vuotta.
Pysyisivät asiat kunnossa ja kukaan ei hyppelisi silmille näissä eroasioissa, sillä saattaahan joskus jopa olla niin, että toinen on ihan alusta saakka yrittänytkin hyötyä toisen omaisuudesta.
Nyt vakaata harkintaa ja selvän ottoa ja tarkistusta, kyllä kaikki aina järjestyy.

Nimimerkki NäinkinVoiKäydä: "Jos molemmat ovat yhtä suurella osuudella sekä omistajia että velallisia, ei halvemmalla myynnin tapauksessa lähtevä osapuoli pääse velastaan noin vain eroon. Hän luonnollisesti maksaa tasausta jääjälle siitä hyvästä että hän pääsee irti velastaan."

Että mitenkä? Minä erosin toissa vuonna ja asunto (omakotitalo, josta oli vielä reilusti velkaa) jäi miehelle. Mies otti siis sekä talon, että velat siitä kontolleen. Miten ihmeessä minun olisi vielä pitänyt maksaa miehelle siitä, että hän otti talon omiin nimiinsä ja loppuvelan itselleen? Päinvastoin miehen olisi pitänyt maksaa minulle osuus siitä, mitä olin taloon sijoittanut. Lain mukaan olisi näin pitänyt tehdäkin, mutta minä olin suurpiirteinen, enkä vaatinut mitään.

Pankki siirsi lainan kokonaan miehen nimiin ja osituksen teimme asianmukaisesti. Talo on nyt miehen ja tehköön sen kanssa miten tahtoo.

Minun olisi siis pitänyt maksaa siitä, että "pääsin irti velastani...?" Höh, samallahan minä pääsin irti talostakin, joten miksi ihmeessä olisi vielä pitänyt siitä maksaakin?

En nyt ihan oikeasti käsittänyt pointtiasi, mutta ehkä sulla on tuossa mielessä joku tapaus, johon on liittynyt muutakin, kuin pelkkä asunto ja sitä vastaan otettu laina.

Eihän sitä asuntoa vielä oltu yritetty edes myydä!
Vasta sitten kun kämpästä on saatu tarjouksia, tiedetään kattaako myyntihinta velat vai ei.