Hei. Olen seurustellut kohta vuoden miehen kanssa, jolla miltei 20 v liitto takana ja lapsia. Erosta on aikaa. Ihmettelen, miksi ihmeessä mies pyyteettömästi auttaa ja puuhaa exänsä äidin ja sisarusten kanssa. itseäni lähinnä syljettää ajatella, että minä olisin kuin oma tyttö lasteni mummolle jne. Varmaan viettävät taas joulunkin yhdessä. olin ihastuksen vallassa varma, ettei tuo haittaisi (itsellänikin lapsia ja ymmärrän tiettyyn rajaan.) , mutta nyt tuntuu, että tää on minulle liikaa. miehen ex on pitempään jo ollut uudessa suhteessa, joten muuta kuin hyväksikäyttöä ei tule mieleen. En ainakaa itse pitäis siitä, että exäni kävisi minun äitini autoa katsastamassa, puolukoita perkaamassa, huoltohommia tekemässä jne. Eikös nuo kuulu ikäänkuin sille miehen exän nyxälle? Ymmärrän että exän sisariin on hyvät välit mut tarviiko heitä jatkuvasti tavata (siis ilman lapsia) mul lähtee järki.
Mies ja sen exä ja koko exän suku
Millamillamilla
171961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mietipä hetki voisiko mies ja miehen exän suku olla oikeasti myös ystäviä keskenään ja rakkaita toisilleen erosta huolimatta.
Mietipä vähän pidempään mitä tehdään silloin kun ollaan oikeasti ystäviä jonkun kanssa, viihdytään heidän seurassaan, autetaan puolin ja toisin.
Mietipä mitä mies saa eksän suvun kanssa viettämästään ajasta.
Jos käynnit olisivat hänelle velvollisuus tai inhottava pakko, ei mies niitä tekisi.
Mietipä mikä sinua syljettää ajatuksessa että sinä olisit kuin oma tyttö lastesi mummolle.
Mietipä vielä tuotakin pidempään mikä sinussa on vikana kun mies ei oikeasti viihdy kanssasi yhtä hyvin kuin eksänsä suvun kanssa.
Minä tiedän vastauksen kaikkiin yllämainittuihin kohtiin.
On jumalauta jollain hiekkapillulla ongelmat... Ja en ihmettelis vaikka kohta oisit sinäkin exä. Exissä on aina yksi yhteinen tekijä! Ne eivät tule toimeen sen edellisen ihmisen kanssa... Exät ei ois vittumaisia tai ahdistavia ihmisiä, jos ovat exiä...
Mitä se sinulta on pois, jos miehesi on muittenkin ihmisten kanssa? Saattaisipa pitää sinusta enemmän, kun et ainakaan kimittäisi ääneen sille noita ajatuksia, vaan eläisit omaa elämää, etkä koittais ohjata muitten...
Ymmärrän että toivot kohtuutta, mutta... 20 vuotta ihmisen elämästä on pitkä aika! Siinä muodostuu ikuisia ystävyyksiä. Esimerkiksi exän sisarukset taitavat olla miehen hyviä ystäviä? Ei heitä voi kieltää.
Minun veljeni ja exäni ovat ystäviä. Exän kanssa oli vajaa 10v liitto, ja sinä aikana heistä tuli läheisiä. Lisäksi exäni toinen paras ystävä on jänen nuoruuden pitkän suhteen veli.=D Sattumaa siis, mutta hänen molemmat parhaat ystävät ovat exien veljiä. Hän on ollut muutaman vuoden naimisissa, enkä ole ainakaan kuullut, että vaimoa nämä ystävät haittaisi.
Olen itsekin ollut jo vuosia uudelleen naimisissa. Mieheni ja koko perheen kanssa usein kyläillään mieheni entisen avovaimon luona. Lapsemme ovat ystäviä keskenään. Ja mieheni välillä auttelee exänsä iäkkäitä vanhempia.
Onko miehesi välit sinun perheeseen hyvät? Kenties olet asiasta vain kade? Jos mies käyttää ajallisesti aikaa liikaa exän läheisiin tai kehen tahansa, niin siitähän voitte puhua. Mutta hyväksy kuitenkin, että he ovat ystäviä. Eivät satunnaisia tuttuja. Miehen ystävät eivät ole sinulta pois.
Tuo taitaa olla pelkkää kateutta. Sillä siinä, että mies viihtyy exänsä sisarten ja äidin kanssa ei ole mitään pahaa. Oikein hyvä.
Tokko mitään kateutta, pelkään vaan et on hyväksikäyttöä kun toinen on kiltti. Ajallisesti vietämme laadukasta aikaa ja hänen lapset ovat erittäin tärkeitä myös minulle. Tuskin murrosikäiset kundit muutoin viettäisivät aikaa kanssani paljon jos minä olisin yhdentekevä. Tiedän vaan senkin, että jos minun exäni jompikumpi vanhemmista hyppäisi alvariinsa tykönäni muuten kun lasten vuoksi, palaisi nykyiseltä käämit.
Tuskinpa kukaan haaskaa noin paljon aikaansa ihmisiin, jotka vain käyttävät hyväkseen. Kyllä siinä pitää omakin "kipinä" olla. Ap:n kumppani viihtyy exänsä suvun parissa, ei siinä ole mitään kummallista. Etenkin kun on 20v takana.
Itse olen tekemisissä exäni äidin kanssa. Eihän exäni siitä tykkää, mut ei me naiset siitä välitetä :)
Et sovi miehelle ollenkaan. Olet itsekäs paska, etkä ymmärrä ettei sinulla ole noin vanhana (lisääntyä) mitään hippaa miehen perheen elämään, vai kuvitteletko voivasi antaa jotain elämää suurempaa?
Aina voi äänestää jaloillaan.
Kukaan ei käske sua vain kiltisti sietämään tollasta. Lähe menemään jos muu ei auta.
Hmm johan on yksimielisiä vastauksia. Mutta täällä on sympatiat aloittajan puolella. Minusta hommissa pitää olla tolkku. Exät on exiä tietystä syystä ja minäkin olen sitämieltä että nykyinen kumppani ansaitsee sen ykköspaikan elämässä. Ei se tarkoita että ystävät unohdetaan mutta tolkku pitäisi olla...
Ymmärrän kyllä vähän aloittajaa. Miksi hän ylipäätään on eronnut? Mitä miektä suku on erosta? Itse kun erosin pitkästä liitosta, yli 20v, mietin just tätä että onneksi en menettänyt samalla mitään muuta. Tarkoitan sitä että en tuntenut sympatioita tai vahvaa kiintymystä miehen sukua kohtaan. Hän oli lapsuudessaan käynyt kovan koulun, alkoholismia, mielenterveyshäiriltä ym. Miehen äiti oli elämästään katkeroitunut, ikävää elämäänsä muisteleva anoppi. Miehen sisaruksilla ainainen kilpailuasetelma, hirveitä materialisteja ja toistensa halveeraamista. Onneksi meillä ei ollut lapsia, ei tarvi olla missään tekemisissä koko suvun kanssa. Siksi tuntuu niin oudolta kun porukat kaveeraa eksiensä ja niiden perheiden kanssa. Miksi sitten piti erota?
En kaipaa exää enkä exän sukua koko exän suku haukku ja pilkkasi minua, kun ero tuli tekivät minusta syyllisen meitin eroon , petyin muutamiin joita pidin kavereinani.
Lapseni ovat sukulaistensa ja isänsä kanssa tekemisissä, mutta minä en ole 15vuoteen ketään heistä tavannut.
Ne on nuo ex pahoja kuten minäkin olen sen kokenut. Kun suhteeseen ryhdyin otti yhteyttä sen ex. Alkoi jos minkälainen ahdistelu. Seuraili meitä laittoi kuvia jne. Kun kyselin sen ex ja niiden erosta en ihmetellyt. Toki se suhde kariutui täysin. Yritin olla jopa ystävä sille ei sekään onnistunut. Kunnes alkoi jutut liikkua että oli laittanut kuvat jo jollekin toiselle. Kun se kysyi mistä tunnen sen ja miksi oluella tai kahvilla sen tykönä kävin. En koskaan sille kertonut mitä sen ex hommaa koska muka ovat sopineet jo asiat. Ei taida tietää mitä se hommaa. Nyt kun olen näyttänyt sille ex etten kulje sen tykönä ja yhteyttä olen pitänyt pelkästään ei niitä tiedä. Mutta annoin toisen ymmärtää että muu syy oli suhteemme loppumiseen. Se uskoo toisen henkilön olleen sen syy. Mutta säälin kovasti koska oli ollut vuosia alistettuna ja eli rajoitettua elämää täysin sen kanssa. Uskon sen kyllä koska kun minuun otti yhteyttä tajusin että se edelleen rakastaa sitä ja seuraa. En ala suhteeseen missä joutuisin taistelemaan ja kilpailemaan. Jännä että toinen uskoi että niiden ero olisi selvä ja on itse käsitellyt sen mutta ei tajua mitä sen ex kuvittelee. Jätin ne ratkomaan omat ongelmat en tuohon soppaan mukaan lähde.
"En ainakaa itse pitäis siitä, että exäni kävisi minun äitini autoa katsastamassa, puolukoita perkaamassa, huoltohommia tekemässä jne. Eikös nuo kuulu ikäänkuin sille miehen exän nyxälle? "
Kukin tyylillään hei. Ihmiset on erilaisia, suvut ne vasta erilaisia onkin, saati sitten vielä tavat, tottumukset puuhasteluineen. Joskus, ehkä sinunkin tapauksessa pitää vain nostaa kädet pystyyn, ja todeta "olemme liian erilaisia" ollaksemme kimpassa. Siis EHKÄ. Mikäli et pysty tai halua muuttaa ajatusmaailmaasi.
Näkökulmaa saadaksesi:
Exäni ei kertaakaan käynyt äidilläni liittomme aikana puuhastelemassa mitään. En voi edes ylipäätään kuvitella häntä perkaamassa kenenkään puolukoita. Hänellä oli kaikenlaista muuta hienoa tekemistä mistä muut eivät ymmärtäneet mitään. Ts. eron jälkeen oli varsin selvää, ettei ex käynyt äidilläni. Vaikkei sen puoleen: en itsekään ole perannut puolukoita kenellekään. En exän suvulle, en omalleni, en edes itselleni. Ostan kaupasta.
Itse taas pidin alusta alkaen yhteyksiä exän vanhempiin ja sisaruksiin ja he minuun (kun poikansa/veljensä/sisarensa oli tekemässä tuota muuta kaikkea hienoa, niin olin yhteyksissä enemmän exän vanhempiin ja sisaruksiin kuin ex itse). Näin luonnollisesti myös eron jälkeen.
En ymmärrä ollenkaan et pitää passata omia tai toisen sukulaisia, kyllä mun isäni katsasti ite autonsa ja mutsi perkasi puolukkansa, samoin exäni vanhemmat , silti oltiin kavereita , mutta jokaanen hoiti omat hommansa, ja myös välimatka oli pitkä, ex appivanhemmat asu 250 km päässä ja mun vanhemmat 150 km päässä.
Eron jälkeen en ole ex appivanhempia enää nähnyt , mulla nyt uudet anoppi ja appi ja ei hekään missään liki nurkissa asu , kaukana ovat hekin.
Missään riidoissa ei olla , mutta tilanteet on etäännyttäny, ja tämä kiireinen elämänrytmi ei kerkee sukuloimaan , saatikka auttamaan ja puuhasteleen , omis nurkis ihan tarpeeksi puuhaa töiden lisäksi.
Minustakin ex on se joka jätetään pois elämästä ja sen suku ja ystävät. Uusi kun otetaan on uudet sukulaiset ja ystävät vaihtuneet. En minäkään ymmärrä kuinka voi muka tapailla ystävänä ihmistä jonka kanssa jakanut elämän täysin. Toki jos lapsia on yhteyttä pidettävä mutta siinäkin on pelkkä eteinen rajana. Samoin kun uusi on elämässä pitää sitä kunnioittaa ja kysyä haittaako sitä jos joudut tekemisiin ex kanssa. Ja jos näin toinen tuntee on otettava mukaan jos ex tapailee tai sen sukua. Jos sinä uutena et pääse mukaan tutustumaan niihin vaan jäät ulos ei teillä ole silloin hyvä suhde ja mies kulkee jopa salaa sinulta. Ei ole käsitellyt loppuun eroaa ex tai sen suvusta. Kyllä e kaiken kohtuuden ja oikeuden puolesta pitäisi joko niin ettei ole tekemisissä tai ottaa sinut mukaan esitellen sinut.
Olimme eksän kanssa yhdessä 26 vuotta. Erosimme sovussa noin 10 vuotta sitten, meillä on yhteisiä lapsia, lapsenlapset ovat molemmille rakkaita.
Tulimme hyvin toimeen toistemme sukulaisten kanssa yhdessä ollessa eikä nämä yhteydet katkenneet eroon. Exäni käy minun sukulaisissa nykyisen kumppaninsa kanssa, minä käyn yksin tai lastenlasten kanssa eksän sukulaisissa. Kävin exän vanhempien luona eron jälkeenkin parin kuukauden välein, aina kutsuttuna vieraana, ja he kävivät luonani, yöpyivätkin välillä, kun olivat kotikaupungissani käymässä.
Exän äiti oli ihana ihminen, kohteli minua aina arvostavasti ja hyvin. Oma äitini kuoli jo silloin kun minä olin nuori tyttö, joten kyllähän ex-anoppi toimi myös äidin korvikkeena jollain tavalla ja kyllähän 26 vuotta on pitkä aika olla tekemisissä, kyllä siinä ystävystyy syvästi. Olin kutsuttuna vieraana ex-anopin hautajaisissa. Nykyään käyn ex-appiukkoa tapaamassa parin viikon välein hoitokodissa. Meillä on paljon yleistä puhuttavaa, jutut eivät liity mitenkään eksän nykyelämään. Usein katsellaan valokuvia ja muistellaan sitä aikaa kun minun ja eksän lapset olivat pieniä ja reissattiin paljon yhdessä appiukon ja anopin kanssa. Kuvia katsellessa muistellaan edesmennyttä anoppia ja nauretaan paljon. Käyn usein myös jonkun lapsenlapsen kanssa, ex-apillehan pikkuiset ovat jo lastenlastenlapsia. Hän vannottaa joka kerran että tulethan taas pian käymään, ei minulla ole sydäntä pettää vanhan ihmisen luottamusta.
Exä käy muutaman kerran vuodessa tapaamaassa minun isää. Käyvät kalassa, välillä ottavat lasilliset konjakkia kahvin kanssa, välillä saunovat, onpa ollut isäni luona yötäkin yksin ja nyt tämän uuden kumppaninsakin kanssa. Ei siinä mikään muu ole muuttunut kuin se, että minä en ole enää mukana.
Silloin kun on eletty sovussa keskenään ja muiden ihmisten kanssa, kun erotaan sovussa, ei tarvitse katkoa siteitä eikä rikkoa ystävyyssuhteita mihinkään päin. Voi olla edelleenkin tukena niille joille on ollut ennenkin ja samalla saada itselleenkin siitä hyvän mielen.
Itse olen tietoisesti pidättäytynyt uudesta parisuhteesta, ottajia olisi ollut, mutta minä en enää sellaista kaipaa. Tai sitten ei vain ole oikeaa tullut kohdalle. Tykkään asua yksin ja olla vapaa menemään ja tekemään mitä mieleen tulee. En ole uhka enkä tulppana kenenkään uusille ihmissuhteille.
Olisi outoa jos minun pitäisi jättää eksä eteiseen esim. silloin kun hän tuo lapsenlapset luokseni. Ei ole mitään järkeä näyttää pienille lapsille huonoa esimerkkiä, kun kerran sovussakin voi elää. Ainakin minun eksän uusi kumppani tulee sisälle, juodaan välillä kahvit kolmisteen ja jutellaan mitä lastenlasten kanssa on sattunut ja yleisesti muutenkin asioista. Ei eksän uudella kumppanilla ole mitään minua vastaan eikä minulla pienintäkään tarvetta karttaa eksän kumppania tai käyttäytyä häntä kohtaan erilailla kuin muita ihmisiä kohtaan käyttäytyisin.