Hieman pöllämystyneen oloinen Joe Bob heräsi tunteeseen ettei tiennyt, missä oli. Pilkutuskaan ei lähtenyt käyntiin. Saati sitten että kieli olisi irronnut kitalaesta. Keira nukkui sikeästi Joe Bobin vierellä, kun tämä yritti muodostaa päivän ensimmäisen kuvitteellisen sanan. Emme nyt puutu Keiran tuoksuun tai kauneutee - vaikka kuinka himottaisi, vaan lähdemme tästä hammaspesulle ja aamupaskalle.
Samaan aikaan toisaalla ihmiset kirjoittelivat nettiin.
Se oli työtä.
(Hihitystä)
Samaan aikaan toisaalla ihmiset kirjoittelivat nettiin.
Se oli työtä.
(Hihitystä)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Liiketoiminnaksi luokiteltava nettikirjoittelu oli siinä mielessä outoa, että osaamattomissa käsissä kierrettiin ympyrää kuin oltaisiin aaseja liikenneympyrässä.
Poikki.
Tässä kohtaa on hyvä pysäyttää filmi ja tarkastella kuvaa kunnolla. Kuvassa aasit klopsuttelevat liikenneympyrässä... ympyrää. Joe Bob näyttää niille porkkanaa, mutta ne eivät reagoi. On vaikea käsittää, miksi.
On aistein havaittavissa, että niitä ei oltu sidottu mihinkään. Ne olivat siinä suhteessa vapaita.
Näky oli kummallinen.
(Reps)
Klassisessa toiletissa Joe Bob katseli kuvaansa kuin ei olisi koskaan nähnyt tätä.
Lause oli hieno. Se oli lähes täydellinen. Tuollaisella lauseella voi aloittaa tässä maailmassa mitä tahansa.
(Naurua)
Sähköhammasharjan irtopäät maksavat n. 12€ pkt.
Hinta tuntuu äkkisiltään järjettömältä. Mutta koska kate on siirretty niihin, niin itse koneen halpa hinta ei tule yllätyksenä.
Sama pätee lähes kaikkeen elämän ilmiöissä.
(Naurua)
Lopulta tulee olemaan niin että kaikki arvo kasautuu samalle laidalle muutoin merikelpoista alusta ja alus kaatuu.
Oli vaikea kirjoittaa värisevä kapine suussa.
(Hirn)
Kuvauksemme Keira (aika likelle osuu, mutta ei aivan maaliin) ilmestyy oviaukolle ja tutkii pikkuvessan tapahtumia. Oli kummallista, että hän heräsi veitsenterävänä kun taas Joe Bob aina kuin palasiksi räjähtäneenä.
Satiini sopi Keiralle hyvin.
- Hirveä paskahätä. Meneekö kauan? tämä kysyi pönttöilevältä Joe Bobilta.
- Mene pesuhuoneeseen. Onhan sielläkin pönttö.
- Kissa on siellä. Ovi on lukossa.
- Ai pahus, Joe Bob puuskahti.
(Hihitystä)
Lopulta ekonomimme ja tulevien hallitusten istuva jäsen pääsi pöntölleen. Mikään ei ollut kauniimpi näky kuin Keiran oloinen mirri vessanpytyllä nojaamassa nyrkkeihinsä pikkuhousut nilkoissa, Joe Bob tuumi ja räpläsi puhelintaan.
Hän otti tilanteesta selfien... ja stikkasi sen someen.
(Reps)
Kirjoittajan mielestä tällainen aamuinen sopu rakkaudessa vaati mahdottomasti sekä joustavuutta että tilannetajua. Tila oli toistuva.
He olivat itse niitä aaseja liikenneympyrässä, Keira mietti ja pesi kätensä, sitten hampaansa ja lopulta koko vartalonsa. Joe Bobia hän ei enää ylettänyt pesemään pois, ja miksi olisi halunnutkaan. Niin syvällä Joe Bob jo hänessä ui.
(Naurua)
Novellin tässä vaiheessa Keira huomaa, että hänen menkkansa alkoivat.
Kaikkeen löyttyy aina yksinkertainen selitys.
(Hihitystä)
Job Bob katseli sporassa verisiä sormiaan. Näky oli hämmentävä ennen kuin sille keksittiin looginen selitys.
Mutta missä ihmeessä hän voisi pestä ne. Sormensa. Kunnollisessa lyriikassa oli aina jotain käsienpesua alhaisilla ja kyseenalaisilla argumenteilla.
(Naurua)
Pieni punaisen pilkahdus.
(Reps)
http://aijaa.com/nKepCc
Korttelikadunlakaisijan sijainen, Joe Bob luuti porttarin edustaa, kun hänen ohitseen käveli pitkänhuiskea naarasolento. Syksyinen asukokonaisuuskopina oli lähes julkeaa.
Nainen pysähtyi korkean maastoauton vierelle ja jäi katselemaan kadun päähän. Aamu sarasti. Hetkellisen pysähtyneisyyden jälkeen kaiveltiin käsilaukkua. Sitten nainen zoomasi puhelimensa vaahteraan Punavuoren kallioilla ja otti kuvan. Laukaisimen ääni kuului Joe Bobin korviin asti. Tämän jälkeen Joe Bob näki mitä omituisimman kapuamisen autoon. Yleensä on niin, että nainen istahtaa ensin penkille, ja siirtää sitten jalkansa sisälle. Hame pakottaa tähän. Mutta pitkänhuiskea hameolento kipusi autoon aivan toisin.
Luovaa, Joe Bob totesi lähes ääneen unohtaen kuvata session.
(Naurua)
Mielestäni tässä kohtaa tekstiä on myönnettävä, että näkyni naisesta alkaa hahmottua. Elitistinen markkinointisnobi bööna, tasaisesti vanheneva ja taiteellinen, monitulkintainen mutta samalla lempeä, tekee minuun vaikutuksen. Hänen yksinäisyydessään oli jotain tavattoman voimakasta. Se suorastaan pakotti visuaaliseen tarkasteluun, jonka tuloksena kohteessa ei havaittu minkäänlaisia poikkeamia - paitsi yksi.
Naisen läsnäolo kadulla tyhjensi sen. Hän on yksin tuolla kadulla, vaikka se periaatteessa oli mahdotonta. Näin kuitenkin oli. Ei ääniä, ei liikettä. Ei ketään muuta kuin hohtava vaahtera ja hän. Hän oli kuin jonkinlainen luomakunnan ylipapitar, joka hetkeksi oli pysähtynyt kaikkeuden äärelle sitä tarkastelemaan ja sen kauneutta ihailemaan.
Siinä oli nainen, joka osasi pysähtyä. Ja samalla kun hän pysähtyi, pysähtyi koko maailma.
(Hihitystä)
Joe Bob asetti luudan jalkojensa väliin ja lensi tiehensä kuin mies.
(Hirn)
Samaan aikaan toisaalla Joe Bob heräsi eliittimisun vuoteesta. Ensin hän luuli, että hän vuosi verta, ja että nainen oli pistänyt häntä joko sukkapuikolla tai fileerausveitsellä jonnekin. Reikää ei kuitenkaan löytynyt. Lakanat olivat kuin teurastamon lattialle heitetyt verhot. Joe Bob inhosi Marimekkokuoseja. Varsinkin verisiä sellaisia. Kaiken lisäksi Joe Bob huomasi aamustondiksensa olevan tahriintunut samaiseen vereen. Hänen tukkansa nousi pystyyn. Oliko tapahtunut murha? Oliko hän kuollut vai joku muu? Kysymyksiä sateli kuin tammenterhoja puusta.
Huoneistossa leijaili ohut hajuveden tuoksu. Mitään muita ääniä ei kuulunut kuin jossain uliseva koira. Sen ääni oli kammottava.
(Reps)
Kun Joe Bob kammoksui tilaansa ekonomin vuoteessa, niin tämä itse istui kokouspöydässä ja naputteli puhelintaan. Paikalla oli yritysjohtoa ja alihankkijoita. Ekonomi tuli panneeksi merkille, että miesten tapa puhua oli täysin erilainen kuin naisten. Miehen eivät puhuneet päällekkäin eivätkä rönsyilleet asiassa, kuten naiset. Miesten puhetapa oli eloton. Oikeastaan he kaikki halusivat vain ulos huoneesta. Naiset taas pitivät keskustelusta, paitsi ekonomi. Hän oli enemmän tarkkailija kuin osallistuja. Esitetyt asiat ja pyrkimykset olivat niin yksinkertaisia ja keskustelu niin tyhjänpäiväistä, että hän vain istui ja odotti, vastasi kun kysyttiin ja antoi näkemyksen, jos sellainen puuttui. Hän oli suhteellisen tyyni nainen, vaikka inhosi omaa tilaansa verta tulppaan tihkuvana elukkana. Mutta missään mielessä hän ei kadehtinut miessukupuolen elämän helppoutta, sillä miehuuden kaltainen sokeus ja emotionaalinen naiivius lähes etoi häntä. Ehkä he eivät yksinkertaisesti käsittäneet olevansa olemassa, ekonomi mietti ja piirteli lehtiöönsä kukkaköynnöksiä.
Samaan aikaan pöydän toisella puolella istuva Joe Bob yritti olla katsomatta ekonomin rintoja. Hänen mielessään vilisi ihmeellisiä ajatuksia. Eräs niistä oli sellainen, että nainen nousisi seisomaan, tulisi hänen päälleen istumaan hajareisin niin, että hameen saumat ritisisivät. Sitten nainen painaisi nuo rinnat vasten Joe Bobin kasvoja.
- Help, Joe Bob vingahti.
(Hihitystä)
- Anteeksi kuinka? Halme kysyi pöydän päästä Joe Bobilta.
- Joo siis help me, Joe Bob sanoi ekonomille ja yritti äkkiä keksiä jonkin tekosyyn tai selityksen vingahtelulleen.
- Niin help mitä, ekonomi kysyi.
Joe Bobista tuntui että hän olisi katsellut taivaalle kirkkaana syyspäivänä. Oli hieman viileää, mutta ei kylmää. Vihreänä kumpuileva nurmikko loisti kuin smaragdi ja linnut lauloivat puissa. Taivaasta laskeutui pyörteileviä valojuovia, jotka kerääntyivät kimpuksi toiseuden takaraivolle. Elämä hymyili hänen idioottimaisuudelleen.
- Joo siis mä en ymmärtänyt tuota sanaa blisaa. Olen maalta, nähkääs.
- Kuka täällä on mitä blisannut, Halme kysyi närkästyneenä.
- Minä blisasin, ekonomi sanoi ja näytti lehtiötään Halmeelle. Siinä luki, blisaa.
- Välittäjä?
- Niin, välittäjä, ekonomi kuittasi.
(Reps)
Halme vilkaisi Joe Bobiin ja kysyi ilmeenkään värähtämättä, että oliko tämä seksuaalisesti kiinnostunut neiti ekonomista.
- Joe Bob, haluaisitko nussia tätä naista tässä?
Ekonomi purskahti nauruun. Joe Bob lehahti punaiseksi. Äkkiä hän oli nihkeä hiestä ja hänen silmänsä pyörivät päässä.
- Pankaa vaikka tässä pöydällä. Minä siirrän hieman näitä papruja pois tieltä, Halme sanoi ja virnuili.
(Reps)