Katuminen?

Aika yleistä, minulle kolmas pettymys

Exällä taas hakupäällä.
10vuoden aikana ollu jo 4 kumppaia.
Joten laskutoimitus 10:4=2,5

Eksä ihastui työkaveriinsa 8 vuoden liiton jälkeen. Ei kuulemma pettänyt, eli eivät olleet olleet silleen näin väitti, mutta tunnusti että sillä oli syviä tunteita tätä naista kohtaan , joten dumppasin sen pihalle samana iltana. Sanoin, että herra on vapaa menemään sinne missä sen sydän on, ei tartte täällä enää roikkua ja haaskata hyvää aikaa.
Meni, vaikkei muka olisi halunnut.

Kuukauden päästä jo yritti eka kerran tulla takaisin ja moneen otteeseen sen jälkeenkin on halunnut jutella. En ottanut, en jaksanut sen kanssa edes keskustella asiasta, minun tunteeni kuolivat sillä sekunnilla kun se tunnusti rakastuneensa siihen toiseen. Ei mua huvita olla kenenkään sydämessä kakkonen, mutta mulle se oli tosi hirvee loukkaus mieheltä jonka luulin rakastavan mua enemmän ku ketään, tai siis ainakin toiseksi enemmän jos muksu olis vaikka sille se ykkönen. Mutta ilmeisesti elämässä ei saa sellasta rakkautta mitä odottaa. Tajuan kyllä, että varmaan mies tosissaan on kun sanoo, että se oli virhe, mutta en vaan voi enää. Sydän sanoo että pitäisi aloittaa sen kanssa alusta, mutta kun en luota enää siihen ja kun luottamusta ei ole, niin mitään ei ole.

Eksää näen silloin kun hakee lapsen ja palauttaa takaisin. Pari väkinäistä sanaa vaihdan sen kanssa, en halua kuulla hänen elämästään enkä säädöistään mitään, ettei minulle tulisi enää tunteita sitä kohtaan.
Näin on mennyt nyt melkein vuosi. Ei minulla ole mitään hätää, eikä ole muksun kanssa mitään häslinkiä eikä turhaa säätämistä, pärjätään kaksisteen hyvin, mutta onhan minulla elämästä pohja jollain tapaa poissa, ei voi mitään, siltä se yhä tuntuu.

Pettämistä ja pettämistä. Pettäminen voi olla seksiaddiktio, huuman kokemisen tarve tms. Itse menin naimisiin, jotta vaimoni pääsisi Suomeen. Siitä kehittyi sitten kaverillinen suhde, jossa usein juotiin ja harrastettiin seksiä. Koska en ollut henkisesti sitoutunut, en edes ajatellut pettäväni vaan hoidin omia tarpeitani. Tottakai, ajattelin tuntevani jne. mutta en koskaan halunnut oikeasti kohdata asioita, tunteitani jne. Miehet ei puhu ja pussaa. Lopultakin petin itseni. Tein tunne-elämästäni tyhjää ja sisällyksetöntä. Leikin vain, en uskaltanut oikeasti kohdata ihmisiä ja tunteita. Sitä on vaikea selittää. Kontrolloin asioita ja tunteita, koska pelkäsin että oikea tunne tappaa, en kestä tai jotain sellaista. Vaikea kertoa itsestään. Ulkopuoliset osaisivat kertoa paremmin. Nyt olen sitten haavoittuva, aseeton ja neuvoton. Ainoa keino kasvaa on olla rehellinen itselleen ja toiselle. Mutta se vasta vaikeaa onkin. Suollan valkoisia valheita, kun en uskalla sanoa, haluan sinut, vain sinut. Yritän selittää moraalilla, oikealla ja väärällä asioita. Mikä sitten on oikein ja väärin ja kenelle. Ihmiset kärsivät, elävät yksin sisimmässään ja ovat onnettomia. Ja se tehdään koska se on oikein. Tai jos se onkin pelko joka ohjaa meitä. Yksinjäämisen pelko. Parempi olla ihmisen kanssa, jota voi kontrolloida, kuin olla ihmisen kanssa joka omistaa sydämeni.Ihmisen, jolle ei voi sanoa ei. Ihminen, joka nostaa tukahdetut tunteet ja traumat esiin. On helpompi paeta ja pettää itsensä, kuin uskaltaa rakastaa toista.

Varmasti monet. Riippuu tilanteesta tai tapauksesta.
Jos ensisijainen tapahtuma on pettäminen, on katumus varmaa.
Jos syy on muu, ei katumusta niinkään ole, sillä enemmän halusi entisestä ahdistavasta pois. Näin kyse on elämänlaadun parantamisesta ennemminkin. Silloin ei varmaan kadu.
Usein yksin voi olla parempi kun suhteessa.

Uudessa suhteessa pitää/pitäisi sietää se helkkarin arkikin... se ei aina ole ruusuista tai ei ainakaan ilman piikkejä niitä kun tuppaa olemaan ko. kukkasessa hehe t. nimim. kevättä on rinnassa silti

Sitä pettää useimmiten itseään, kun uskottelee itselleen asioiden muuttuvan. Ei se mee niin useinkaan, vaan asioille pitää tehdä jotain. Ensin pitää miettiä kuka on ja mitä haluaa. Mä haluan olla lojaali ja rehellinen ainakin itselleni ja myös toiselle, jos hän kestää sen. Huono suhde voi ajaa ihmisen pimeälle tielle, addiktioihin eli pakoa todellisuudesta. Ihmisen mieli on yllättävän heikko ja hauras!!!!!! Moni pettäjä ei koe tekevänsä väärin, koska he torjuvat kaikki tunteensa ja tarpeensa. Esim. seksiaddikti voi olla tälläinen henkilö.

Minua kaduttaa lähinnä se, että uskoin vuosia tilanteen kohentuvan exän kanssa. Mutta ei se kohentunut. Suhteemme oli puolisoni toiveesta seksitön, ratkaisuksi läheisyyden tarpeeseeni häb keksi, että minulla voisi olla seksiä parisuhteemme ulkopuolella.

Kului vuosia ja tapasin miehen, jonka kanssa tapasimme pari kertaa. Se oli huumaavaa, Lopetin kuitenkin suhteen ihan alkuunsa, koska se sai minut entistä enemmän huomaamaan mitä parisuhteestani puuttui. Läheisyys.

Kului muutama vuosi. Erosin. Pian eroni jälkeen tämä syrjähyppyni otti yhteyttä kysellen kuulumisia. Tapasimme ja pikkuhiljaa suhteemme syveni. Nyt olemme olleet yhdessä ja aviossa vuosia.

Mikä kaduttaa? Se, että olisi pitänyt heti alkuunsa hypätä tämän syrjähypyn matkaan. Menetin ihan turhaan monta vuotta elämästäni velvollisuuden tunteen vuoksi. Entistä en ole kaivannut kertaakaan millään tasolla.