Varsinkin naisilla varmaan on verkostot joista aina löytyy joku hoivaamaan? Nyt flunssassa olisi hyvä jos joku kävisi puolestani kaupassa. Eipä ole ketään.
Kuka hoivaa kun olet sairaana?
ujomees
32165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Mä olin keväällä saikulla pari viikkoa ja alussa en ite jaksanut käydä kaupassa. Kerran kävi yksi mun melko vähistä tuttavista/ystävistä kaupassa ja toisen kerran tilasin Alepan kauppakassi -palvelusta ruokaa, se oli kätevää vaikka vähän joutuu toimituksesta maksamaan.
Pyörittelikö kuriiri päätään, kun toi sulle ne siiderit ja Saarioisten roiskeläpät?
Joo, siiderithän siinä oli mielessä kun ei pystynyt kunnolla liikkumaan.
Kuriiri ei saa toimittaa alkoholituotteita, joten tiedä sä se. =P
Mitä aloittajan kysymykseen tulee, mulla on ihan loistavat kontaktit terveys- ja sosiaalialan oppilaitoksiin ja työntekijöihin, myös amk:hon. Tarvittaessa koko HUS siirtyy hoivaamaan vain minua flunssassa. =P
Aijaa, että jos ostaa kauppakassi-palvelusta niin ei saa ostaa mitä haluaa?
Uusi tieto minulle, kiitos tiedosta.
Onpas taas älytön sääntö jos noin on.
Saathan sä ostaa kaikki lainsäädäntösi puitteissa, laki on laki. :D
https://www.foodie.fi/storecontact/alepa
Aika huono laki, jos ei saa ostaa samalla tavalla kuin kaupasta.
Jos haluan tilata kaupasta ostokseni kotiinkuljetettuna, niin laki on viallinen, jos en saa kotiin kaikkea sitä mitä saisin jos menisin itse fyysisesti kauppaan ostelemaan.
Ja miksi en esim. voisi ostaa alkostakin tuotteita kotiintoimituksella? Mitä tämä hullu holhoaminen on ja ketä se palvelee?
Saahan alkoholijuomia tilata ulkomailtakin kotiin toimitettuna...
Eipä ole kukaan hoivaamassa, mutta onneksi en sairastelekaan.
Olin auto-onnettomuudessa jonka johdosta en voinut edes kävellä kunnolla kepeilläkään, mutta siitä huolimatta piti tehdä kaikkia arkisia asioita vaikka kaikkialle sattuikin. Kyllä sitä sinnikkäänä miehenä kuitenkin jaksaa, mutta silloin kyllä toivoin, että olisi ollut tyttöystävä auttamassa. Onneksi kaverit kävivät puolestani kaupassa pari kertaa viikossa.
Voi sinua😭
Just sitä tyypillistä mies-flunssaa, kuka reppanaa hoitaa?!
Enpä ole hoivaajia tarvinnut tähän ikään mennessä (reilusti aikuinen). Keuhkokuume sairastettu kotona, missä ala-aste ikäinen lapsi ja toinen tarhaiässä, yksinhuoltaja. Monet flunssat ja selkävaivat, rannemurtuma oikeassa kädessä ja leikkauksen jälkeinen aika sun muu selätetty omin neuvoin ja voimin. Periaatteena aina ollut, että älä ruikuta! Se opetettiin jo kotona, ja sillä ollaan menty.
Ei ihminen rikki mene niin helposti. Sisua kysytään, ja sitä nykyajan ihmisiltä puuttuu.
Tyypillinen nainen, kokoajan joku rajoite päällä.
Kuka tänne akkojen kommentteja kaipasi? Tämä on sinkkumiesten palsta eikä akkojen palsta, menkää toisianne hoivaamaan kun ette kerta sinkkumiehiä hoivaa ja välitä yhtään!
Lol? Ei tuossa lue "Sinkkumiesten palsta", siinä lukee "Sinkut". Ja aloittaja ei kysynyt pelkästään miesten mielipiteitä.
Liika on liikaa, myös yksin pärjäämisessä.
Keuhkokuumeen kanssa ei pitäisi leikkiä arjen sankaria, vaan pyytää apua. Pahimmassa tapauksessa lapsistasi olisi tullut orpoja.
Itse olen sitä mieltä, että välittävän hoivan saanti sairaana lyhentää sairausaikaa. Ja minä haluan hoivata ja auttaa läheisiäni, jos joku heistä sairaana hoivaa tarvitsee.
Itse saan myös apua jos sitä tarvitsen. Olin jokunen aika sitten leikkauksessa, ja minulle oikein tyrkytettiin apua. Ihmiset tykkäävät siitä, kun voivat auttaa. Minä itsekin tykkään siitä, kun voin auttaa.
Mulla on se ydinperhe, tai siis eri osat siitä. Vanhemmat ja sisarukset, pidetään huolta toisistamme ja autetaan kaikessa missä kykenemme auttamaan. Vanhemmat ovat eronneet ja vähemmän puheväleissä keskenään, mutt kantavat silti huolta toisistaan.
Faijalla oli sydän infarkti ja oli toipumassa hoivaosastolla, emo delekoi sen koko hoidon hänelle, meidän (mukulien) kautta ja järjesti myös hänen muita asioitaan.
Nyt on Emo sairaana ja mun luonani viikolla, viikonloput sisarusteni hoivissa ja minä olen vapaalla, paria viikoloppu poikkeusta lukuunottamatta. Tämä kestää vähintään ½vuotta... kuntoutusta tehdään intensiivisesti. Faija huolissaan toipilasta....
Samoin hoidettiin minua tässä taannoin, kun ajoin moottoripyörällä tieltä kuusikkoon.
Jalka kipsissä ja asuin sisareni luona takkahuoneessa, kunnes kipsi poistettiin kokonaan. Kotona vielä linkutin kepeillä ja sisarukset Emo kuskasivat ruokaa. Faija vei veneilemään ja teatteriin.
Isossa perheessä kasvaneena olen tottunut tähän jo lapsesta asti ett autamme toisiamme. Lähinnä totuttelua ovat tarvinneet sisarusteni puolisot, joille systeemit ovat olleet varmaan aluksi outoja. Nykyään se on arkipäiväistä jo heillekin ja uskaltavat itsekin pyytää jos jonkinlaista apua arjen järjestelyyn.
Niin, se vaatii panostusta se turvaverkonkin ylläpitäminen. Pitää pitää yhteyttä ja olla kiinnostunut molemmin puolin mitä toisille kuuluu - tai tehdä muutakin yhdessä kuin vain olla niin että toinen hoitaa jne.
Miksei miehet tee sitä niin paljon?
Miten niin ei tee? O-o
Oon mie kysyny vuokraisäntää ja naapuria että voisko se kauppareissulla tuua mullekki jotain kun on niin kova kuume että ei oo turvallista lähteä liikenteeseen...
Ei ollu muita kavereita kaupungissa.
Vanhempia on tarvinut vaivata, kun on sairastellut sinkkuna ja monesti varattunakin. Kaikista miehistäkään ei oo ollut hoivaajiksi.
Minkämoista hoitoa olet ollut vailla jos oma mies ei pysty hoitamaan?
Migreeniä, kuumetta jne. Kuten sanoin ei kaikista miehistä vaan ole ollut siihen. Mielummin katoaa paikalta ja sulkee oven perässään. Toisaalta mä ymmärrän sen, että toisen krooninen sairastaminen voi pelottaa ja vituttaakin. :)
Viehän se elämästä pois spontaanisuuden kokolailla kokonaan, joku viikottainen migreenikin oksennuksineen.
Eikai tuossa kumppani voi oikein töistäkään jäädä pois viikoksi.
Heh, ei tietenkään. Mutta kun vapaallakin juoksee karkuun onhan se aika keljua. :)
Mutta ne ajat on olleita ja menneitä. Kunhan kerroin.
Aika paska mies, minä sentään hoidin exää kun hän oli kipeä.
Mjoo, onneksi ovat exiä. Vaikka eihän tuo syy ainoa syy ole ollut erota. Tokihan siinä muutakin hämminkiä on ollut. Mutta oma ajatus on, että kipeänä tai heikoilla ollessa sitä juuri eniten toista ihmistä tarvitsee, eikä tulis mieleenkään juuri silloin toiselle kääntää selkää. Just kun eniten mun läsnäolostani ja tuestani hyötyisi.
Ihmiset on erilaisia, toiset tympääntyy, toiset pelkää eikä tiedä mitä tekisi. Toiset ei vaan välitä enää, kun pitäisi nähdä toisen eteen yhtään vaivaa. Harvassa taitaa olla ne jotka vierelle jää, kun vaikeudet koittaa. Niin kauan on mukavaa, kun kaikki on helppoa...eihän se elämä aina kaikille ole helppoa. Silloinkaan jos pelkää vaikeuksia, haasteita.
https://www.youtube.com/watch?v=u5KIPUlj48s
Hyvässä parisuhteessa tuo hoiva on itsestäänselvyys, mutta sinkuilla asia on järjestettävä muulla tavoin.
Kyllä se kivaa oli parisuhteessa saada hoivaa ja antaa sitä, mutta jotenkin tällä hetkellä oma elämä on tärkeämpää. Kuntokin on kohtalainen eikä sairauspoissaoloja ole ollut vuosiin.
Niinhän se on.
Joo, pitää elää niin kun hyväksi tuntee. Jos ei parisuhde tunnu hyvälle ajatuksenakaan, ei siitä mitään tulis muiden mieliksi siihen lähteä. Se olis typerääkin.
Se on kuitenkin niitä elämän isoja asioita mihin on hyvä panostaa tosissaan, jos semmoisessa elää aikoo. Niipä ihan fiksua, kun tietää ettei sitä nyt kaipaa, niin mennä omia menojaan ja elää niin kun hyvälle tuntuu. Kunhan tekee sen rehdisti muita kohtaan. Ettei juksaa muita aikeillaan luulemaan muuta.
Kiva kuulla (lukea), että olet terve. Terveys on myös niitä tärkeitä juttuja, jotka antaa vähän sitä valinnanvaraa elää ja toimia. :)
Ei ketään ole hoivaamassa. Muistan kun olin yli 41 asteen kuumeessa ja viimeisillä voimillani sain soitettua ambulanssin, osoitetta en niille ehtinyt antaa mutta paikansivat minut ja tulivat murtaen oven läpi, meikä tajuttomana ja veivät minut tyksiin. Heräsin jotain pari päivää myöhemmin enkä tiennt mistään mitään. Muistan vielä päivällä kun oli huono olo ja oksensin uimahallin lattialle, siitä kotiin ja taju pois.
Ei ole ketään vieläkään vaikka siitä tapauksesta on 9 vuotta.
Viime keväänä oli norovirus tosi pahana. En ehtinyt vessaankaan kun oksensin lattialle ja siinä voinnissa en millään jaksanut siivota jälkiäni. Lattialla oli lammikoita kolme päivää. Silloin kaipasin naista toden teolla elämääni. Hoivaviettistä naista. Mutta enhän sitä saa. Olen liian lihava. Epäsosiaalinenkin. Ihottuma kasvoissa kaiken päälle.
Mä ainakin haluaisin olla jonkun kaveri, siis olen sinkkumies.
Läski ei ole este, itse 120 .
Hki
Terveenä kaveri ja sairaana kaveri. Sinkkumiehet kyllä tunnistaa yhteiset edut, mutta on joko itsensä paaduttaneita, itsetuntonsa menettäneitä ja/tai aivan turhaan läheiskammoisia.
Olen tottunut yksineläjänä varautumaan kaikkeen. Mulla on syötävää, juotavaa ja lääkkeitä pitkäksi aikaa, jos jostain syystä en pääsisi kaupoille. Onneksi sairastan todella harvoin, ja silloinkin lievästi. Tiukan paikan tullen saan kyllä apua jos tarvitsen.