Naiset kertokaas

sanat ja teot ovat eri asioita
kaikki väittävät olevansa rehellisä ja aitoja ja uskollisia silloin kun siitä on etua.
mutta liian harva on sitä myös teoissaan

Ei tuo ole pelkästään naisten ongelma, kyllä minusta kyse on enemmän yksilöstä kuin sukupuolesta.

Kyse on ehkä enimmäkseen objektiivisuuden tai empatian puutteesta. Ei osata ajatella asioita mitenkään muuten kuin omasta näkökulmasta.

Minulla oli vuosia sitten eräs miespuolinen kaveri, joka oli melko mustasukkainen naisestaan. Eräänä sunnuntaina hän paasasi minulle puoli tuntia siitä, kun hän oli edellisenä iltana ollut naisensa kanssa baarissa ja hän oli itse lähtenyt käymään vessassa.

Takaisin tullessaan baaritiskillä hänen naisensa vieressä oli mies, joka oli yrittänyt iskeä naista. Mies oli kuullut naisensa kieltäytyvän juomista ja kuinka tämä oli pyytänyt miestä poistumaan, mutta mies ei ollut uskonut. Kaverini ja tämän tyttöystävän välille ei siis tullut riitaa asiasta, mutta kaverini ihmetteli suu vaahdossa hirveään ääneen kuinka törkeitä miehet voivat olla, että käyvät vikittelemään toisen miehen naista vaikka toinen sanoo olevansa varattu ja pyytää toista poistumaan. Hänen järkkymätön mielipiteensä oli, että toisten ihmisten puolisot pitää jättää rauhaan.

N. puolitoista vuotta myöhemmin kaverini suhde kariutui. Suhde loppui kummankin yhteisestä päätöksestä, mutta kaverini oli tässä liikkeelle paneva voima.

Heti, kun suhde oli loppunut ja kaverini oli muuttanut erilleen tyttöystävästään, hän alkoi kierrellä baareja entistä tiukempaan tahtiin. Vähitellen hän alkoi harrastaa yhdenillansuhteita ja päätyi lopulta iskemään myös varattuja naisia, ihan tietentahtoen. Kun kysyin häneltä tästä, hänen kommenttinsa oli, että jos hän näkee viehättävän naisen, hän tekee kaikkensa saadakseen tämän sänkyynsä. Se oli hänen mielestään hänen oikeutensä sinkkuna. Ja totesipa vielä päälle, että eihän hän tehnyt mitään väärää, eihän hän pettänyt ketään...

Niin ne mielipiteet muuttuvat, kun oma tilanne muuttuu...

Tässä käsitellään taas kysymystä ja luonteenpiirrettä, joka ei mielestäni ensinkään riipu sukupuolesta. Toiset pettävät ja valehtelevat, toiset seisovat sanojensa ja tekojensa takana.

Jokainen meistä varmaan joutuu välillä pettymään ihmisiin. Minä toivon, etten koskaan muuttuisi epäluuloiseksi ja menettäisi lopullisesti uskoani ihmisiin. Olen tosin huomannut, etten kykene oikein tosissani edes kuuntelemaan sellaista ihmistä, jonka tiedän valehtelijaksi. Luottamuksen voi menettää vain kerran.

Itse lähden olettamuksesta, että ihminen on luotettava kunnes toisin todistetaan.

AIDON naisen tunnistaa fysiikasta. Miehillä tuputin, naisilla suputin.

Heh heh.. vai että kertokaa suoraan millainen luonne on. Make my day. Sen kun kertoo saa osakseen ylimielistä höhöttelyä. Ette te miehet usko, ajattelette kai että niin ne kaikki sanoo ja lepertelette kuinka suloinen ja kiltti oikeasti olen. Vaan kun en ole. Onko ihme että jossain vaiheessa ilmoitatte minulle että olen piikikäs, ajoittain luotaantyöntävä ja sulkeutunut, vaikkakin mielenkiintoinen. Aivan kuin olisitte juuri itse keksineet sen. Vaikka olen heti kättelyssä asian ilmaissut lähes samoin sanoin.

Kyllä se miehet niin on, että haluatte itse ottaa selvää ja uskotella tehneenne ainutkertaisen havainnon. En ala väitellä asiasta, että kuka oli eka. Saatte pitää mielipiteenne... enkä enää edes loukkaannu siitä. Olen sopeutunut lyhyisiin suhteisiin. Kukaan ei ole vaivautunut katsomaan millainen olen kun osoittaa todella välittävänsä (rakastavansa?) minusta, eikä välitä pikaisesta temperamentistani, sillä pahaa en sillä tarkoita. Rakkautta ja substraalia, sillä piikit tasoitetaan.

Mikähän se varsinainen kysymys oli? Mistä tunnistaa rehellisen naisen, sellaisen, joka pitää sanansa ja on sellainen kuin lupaa?

No, minä olen vaalea, 164/52, ruskeat silmät...
:-)

Itse näkisin ogelman toisin. Minä olen aina ollut sellainen "kompleksikimppu" kuin mitä olen alun alkanen luvannutkin. Ja rehellinen. YLIrehellinen. Aito. Mutta kun ette te miehet usko!
Ei auta se, että elää kuten lupaa ja on sellainen kuin sanoo olevansa, silti on kuulemma vaikea uskoa. Sitten kun itse hölmöilette ja petätte, niin jälkikäteen kyynelsilmin tulette sanomaan, että olen enkeli ja ettette voineet sitä uskoa ja miksi ette voineet ja yhyy!

Minä en ole koskaan pettänyt ketään ja olen aina vannonut "kipeänkin totuuden" nimeen. En koskaan sano mitä en tarkoita enkä juoruile selän takana. Jos kommentoin toista ihmistä, niin voin sanoa sen myös päin pläsiä. Siltikin jokainen mies, jonka kanssa olen ollut, on minua pettänyt ja minulle valehdellut. MUTTA en silti ole katkera enkä ole sitä mieltä, että miehet olisivat perseestä. Ymmärrän, että teidän täytyy tehdä niin päin, että hakkaatte omaa päätänne seinään todetaksenne että se tekee kipeää sen sijaan, että oppisitte katsomalla kun joku toinen tekee niin.

Moni tekee virheitä ja niin pitääkin. Siinä KUINKA OSAA OTTAA OPIKSEEN, punnitaan ihminen.

Pusi pusi.

-yli 60 kiloisia
-ei akateemisia
-ei jakorasioita
-ei bilehileitä
-ei shoppailuhulluja
-osaavat keskustella asiasta kuin asiasta

tuolla pääset alkuun.