Muuttunut luonne?

Oletkohan narsistin kanssa naimisissa narsistit ovat ylenpalttisen ihania mutta näyttävät ne oikeat kasvonsa.... olet vaikeassa tilanteessa ja vaihtoehdoksi narsistin kanssa jää aina ero.... lopulta; koska elämästä tulee yhtä h elvettiä. Narsisti ei muuta luonnettaan ikinä.

Mutta eihän narsistiksi voi muuttua? Eikö sellainen olisi pitänyt olla sitten ns. "aina"? Tämä mies oli kuitenkin ihana, ensimmäiset kuus vuotta.

Mielenterveysongelmia? Meinaan, jos ei jaksa itsetään huolehtia, niin vois kieliä siitä, mene ja tiedä. Jos haluat yrittää vielä, tarvitsette varmaan ulkopuolisen apua jottei tilanne pahene. Miehesi suostunee siihen, mikäli pitää liittoanne tärkeänä?

Minäkin ehdottaisin ulkopuolista apua. Miehesi on ehkä helpompi avautua jollekin perheen ulkopuoliselle ammattilaiselle. Jos tuota olisi jatkunut vain vähän aikaa, ajattelisin, että hänellä on vaan rankkaa töissä tms. 5v. on kuitenkin aika pitkä aika. Ehkä elämäntilanteenne on pikku hiljaa muuttunut kuormittavammaksi miehellesi ja reagoi sitten näin? Onko syntynyt lapsia tai muita isoja elämänmuutoksia? Mielestäni vaikuttaisi siltä, että miehelläsi on jokin henkilökohtainen kriisi, jota sitte purkaa sinuun. Oletko ihan aikuistenoikeesti keskustellut miehesi kanssa? Sanonut että näin ei voi jatkua jos hän ei kerro mikä pännii.

Siis mies alkoi muuttua naimisiinmenon jälkeen?
Vaikuttaa siltä että hän on turhautunut, pettynyt elämäänsä ja itseensä. Ja hän purkaa pettymystä ja turhautumista sinuun.
Missään ei välttämättä ole mitään vikaa, joskus vaan ihmiselle tulee sellainen tunne että elämä on pettänyt. Sitten ihminen on tyytymätön, katkeroitunut, vihamielinen. Ja kehen viha kohdistetaan, siihen lähimpään tietysti!

Ei tuo mene oikein että nuori nainen joutuu elämään tuollaista elämää. Hakeutukaa mielenterveystoimistoon, parisuhdeterapiaan, myös kirkon piiristä taitaa löytyä ihan kelvollista apua. Hinnoista en tiedä, mutta yksityisethän ovat asia erikseen.

Tuli kyllä mieleen että mahtaako mies olla masentunut? Masentunut on usein ärtyisä kun voimat on loppu ja sisimmässä on ainainen paniikkitila jota täytyy yrittää pitää kurissa. Myös masentunut usein kieltää tilansa ja selittää '' ei minua mikään vaivaa'', ''ei ole mitään ongelmaa'', ''mene itse hoitoon''.....
Myös masentunut on uupunut ettei todellakaan jaksa huolehtia itsestään, suihkussa käyminen on suuri ponnistus eikä sitäkään aina jaksa.

Sanot ettet ainakaa vielä haluaisi erota ja mieskään ''ei siihen suostu''. Tuo kertoo paljon sinun suhtautumisesta asiaan. Odotat että hän ''suostuu''. Myös sanot että ulkopuoliset läheiset eivät usko että teillä tapahtuu henkistä väkivaltaa.
Juttu vaan on niin, että miehen ''suostumiset'' ja muiden ''uskomiset'' eivät saa vaikuttaa siihen mitä ratkaisuja sinä teet elämäsi suhteen. Jos on paha olla vuodesta toiseen, sitä ei tarvitse eikä pidä kestää. Älä jää odottamaan että joku muu ratkaisee ongelman.

Mene lääkäriin, ja pyydä lähete mielenterveystoimistoon! Tai ota yhteyttä kirkon diakoniin. Pääasia että ongelmasi alkaa jostain päin ratkeamaan, nitkahtaa suuntaan tai toiseen.
Voimia sinulle!

Meillä ei ole lapsia, eikä mitään muutoksiakaan ole tapahtunut. Sen takia tää kuvio onkin entistä oudompi. Olen myös miettinyt, että jos meidän suhde on ollut hänen mielestään tylsä, niin olen yrittänyt järjestää kivoja yhteisiä tekemisiä yms. Mutta se ei joko halua osallistua niihin, tai jos osallistuu, niin vastentahtoisesti, jolloin tuntuu taas, että itse on yrittänyt turhaan piristää.

Olen yrittänyt myös ehdottaa, että hakisi lääkäristä apua/lähetteen, omaan terapiaan, että se olisi halvempaa. Mutta ketään kun ei voi pakottaa mihinkään.

Tää kuvio on aika umpikuja, josta ei tunnu olevan pääsyä pois. Olen kuitenkin päättänyt, että jonkun ratkaisun aijon keksiä ja onnistua vielä :) Sen takia tuli tänne, jos joku vaan osaisi kertoa omia kokemuksia.

Unohdin alkutekstiin laittaa, että mies on kyllä varmasti pataloginen valehtelija. Koska hän on vuodesta toisen valehdellut isoimmistakin asioista. Ja jäänyt aina kiinni, eikä ole silloinkaan voinut myöntää tehneensä virheitä. En ole myöskään kuullut miehen sanovan kuin kerran näiden vuosien aikana minulle anteeksi.
Tosin en taas usko, että itse valehtelu voisi liittyä luonteen muuttumiseen.

Tiedän olevani todella sinisilmäinen kun annan ja annan vaan kokoajan kaiken anteeksi. Rakkaus tekee tyhmäksi. Mutta haluaisin uskoa, että se kaikki vielä joskus kannattaa.

Mies yksinkrtaisesti on huomannut ettei teistä tule paria.
Hän on kyllästynyt sinuun ja itseensä kun ei saa mitään konkreettista aikaiseksi.

Sinun " rakkautesi" ei ole tuottanut haluamanlaistasi tulosta joten olisiko parasta ottaa hajuarakoa tilanteeseenne. Salliessasi itsellesi ja miehelle omaa fyysistä tilaa enemmän, saat huomata että sinäkin voit paremmin.

Mitä ideaa on jakaa elämäänsä ihmisen kanssa joka ei pidä sinusta ja joka kayttäytyy tavalla jota selvemmin hän ei voisi sitä ilmaista?

Vainlaske tuo patologinen valehtelija menemään ja keskittäydy omaan elämääsi.

Onhan se vähän vaikea ottaa etäisyyttä, jos meillä on yhteinen asunto ja avioliitto. Ja jos toinen ei suostu eroon, eikä asunnon myymiseen, niin siinä on pikkasen vaikea ottaa rakoa.
Kyllä mä olen sen ymmärtänyt, ettei hän enää pidä minusta, enkä ole itseäni hänelle enää tyrkyttänytkään.

Hei nimimerkki, KunMikäänEiVaanRiitä

Olen pahoillani ikävästä tilanteesta, johon olet(te) joutuneet. Onhan tuo arkenne molemmille kurjaa. Sinä ilmeisesti toivot teidän voivan jatkaa yhdessä, miehesi myös. Avioliiton eteen kannattaa ponnistella. Niinpä minäkin ehdotan hakeutumista ulkopuolisen avun piiriin; perheneuvonta tai psykologi tms. voi varmaankin teitä auttaa. Ellei miehesi lähde, varmasti on hyötyä vaikka sinä menisit yksin.

Itse mietin myös mielenterveysongelmaa, masennusta - jotenkin kuvauksesi miehestäsi, hänen toiminnastaan ja elämästä, vaikuttaa masennukselta. Voisiko hän mennä työterveyshuoltoon tai terveyskeskukseen?

Ajattelen, ettei mitään suuria päätöksiä (kuten esim. eroaminen) pitäisi tehdä nopeasti vaan aina kannattaa harkita asian eri puolia kaikessa rauhassa.

Tsemppiä ja jaksamista
Pirkko-pappi

Lässytys seis ! Sinä et ole vastuussa mielestäsi ja hänen hyvinvoinnistaan tai pahoinvoinnistaan! Auta itseäsi ! Olet arvokas ja ansaitset rakkautta niin kuin jokainen ihminen. Puhu asiasta selkeästi ja rauhallisesti. Sano että minä en siedä sinulta tällaista käytöstä ja haluat tietää miksi hän käyttäytyy näin. Jos hän ei suostu, sano että haluat eron ja otat eron. Lakkaa säälimästä häntä. Kokemuksesta tiedän, elin samanlaisessa liitossa liian kauan. Olet nuori ja löydät varmasti ihmisen joka haluaa kohdella sinua arvostaan ja rakastaen. Miehelläsi on ny kaksi vaihtoehtoa. Älä tyydy mihinkään muuhun. Tällä meidän sairaudelle on nimi. Se on läheisriippuvuudes. Löydät paljon tietoa ja apua esim kirjallisuudesta. Aloita vaikka Tommy Helstenin kirjasta Virtahepo olohuoneessa.

Eroa niin minäkin tein. Sen jälkeen löysin taas itseni. Mieheni kohteli mua huonosti henkisesti ja lopuksi fyysisesti. Kyllä sinä pärjäät.
Sen jälkeen ollu suhteita jossa huomiota on saanut yllin kyllin.

Minulla on tuonlaista kokemusta isästäni. Ajattelin aina kuinka hän on hyvä isä ja perheestään huolehtivainen ja tekee kaiken sen eteen. Hänestä alkoi kuitenkin paljastua ihan päinvastainen luonne reilu vuosi sitten. Elämäni muutoksesta johtuen asuin vuoden vanhempieni luona. Näin ja koin ihan täyden narsistisen ihmisen. Aika pitkälti samanlaista on hänen käytös äitiäni kohtaan kun kirjoitit. Myös itse sain kokea hänen raivot kun puhuin asioista jotka hänen mielestään on huuhaata. Tätä eivät muut sisarukseni tiedä sillä huomasin kuinka hän muutti käytöstä kun he olivat paikalla.

Kävin terapeuttisesti läpi elämäni ja selvästi pystyin yhdistämään isäni narsistisen käytöksen moniin elämäni hetkiin joissa olen alistunut hänen tahtoon jonka hän on tehnyt minua aiheettomasti syyllistämällä. Vaikka tämä muuttunut käytös tuli shokkina ja yllätykseni niin hänessä on aina ollut juuret narsismille ja käytökselle mikä hänellä nyt on. Veikkaisin hänen muuttunutta elämää joka on laukaissut hänen todellisen luonteensa esiin niin että se kylvää tuhoa ihan käytännössä.

Äitini odottaa hänen muuttuvan mutta tiedän ettei sitä tule koskaan tapahtumaan. Jos häntä yrittää auttaa hän menee vain pidemmälle esim. kuulin salaa kuinka hän aiheettomasti syyllisti sisartani huonosta olostaan joka häntä yritti auttaa. Kaiken lisäksi heidän talo on umpihomeessa mutta hän ei tee mitään vaikka äitini on yrittänyt tuoda tämän hänelle.Yritin itsekin kaikkea mitä pystyn mutta sain joka kerta näpeilleni joten minun oli pakko katkaista henkinen siteeni heihin vaikka se sattui. En uskalla edes enää yrittää auttaa heitä.

Kaikilla on elämässä varmasti masennusta ja esim parisuhteessa vaikeuksia. Kun tulee henkistä väkivaltaa niin tilanne muuttuu vakavaksi saman tien. Jos ei muu auta niin silloin on lähdettävä pois ja haettava jonkin ammattilaisen apua tilanteen ratkaisemiseksi. Tuota mitä koet ei kenenkään pidä kokea.

Olen lukemassa kirjaa Why does he do that? Inside the minds of angry and controlling men. Kuvauksesi osuu tarkasti kirjan sisältöön. Miehesi ei arvosta ketään. Ihmiset ovat hänelle kuin eläimiä. Paljon pahaa seuraa. On hyvin vaikea muuttua. Itse en jäisi katselemaan. Kannattaisi lukea tämä kirja.

Ei tarvitse mieheltä kysyä että suostuuko eroon vaan täytät paperin ja laitat eteenpäin niin tieto tulee miehellesi postissa aikanaan. Omaiusuus myyntiin ja osituskäyntiin niin helpottaa.

Tai sitten sinä itse et enää välitä miehestäsi ollenkaan ja se aiheuttaa ristiriitaista oloa hänelle. Etsit vikoja hänestä julkisella keskustelufoorumilla ja kirjoitat muutenkin tietyillä vihjaavilla asioilla ilman että meillä lukijoilla on kokonaiskuvaa totuudesta. Tuollainen paljastaa sinusta itsestäsi paljon.

otasä suihin siltä kui usein?
onks se kärttänyt b rappua ja et ole antanut
ukot osaa olla vittumaisia jos ne ei saa