ROACCUTAN hormonaaliseen akneen???

Olen 21-vuotias nuori nainen. Lopetin muutaman vuoden kestäneen e-pillereiden syömisen n. vuosi sitten, tämän vuoden keväällä alkoi pientä epäpuhtautta ilmestymään poskiin ja loppukesästä tapahtui iholla lopullinen räjähdys. Ihoni on aina ollut hyvä enkä alkuun edes osannut yhdistää näitä asioita toisiinsa, suvussamme ei kenelläkään ole ollut koskaan aknea tai muitakaan iho-ongelmia.

Alkuun todella kipeitä, ihonalaisia kystiä ilmestyi molempiin poskiin, sittemmin ovat levinneet leuan alueelle sekä ohimoille, satunnaisesti otsaan. Lisäksi koko naama on täynnä pientä mustapää-söheröä joka saa ihon tuntumaan ja näyttämään todella epäpuhtaalta. Alkuvaiheessa ilmestyneet kystat ovat ehkä hieman rauhoittuneet, eivät ole enää niin kipeitä kun alkuun mutta jokainen naamaan ilmestyvä näppylä jättää pitkäksi aikaa punaisen arven iholle.

Vaivani ei ole siis edes ollut kovinkaan pitkäaikainen, mutta vaikuttaa musertavasti itsetuntoon kun ei tällaisesta ole ikinä aikaisemmin kärsinyt. Olen selannut keskusteluja, vinkkejä sekä ohjeita yötä myöten ja stressi on valtava. Tekisi mieli lintsata koulusta ja töistä, mieli on maassa jatkuvasti.

Kävin alkusyksystä ihotautilääkärillä joka ei tuntunut ongelmaa ottavan kovinkaan todesta, määräsi Epiduo-voiteen sekä sen jälkeen tetrasykliinin aloitettavaksi mikäli voide ei auta. Epiduo kärvensi naaman karrelle varovaisesta käytöstä huolimatta eikä juurikaan tuonut apua itse ongelmaan. Tetrasykliiniä en ole edes aloittanut sillä lukemani perusteella siitä ei tämäntyyppiseen iho-ongelmaan ainakaan pitkäaikaista apua saa.

Ruokavalio on kunnossa, maidoton ja viljaton (kauraa lukuunottamatta), juon vettä ja ulkoilen, lähes kaikki keinot on kokeiltu joita käsiini olen saanut; sinkki, maitohappobakteerit (molempia syön yhä), suolasaippua, hedelmähappokuorinnat, otsonoitu oliiviöljy, teepuuöljy sekä Humektan ovat jatkuvassa käytössä, manteliöljy, inkiväärisaippua.. Lista on loputon, ehkä joistain edellämainituista on ollut pienesti hetkellistä apua mutta ongelma jatkuu yhä.

Ajattelin alkuun että ikinä en Roaccutanin kaltaista lääkettä suuhuni laittaisi mutta nyt ongelma tuntuu niin musertavalta, eikä muut keinot tunnu auttavan, että olen sitä alkanut tosissani harkitsemaan. Kysyisinkin mikäli kohtalontovereitani sattuu tätä lukemaan, että olenko liian "aikaisessa vaiheessa" edes harkitsemaan Roa-kuuria kun tätä pahempaa vaihetta on vasta muutama kk kestänyt? Vai kannattaisiko vielä hammasta purren odottaa hormonitasapainon palautumista mikäli selviäisin ilman tätä peloteltua kuuria? Sivuvaikutukset kyllä mietityttävät todella kovasti, mutta mikäli tietäisin kuurista saavani avun varmasti, kävisin sen ehdottomasti hakematta sivareista huolimatta..