Tuliperäisellä jättömaalla suuren laavavirran alajuoksulla eli karvaton ja kumara olento sen loputtomissa luolissa ja onkaloissa, joissa sadeveden ulos haistuva höyry himmensi kuvajaisen. Olento oli kumara ja pälyilevä, suurijalkainen ja pelokas. Se söi mitä löysi tai kiinni sai. Varsinaisesti se ei ollut yöeläin tai päiväihminen, vaan se torkahteli ja säpsähteli tämän tästä. Varsinaista uniaikaa se ei tuntenut, kokenut. Lisäksi huomattavaa oli että se oli yksin. Ainoa seura oli se jumalan hylkäämä otus, jonka se söi, pureskeli elävältä luineen päivineen.
Tämän karun ja kadotetun maan yllä liikkuivat kilvan oranssit ja harmaat pilvet. Ne tulivat kuin repaleiset viuhkat taivaanrannasta ja ja hajosivat kirkuen kaikkialle.
- Therese, rosoisen basaltin koloissa kiersi ja sihisi uumenien äänet.
(Hihitystä)
Tämän karun ja kadotetun maan yllä liikkuivat kilvan oranssit ja harmaat pilvet. Ne tulivat kuin repaleiset viuhkat taivaanrannasta ja ja hajosivat kirkuen kaikkialle.
- Therese, rosoisen basaltin koloissa kiersi ja sihisi uumenien äänet.
(Hihitystä)
Vastaukset 28
Vanhimmat
Doupparimissi Therese heräsi painajaisesta painajaiseen. Varmuuden vuoksi Therese oli tuhonnut kaikki puhelimensa ja tablettinsa, pöytäkoneen ja irrottanut postilaatikkonsa ja kaivanut sen lapiolla maahan takapihalle, mutta mikään ei tuntunut riittävän. Salamat ja maanjäristykset Theresen sisällä katosivat kuolemanhiljaisuuteen, jotta sama mielipuolinen helvetti voisi jälleen nousta ihmisyyden seinille.
Therese hautautui vuoteeseensa ja tuijotti lähietäisyydeltä tyynyyn.
(Reps)
Samaan aikaan Joe Bob, Theresen keittiöapulainen kantoi aamiaistarjottimen sisään makuuhuoneessa retkottavalle douppaajalle. Tämä oli juonut liian monta pulloa viiniä, rikkonut liian monta astiaa ja sirpaleissa liian monta sormea, että tämän olisi voinut kuvitella olevan täysjärjellisessä tilassa vastatakseen minkäänlaisiin esitettyihin kysymyksiin. Silti Joe Bob kysyi vuoteessa makaavalta Thereseltä, että aikoiko hän tässä tilanteessa kohentaa itsetuntoaan silikoneilla.
(Naurua)
Tätä Joe Bobin kysymyksen terävyyttä siivitti hänen tilannelukutaito. Joe Bob tiesi milloin kana oli kypsä. Hän tunsi sen nenässään.
Joe Bob, Theresen järjellinen puolisko asetti tarjottimen yöpöydälle ja istahti elottomalta tai vähintään katatoniselta vaikuttavan ruumiin vierelle ja maanitteli itsensä tämän reisien väliin kuin liskonkielen.
Yleensä orgasmi auttoi. Toisinaan saattoi kuitenkin olla niin, että tragedia oli niin laajamittainen ja traumatisoiva, että seksuaalinen identiteetti tai status oli menetetty määräämättömäksi ajaksi.
Tuskan, pettymyksen ja häpeän voima oli niin valtava, että mikään ei päässyt sellaisen pilvimaton läpi maahan asti.
(Reps)
Tästä huolimatta keittiöapulainen tyydytti itsensä ihmisraatoon vuoteella.
Sitten keittiöapulainen poistui makuuhuoneesta.
(Naurua)
Tämän jälkeen keittiöapulainen avasi vichypullon ja soitti iltapäivälehteen.
Toimittaja oli kuin sähköiskun saanut. Hän puhui ja kuunteli seisaaltaan ja huitoi toisella kädellään ilmaa kuin tolaltaan suistunut. Joka toinen sana oli kyllä ja joka toinen sana niin.
Hälinä ympärillä oli lakannut. Kohta kuvaruudulle lävähtäisivät ensimmäiset kuvat masentuneesta, ellei jopa romahtaneesta norjalaispeffasta katumusvuoteella.
Ihmiset hieroivat käsiään. Blondin kuurmoottamisessa oli aina jotain ylimaallisen säväyttävää.
(Reps)
Toimituksessa kohahti. Nenät liimaantuivat hiljaisuudessa kiinni kuvaruutuihin. Jos se oli vettä, niin se oli vaiti ja tyyni. Sitten repesi täysi helvetti valloilleen. Huudon ja mekastuksen ja hihkumisen seassa viitattiin kintaalla juridisille seikoille. Nyt oli tärkeintä saada kuvat painoon ja heti.
Persepantu prinsessa oli tuotava esiin. Maksoi mitä maksoi.
(Hihitystä)
- Ei jumalauta voi olla todellista, toimitusvanhin henkäisi näytön äärellä. Se oli kuin pyörre hänen paatuneessa ja kaiken kokeneessa mielessään. Nuorempi kollega tuijotti kuvaa lumoutuneena. Se lähes nielaisi hänet. Jo ajatuskin siitä, että tällainen materiaali jätettäisiin julkaisematta, oli absurdi.
He olivat äärimmäisten kysymysten äärellä. Lopulta he päättivät yksimielisesti, että kuvaa ei muokattaisi. Se oli täydellinen. Se oli perfecto fortissimo.
Sitten kuului erittäin näköalarikas kommentti toimittajajoukosta.
- Onneksi Theresen tissit eivät näy.
(Naurua)
Toimituksessa oltiin yksimielisiä siitä, että Theresen tissit eivät olleet hänen vahvinta aluettaan. Oli täysin luonnollista, että kokeilumielessä joitain Theres kuvia muokattiin. Kohde sai välittömästi uusia ulottuvuuksia, eikä ollut enää niin nälkiintyneen näköinen. Epäseksuaalinen. Visuaalinen vaikutusvalta oli niin suuri, että vain täysin ymmärtämätön ihminen jätti sen mahdollisuudet käyttämättä.
Samaan aikaan katatonista hiihtoprinsessaa käänneltiin sopivaan asentoon pornofilmiä varten. Paikalla oli jo kuvausryhmä ja muutama isomunainen mies kopeloimassa värkkiään.
Blondi vuoteella tuijotti seinää. Tuntui siltä, että tämän kauemmaksi ihminen ei voi enää kadota.
(Hihitystä)
- Helvetin pienet tissit, ohjaaja tuhahti. Eikö näihin voi saada jotain täytettä? Ei tässä nyt ole mitään lapsipornoa ole tarkoitus kuvata, hän kimitti ja näytti varsin tuskastuneelta.
- Voiko asennuttaa hätätilatissejä? äänittäjä kysäisi.
- Mä tsekkaan Googlesta, tuottaja hihkaisi.
(Reps)
Paikalle lennätetty plastiikkakirurgi oli hyvin ruskettunut komea mies. Hän tuli paikalle helikopterilla suoraan lentokentältä, jolle oli laskeutunut kesken lomiensa, joita vietti hasiendallaan Madeiralla. Rakennuksen pihalla oleva suuri uima-allas oli lämmitetty.
Kirurgi tutki Theresen tissejä mietteliäänä.
- Aivan kamalat. Kuinka joku ihminen voi kannella mukanaan tällaisiä... rintoja, kirurgi tuumi ääneen. Rannekello hänen ranteessaan oli käsintehty sveitsiläinen huipputuote. Uniikki.
(Naurua)
- Onko mitään tehtävissä, kimittävä ohjaaja kysyi kärsimättömänä ja piteli olia rintojaan visusti piilossa. Minihame tuntui kireältä ja jalat märiltä kaikesta seisoskelusta. Häntä suorastaan vitutti pienitissinen prinsessa sängyllä. Hän olisi voinut kuristaa tuo rääpäleen hengiltä, mutta siitä ei saisi mitään taloudellista hyötyä. Parasta oli, että raatoon ruiskutettaisiin jotain pullistavaa mömmöä ja sitten hän voisi kuvauttaa tämän täydellisen häpäisyn. Sen jälkeen Therese Johaugia ei enää olisi., hän ajatteli ja hihitteli ääneen.
(Reps)
Ikkunasta sisään lennähtänyt lähetyssaarnaaja Uivanen pysäytti tilanteen hetkeksi paikoilleen. Raamatun lauseita siteeraten hän pyyhkäisi kaapunsa tieltä ja asettui hajareisin vuoteella makaavan katatonisen raadon kasvoille ja laukesi ähkäisten tämän siuuhun.
Ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään, kaapusaarnaaja lennähti ulos sieltä mistä tulikin.
Ohjaaja tiuskaisi, Vittu, pyyhkikää nyt sen naama jollain.
(Hihitystä)
Ovelta kuului koptutusta. Äänittäjä aukaisi oven. Ovensuussa seisoi siisti tavallisen näköinen mies joka talutti mukanaan kahta pikkulasta.
- Anteeksi, mutta oletteko nähneet vaimoani?
- Ei olla nähty ei, ohjaaja vastasi. Hän ei voinut sietää keskiluokkaisia taviksia. Varsinkaan hän ei voinut sietää lisääntymiskykyisiä siipeilijöitä. Hän veti oven kiinni tiedustelijoiden nenän edestä.
Sitten hän huomasi, että isomunaiset olivat ottaneet varaslähdön. Pankoot.
- Säästää niitä paukkuja tai saatte ptkut, ohjaaja kimitti.
(Hihitystä)
Iltaan mennessä toimituksen väelle oli tullut selväksi, että heidän oma kuvamateriaalinsa oli arvotonta. Media pursusi Therese-pornoa ja selfieitä, jossa häntä nai kuka milloinkin ja missä ihmeasennossa kulloinkin.kaikki oli valunut tyhjiin. Oli jäänyt vain sanat, joita soveltamalla kyettiin ehkä luomaan vaihtoehtotodellisuuksia, jotka myisivät. Ehkä.
Toimituksen ilmapiiri oli varsin vaisu.
(Naurua)
Onneksi kamera oli kuvannut kaiken.
Mjoo
Mä olin juuri tulemaisillani tähän kuvaamiseen ja tiedottoman häpäisemiseen, mutta en ihan ehtinyt.
(Naurua)
Syvästi masentunut Therese oli pimeydessä, jollaista hän ei ollut koskaan kokenut eikä sellaisesta tiennyt. Jos tunnetta yrittää kuvailla, on asetuttava pilkkopimeään huoneeseen, jossa ei ole ei seiniä, ei kattoa saati lattiaa. Ilma ympärillä ei liiku. Mitään ääniä ei kuulu. Lopulta ajatus huomaa, että se on läsnä ilman vartaloa. Periaatteessa voidaan sanoa, että on vain ajatus olemassaolosta ilman olemassaolevaa.
Therese leijui jossain toisaalla.
(Reps)
Onko kukaan tarkistanut Theresan pulssi vähään aikaan, joku kysyi.
Äkkiä pimeyteen ilmestyy valokirjaimet. Ne häikäisevät kuin hehkuvat veitset.
"Pienet tissit? Ei hätää. Tissiklinikkamme korjaa ne."
(Reps)
Isomunaiset heput käyvät väliaikatupakalla ja hörppimässä Theresen jääkaapista omenamehua. Ohjaaja vilkuilee kelloaan ja katselee, kun kirurgi työntää Theresen rintojen alle jotain ainetta valtavalla ruiskulla. Therese ei värähdäkään. Rinnat pullistuvat ensin luonnottomiksi mollukoiksi, mutta kuin jostain ihmeen sattumasta laskeutuvat sitten suhteellisen tavallisiksi rinnoiksi. Tosin paljon seksikkäämmiksi kuin ennen. Ohjaaja tunsi kateutensa olevan tapissaan. Vielä yksi tönäisy, ja hän päättäisi blondin päivät noille sijoille.
- Kas noin. Se on sitten kuusi tonnia ja alvi, tämä sanoi ja pakkasi tavaroitaan laukkuunsa.
- Voisiko maksaa pillulla? Tuolla tuossa.
- No mikä ettei, kirurgi sanoi ja vilkaisi sveitsiläistä kelloaan.
(Naurua)
- Okei! Hei munaukot! Tänne sieltä ja sassiin. Ja pistäkää se jääkaapinovi kiinni ettei ruoka pilaannu, ohjaaja huusi keittiöön ja hoputti assistenttejä paikalle. Nämä kipittivät tappituntumalla makuuhuoneeseen ja hyppäsivät suoraan vuoteeseen. Kirurgi veteli housuja jalkaan Helikopteri pihamaalla starttasi vinkuen.
Kopterin noustua talojen ylle ja kiihdyttäessä vauhtiaan, kirurgimme pohdiskeli syvällisiä ajatuksia elämästä ja kuolemasta, sekä kaiken hetkellisyydestä ikuisuudeksi tunnistetussa jatkumossa.
Taivaanrannassa aurinko värjäsi vuonoja.
(Naurua)
Kun Therese heräsi, hän oli vuoteessa. Ensimmäiseksi hän oksensi lattialle väkevää limaa. Se sihisi parketilla.
Pimeyden armollinen ote oli väistynyt. Jääkaapin ovi: auki. Eteisessä kasa sanomalehtiä. Kaihtimet laskettu alas.
C'est la vie
(Hihitystä)
Kahvilapöydässä hihiteltiin. Puhelimen kuvaruudulla vilisi dokumentti, jossa tiedoton nainen sai kyytiä oikein kunnolla. Tämä oli luultavasti aito blondi, sillä hän tuntui olevan erittäin inspiroiva harrastetun toiminnan kohteena. Hän oli epäsuorasti lähes luova. Kuvamateriaali taas oli osittain jopa laadukasta. Tämä saattoi johtua ammattimaisuudesta.
Kahvilapöydässä oli kolme miestä. Kaikki kovannäköisiä pariisilaisjätkiä nahkarotseissaan.
(Naurua)
Saattoi olla mahdollista, että kaikki oli saanut alkunsa täältä. Tästä kahvilapöydstä tässä.
Koko tarina.
(Reps)
Kolikko lensi ilmaan ja kilvan huudot raikuivat, kenen vuoro olisi sitoa pumppu kiinni polkypyörään ja hakea patongit kahvipöydän ylle.
Kolikon kulma jäi pahasti ikkunakoulun väliin ja tarvelista kasvoi.
Pumpattukumikana oli saanut uuden muodon toisella puolen. Kolikko oli jumissa ja siitä heijastui kuun kajastus. Peiliin se ei osunut, mutta kameran linssiin kyllä. Peili oli särkymätön ja se kertoi omaa tarinaansa.
Tiedoton pumpattu kumikanamme, virnisti. Muka onnea kuvaitakseen. Kamera kävi.
Mitä materiaalia!!
Meno jatkui, nyt dokumenttina. Haavoja nuoleva turvonnut kana levitti haaransa haavoilta peittäen.
Niitä tokenevan kuolonkramppejako nykäykset olivat. Ketään muu ei liikettä havainnut, kuin kamera.
Kolikossa on kehän pituus ja lappeat puolet, riippunee kolikosta ja maastosta.
Mikä vain on mahdollista, peliä. Jääkö henkiin! Se on kysymys.
Vallan haluttu simulointi manipuloida omaa määränpäätä tuhoaa tässä monia.
-arvoa tai armoa ei anneta, koska ne ovat nimiä.
Kuinka suvereeni kuvaaja olikaan, mielen synkkyys haalistuu lobotomialla ja tietyillä rokotteilla. Roolipelinoppa antaisi mahdollisuuksia, nyt emme ole niin edistyneitä vielä.
Odotammeko?
Aurinkokuntamme antaa sijan, hulluus tekee orjan, kyynisyys on syntimme. Kauas katsoen.. matkamuistoja hypistelen, tuottaa mielihyvää. Isken kivan päähäni, koska sähkö ei ole enää vaihtoehto, leikkaa rullasta folion käämyn päälleni ja odotan.
Itkin, hän hyppasi sillalta alas, se kokemus oli järkyttävää hänelle, kaikki loppui, muuta jäikö hän eloon?