Ollaan miesystäväni kanssa jouduttu riitakierteeseen. Mies reagoi pieneenkin asiaan jonka siis tulkitsee negatiivisesti korottamalla ääntä, sen lisäksi sanoo että jankutan vaikka puhun rauhallisesti asioista, uhkaa riidassa erolla ja hermostuu pienistä jutuista. Joskus tuntuu että koittaa provosoida minua riitaan ja jos olen rauhallinen niin sitten taas hermostuu siitäkin.
Toista naista ei ole, sen tiedän varmaksi.
Miten saisin tällaisen kierteen katkaistua? Itse en jaksa riidellä ja koitan lopettaa riidan heti alkuunsa koska asiat menevät vaan enemmän solmuun.
Mutta osaako kukaan sanoa miksi mies käyttäytyy näin? Pitää varmaan kysyä että mikä sinulla oikein on kun hermostut niin pienestä ja kaivat riitaa, sillä sitä hän tekee...
Ei kuulemma halua erotakaan? Olen jotenkin aivan ulapalla miehen kanssa. Mikään ei tunnu olevan hänellä hyvin :(
Toista naista ei ole, sen tiedän varmaksi.
Miten saisin tällaisen kierteen katkaistua? Itse en jaksa riidellä ja koitan lopettaa riidan heti alkuunsa koska asiat menevät vaan enemmän solmuun.
Mutta osaako kukaan sanoa miksi mies käyttäytyy näin? Pitää varmaan kysyä että mikä sinulla oikein on kun hermostut niin pienestä ja kaivat riitaa, sillä sitä hän tekee...
Ei kuulemma halua erotakaan? Olen jotenkin aivan ulapalla miehen kanssa. Mikään ei tunnu olevan hänellä hyvin :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannatan keskustelua. Mitään tunteenpurkauksia ei tarvitse vain sietää hiljaa tai vastata niihin aina samalla mitalla.
Ja jos/kun hän provosoituu siitäkin kun kysyt mikä hänellä on, anna hänen huutaa rauhassa tunnereaktionsa ulos ja jatka aiheen käsittelyä sitten kun hän on rauhoittunut.
Sano, että rakastat häntä.
Kiitos hyvästä vastauksesta.
Onko hyvä olla hiljaa silloin kun hän huutaa? Onko paha jos sanoo että rauhoitutaan nyt, jooko? Vai auttaako siinä mikään?
Itseäni on aina häirinnyt tämä "keskustelu".
"Keskustelun"aiheet kun ovat aina negatiivisia, ainakin meillä oli.
Mitä sillä on väliä, jos toinen täyttää astianpesukoneen omalla tavallaan tai laittaa perunamuussiin kermaa ja voita maidon sijaan tai jättää kengät eteisen lattialle kenkätelineen alle sen sijaan että laittaisi ne joka kerran kenkätelineelle yms jotain muuta yhtä tyhjänpäiväistä, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä mihinkään.
Eikö sitä voisi keskittyä kimpassa olemiseen, mukavaan elämiseen ainaisen "keskustelemisen" sijasta?
Itse lakkasin jo vuosia sitten keskustelemasta ja otin eron. Eipä tarvitse kuunnella jatkuvaa "opastusta" parisuhteen toiselta osapuolelta joka ikisestä asiasta.
Hei
Nostat esiin tärkeän asian etkä varmasti ole yksin. On tavallista, että riitely alkaa noudattaa totuttua kaavaa, kuin laittaisi saman levyn aina pyörimään. Ja kuten nimimerkki Pekkamarajussi toteaa, keskustelu voi pahimmillaan olla kuin tuomiolla olisi. Toinen puhuu syyttävästi, sinä-muodossa. Sinä olet aina sitä ja tätä ym. ym. Silloin se ei johda hyvään, päin vastoin. Joskus voi olla, että toisella osapuolella on kaikkivoipainen näkemys kaikesta. Ja kuitenkin on monta tapaa tehdä asioita oikein, riidellä oikein., Ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Kuitenkin olisi varmaan hyvä kuulla mitä hänellä on mielen päällä. Voisitko kysyä sitä ilman, että aloitatte massiivisen The Keskustelun. Ihan vain, jonain hyvänä hetkenä: mitä sulle kuuluu, olen tässä ja haluan kuunnella.
Rakkauden välittäminen toiselle sanoin ja teoin on myös hyvä ja etten sanoisi välttämätön asia jotta parisuhde säilyisi läheisenä. Jokainen tarvitsee läheisyyttä ja huomioimista. Ehkä juuri silloin kun emme koe ansainneemme sitä, se tulisi eniten tarpeeseen.
Ystävällisesti,
pappi Elisabet
Tervehdys,
Tohon erolla uhkailuun sanoisin sen, minkä kuulin omalta mieheltäni reilut 20 vuotta sitten, että sillä ei uhkailla, jos niin päätetään se tapahtuu ja sen kanssa ei leikitä edes takaisin. En tiedä olisinko asialla leikkinyt, mutta en ainakaan ton jälkeen. Ikinä en ole sanonut tai uhkaillut erolla.
Sanat, jotka sanotaan tarkoittavat jotain, muutoin niiden käyttö on turhaa. Luin juttusi ja mietin, että miehelläsi saattavat myös hormonit puhua omaa kieltään, vaikka hormonit halutaan naisiin liittää.
Sanot,että et jaksa riidellä. Kerro se miehelle: suoraan ja suomeksi. Kaikki asiat pöydälle,ei tarvitse arvuutella. Sen olen itse miehelleni sanonut, että en arvuuttele, en ole selvännäkijä enkä ajatustenlukija. Olen hyvin mustavalkoinen ja mielestäni parisuhteen perussääntöjen tulisi sellaisia ollakin.
Tsemppistä sulle.
Hei!
Meillä hyvin samantyyppinen tilanne, erittäin paha riitakierre pitkään jatkuneen stressin seurauksena ja molemmat alkaneet nähdä vain negatiivisia asioita ja jokainen toinen sanominen nyppi ja pahasti. Viime viikonloppuna tuli paha konflikti ja se johti siihen että mies ei toistaiseksi asu kotona. Hän muutti ystävänsä sohvalle ja meni pyynnöstäni lääkäriin, on selvästi masentunut. Minä koen olevani masentunut/ahdistunut myös ja olen hakenut keskusteluapua. Meillä suhteen ongelmat tulivat selvästi ulkopuolisista stressitekijöistä jotka tiedostettiin mutta silti "oireilu" jatkui pitkään ennenkuin nyt saimme haettua apua.
Mies oli käynyt terapeutilla puhumassa ja ensi viikolla menemme yhdessä. Etäisyys toisiimme on tehnyt todella hyvää, pari päivää vasta oltu erossa ja kummallakin vanne lakannut jo kiristämästä päätä pahemmin kun saa keskittyä omaan napaan välillä.
Mä luotan siihen et kun se rakkaus kuitenkin on yhä vahva ja pystyy erottelemaan et ne ongelmat ei ole todellisia meidän välillä vaan johtuu just masennuksesta tmv., niin luotan ammattiapuun tässä kohtaa ja yritämme setviä asioita.
Tsemppiä!