Maskuliininen rooliodotus. Vuosien varrella lukuisat kirjoittajat ovat määritelleet maskuliinisuuden sisältöä. Psykologi Robert Brannonin vaikutusvaltainen artikkeli The Male Sex Role: Our Culture’s Blueprint of Manhood and What It’s Done for Us Lately (1976) teki yhteenvedon maskuliinisuuden neljästä pääsäännöstä. Nuo säännöt asettavat miehille korkean standardin.
Be a Big Wheel: masculinity is measured by success, power, and the admiration of others. One must possess wealth, fame, and status to be considered manly;
Be a Sturdy Oak: manliness requires rationality, toughness, and self-reliance. A man must remain calm in any situation, show no emotion, and admit no weakness;
Give 'em Hell: men must exude an aura of daring and aggression, and must be willing to take risks, to "go for it" even when reason and fear suggest otherwise
No Sissy Stuff: anything that even remotely hints of femininity is prohibited. A real man must avoid any behavior or characteristic associated with women;
Terveystieteissä on turvauduttu jo 1970-luvulta alkaen argumentaatiolinjaan, jossa maskuliinisuuden tavoittelun ja terveellisen käytöksen on nähty olevan ristiriidassa keskenään. Maskuliinisuuden aiheuttamat kustannukset ovat olleet yleinen tapa selittää miesten huonoa terveyttä. Miesten epäterveellisen käytöksen taustalla on nähty joko traditionaalinen tai hegemoninen maskuliinisuus, jotka ovat tarkoittaneet suunnilleen samaa asiaa. Käsitteiden ero on lähinnä siinä, kuinka helposti muuttuvana maskuliinisuutta pidetään. (Pietilä 2008, 9; suosittelen luettavaksi maskuliinisuudesta kiinnostuneille)
Harrisonin artikkeli Warning: The male sex role may be dangerous to your health (1978) korosti maskuliinisuuden vaarallisuutta miehen terveydelle, koska maskuliinisuus vaatii miehen omien tarpeiden asettamista sivuun. Jos mies asettaa omat tarpeensa etusijalla, häntä pidetään epämaskuliinisena. Sairastuminen voi alentaa miehen asemaa maskuliinisessa hierarkiassa, vähentää valtaa suhteessa naisiin ja nostaa epäilyksen miehen omasta miehekkyydestä. Pyrkiessään peittämään kroonisia sairauksia miehet ovat usein mieluummin valmiita riskeeraamaan sairauden vakavia seurauksia kuin ottamaan vastaan apua. Omien tarpeiden esille nostamista pidetään feminiinisenä, mikä voi johtaa miehen alentuneeseen statukseen. Maskuliinisen identiteetin kulmakivi on vaikeneminen emotionaalisesta elämästä ja itsekontrolli on tyypillisen maskuliinisen identiteetin perusta myös sairauden uhatessa.
Miehekkyys pitää sisällään käsityksen kilpailemisesta ja voittajasta. Häviäminen ja kykenemättömyys saavuttaa merkittäviä tuloksia elämässä ovat selvästi epämiehekkäitä ominaisuuksia. Maskuliinisuuden tavoitteluun sisältyy myös mieselättäjyyden ja asevelvollisuuden hiljainen hyväksyntä, joka tuottaa miehille paineen elatusvelvollisuuteen perheessä sekä henkisellä tasolla että konkreettisesti. (Osmo Kontula 1995).
Mansfieldin (2009) mukaan miehekkyyden (manliness) ydin on itseluottamus riskaabeleissa tilanteissa, eli rohkeus. Myös naiset voivat olla rohkeita, mutta rohkeus ei ole samalla tavalla naiseuden ytimessä. Nainen voi olla ujo tai pelkäävä ilman, että hänen naiseutensa asetetaan kyseenalaiseksi. Eisler ja Skidmore (1987) käyttävät “maskuliinisen stressin” käsitettä. Stressiä aiheuttavat muun muassa pakko pärjätä tilanteissa, joissa tarvitaan kuntoa ja voimaa, pelko tulla nähdyksi emotionaalisena ja siten feminiinisenä, tarve peittää hellät tunteet ja pidättäytyä vain traditionaaliseen maskuliinisuuteen kuuluvien tunteiden näyttämisessä. Levantin ym. (2007) mukaan maskuliinisuuden keskeinen tekijä on tunteiden ilmaisun rajoittaminen, kuten yleinen ajatus siitä, että miesten ei pitäisi itkeä julkisesti.
Siltalan (1994) mukaan mieskunnia on miehille tärkeä asia ja jos maskuliinisuutta ei kyetä täyttämään, lopputuloksena on häpeä. Kunnian menetys voi kyseenalaistaa miehen oman olemassaolon oikeutuksen. Ne pojat ja miehet, jotka eivät kykene saavuttamaan maskuliinisuuden ideaaleja, kärsivät usein alhaisesta itsetunnosta.
Pleckin (1974) mukaan elättäjyyden yhdistäminen maskuliinisuuteen on taannut perinteisesti sen, että miehet ovat saaneet psykologisen tyydytyksen sellaisten töiden tekemisestä, joista muuten ei saa tyydytystä. Kun miehet saavat tyydytyksen työssä maskuliinisen roolin täyttämisen kautta, heidän töitään ei tarvitse muuttaa mukavammiksi, vaan niitä voidaan muuttaa enemmän tuottaviksi. Työn sitominen maskuliinisuuteen johtaa myös siihen, että työttömyys saa miehet tuntemaan itsensä epäonnistujiksi. Monet miehet ottavat vastaan epäinhimillisiä töitä elättäjän roolin tarjoaman statuksen takia, mutta jos vaimo menee töihin ja hankkii omat rahat, motiivi maskuliinisuuden tavoitteluun ei-palkitsevia töitä tekemällä vähenee.
Maskuliinisuuden normit ja ideaalit voivat olla erittäin hyödyllisiä yhteiskunnan kannalta, koska silloin yhteiskunta voi asettaa ne ehdot, joiden avulla miesten on ansaittava kunnioitus miehinä. Miehiä voidaan silloin motivoida tekemään sellai
Be a Big Wheel: masculinity is measured by success, power, and the admiration of others. One must possess wealth, fame, and status to be considered manly;
Be a Sturdy Oak: manliness requires rationality, toughness, and self-reliance. A man must remain calm in any situation, show no emotion, and admit no weakness;
Give 'em Hell: men must exude an aura of daring and aggression, and must be willing to take risks, to "go for it" even when reason and fear suggest otherwise
No Sissy Stuff: anything that even remotely hints of femininity is prohibited. A real man must avoid any behavior or characteristic associated with women;
Terveystieteissä on turvauduttu jo 1970-luvulta alkaen argumentaatiolinjaan, jossa maskuliinisuuden tavoittelun ja terveellisen käytöksen on nähty olevan ristiriidassa keskenään. Maskuliinisuuden aiheuttamat kustannukset ovat olleet yleinen tapa selittää miesten huonoa terveyttä. Miesten epäterveellisen käytöksen taustalla on nähty joko traditionaalinen tai hegemoninen maskuliinisuus, jotka ovat tarkoittaneet suunnilleen samaa asiaa. Käsitteiden ero on lähinnä siinä, kuinka helposti muuttuvana maskuliinisuutta pidetään. (Pietilä 2008, 9; suosittelen luettavaksi maskuliinisuudesta kiinnostuneille)
Harrisonin artikkeli Warning: The male sex role may be dangerous to your health (1978) korosti maskuliinisuuden vaarallisuutta miehen terveydelle, koska maskuliinisuus vaatii miehen omien tarpeiden asettamista sivuun. Jos mies asettaa omat tarpeensa etusijalla, häntä pidetään epämaskuliinisena. Sairastuminen voi alentaa miehen asemaa maskuliinisessa hierarkiassa, vähentää valtaa suhteessa naisiin ja nostaa epäilyksen miehen omasta miehekkyydestä. Pyrkiessään peittämään kroonisia sairauksia miehet ovat usein mieluummin valmiita riskeeraamaan sairauden vakavia seurauksia kuin ottamaan vastaan apua. Omien tarpeiden esille nostamista pidetään feminiinisenä, mikä voi johtaa miehen alentuneeseen statukseen. Maskuliinisen identiteetin kulmakivi on vaikeneminen emotionaalisesta elämästä ja itsekontrolli on tyypillisen maskuliinisen identiteetin perusta myös sairauden uhatessa.
Miehekkyys pitää sisällään käsityksen kilpailemisesta ja voittajasta. Häviäminen ja kykenemättömyys saavuttaa merkittäviä tuloksia elämässä ovat selvästi epämiehekkäitä ominaisuuksia. Maskuliinisuuden tavoitteluun sisältyy myös mieselättäjyyden ja asevelvollisuuden hiljainen hyväksyntä, joka tuottaa miehille paineen elatusvelvollisuuteen perheessä sekä henkisellä tasolla että konkreettisesti. (Osmo Kontula 1995).
Mansfieldin (2009) mukaan miehekkyyden (manliness) ydin on itseluottamus riskaabeleissa tilanteissa, eli rohkeus. Myös naiset voivat olla rohkeita, mutta rohkeus ei ole samalla tavalla naiseuden ytimessä. Nainen voi olla ujo tai pelkäävä ilman, että hänen naiseutensa asetetaan kyseenalaiseksi. Eisler ja Skidmore (1987) käyttävät “maskuliinisen stressin” käsitettä. Stressiä aiheuttavat muun muassa pakko pärjätä tilanteissa, joissa tarvitaan kuntoa ja voimaa, pelko tulla nähdyksi emotionaalisena ja siten feminiinisenä, tarve peittää hellät tunteet ja pidättäytyä vain traditionaaliseen maskuliinisuuteen kuuluvien tunteiden näyttämisessä. Levantin ym. (2007) mukaan maskuliinisuuden keskeinen tekijä on tunteiden ilmaisun rajoittaminen, kuten yleinen ajatus siitä, että miesten ei pitäisi itkeä julkisesti.
Siltalan (1994) mukaan mieskunnia on miehille tärkeä asia ja jos maskuliinisuutta ei kyetä täyttämään, lopputuloksena on häpeä. Kunnian menetys voi kyseenalaistaa miehen oman olemassaolon oikeutuksen. Ne pojat ja miehet, jotka eivät kykene saavuttamaan maskuliinisuuden ideaaleja, kärsivät usein alhaisesta itsetunnosta.
Pleckin (1974) mukaan elättäjyyden yhdistäminen maskuliinisuuteen on taannut perinteisesti sen, että miehet ovat saaneet psykologisen tyydytyksen sellaisten töiden tekemisestä, joista muuten ei saa tyydytystä. Kun miehet saavat tyydytyksen työssä maskuliinisen roolin täyttämisen kautta, heidän töitään ei tarvitse muuttaa mukavammiksi, vaan niitä voidaan muuttaa enemmän tuottaviksi. Työn sitominen maskuliinisuuteen johtaa myös siihen, että työttömyys saa miehet tuntemaan itsensä epäonnistujiksi. Monet miehet ottavat vastaan epäinhimillisiä töitä elättäjän roolin tarjoaman statuksen takia, mutta jos vaimo menee töihin ja hankkii omat rahat, motiivi maskuliinisuuden tavoitteluun ei-palkitsevia töitä tekemällä vähenee.
Maskuliinisuuden normit ja ideaalit voivat olla erittäin hyödyllisiä yhteiskunnan kannalta, koska silloin yhteiskunta voi asettaa ne ehdot, joiden avulla miesten on ansaittava kunnioitus miehinä. Miehiä voidaan silloin motivoida tekemään sellai
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.