Miksi raskaus on täysin tabu?

Kysymys kuuluu, että miksi ihmeessä? Ei minua ainakaan niin paljon vieraiden ihmisten muksujen odotus kiinnosta, että lehden ostaisin. Keitä se sitten kiinnostaa? Eli summa summarum. Akat voisi antaa toisilleen porsimisrauhan. Tai no. Tarkemmin ajatellen sehän noiden kahden tarkoitus taisi ollakkin tuolla taannoisella provosoinnilla.

No sinkkumiehellä ei tuota ongelmaa juuri ole. Syyn lapsettomuuteen näkee jokainen akka joka ei itsekkään olisi valmis hyppäämään matkaan. :D Ja miehet ei muuten vaan toisten perhe-elämiä kaivele....

Niin, mä en seuraa sellaista mediaa, josta kävisi ilmi, mitä Hintikka ja Liekki ovat tämän asian suhteen tehneet. Sinkkumiehenä olet siis tästä asiasta paremmin perilla kuin minä :)

Naamakirja sen kertoo. Onpi noita hamejalkija kuitenkin ystävinä, niin sieltä ne tulee.

Itseasiassa tuo hintikan ohjelma on aika onnistunut. Mutta se ei vieläkään valjennut miksi akat nokkii toistensa kroppia ja sen takia tuntuvat loukkaantuvan kaikesta raskauteenkin liittyvästä.

Miksi se kakkonen on varattuun sekaantunut? Kunnioittaakaa toistenne parisuhteita. Vaikka ulospäin näyttäisi että itsellä olisi jotain "parempaa" tarjota siihen soppaan.

Mä vaan ihmettelen, että udellaanko niitä muka niin paljon? Tietysti esim. Työnantajaa ja äitiä kiinnostaa nämä asiat, mutta työnantaja ei lain/rangaistuksen uhalla sitä kysy, ja äiti nyt on äiti. Kuka niitä nyt niin tungettelevasti kyselee? Ja Keskustelun aihehan tuo on siinä missä muutkin tulevaisuuden suunnitelmat.

"Mä vaan ihmettelen, että udellaanko niitä muka niin paljon?"

Voin kertoa, että kyllä. Olen 48-vuotias, tahattomasti lapseton. Jos olisin saanut elämäni aikana vaikka kymmenen euroa jokaisesta kerrasta, kun lisääntymisasioita on udeltu, niihin on vihjattu tai suoranaisesti kehotettu... No, siitä olisi kertynyt kelpo pesämuna eläkepäiviä varten, ja satunnaisia kymppejä satelisi edelleen. Menin nimittäin hiljattain naimisiin, ja sehän innosti kyselijät uudelle kierrokselle.

Sukulaiset, kaverit, tuttavat, työkaverit... "Koskas teille?" kysytään, kun jollekulle muulle on tullut lapsi. "Eikös teilläkin olisi jo aika?" "Tulitko hakemaan oppia?" kysyttiin, kun pitelin siskon muksua sylissäni. Kun olen kertonut, että meille ei tule, koska mä en pysty lisääntymään: "Yritätte vain kovasti." "Kaverikin sai." "Sinusta tulisi niin hyvä äiti."

(Työnantaja taas ei tosiaan voi kysyä, mutta mikään ei estä olettamasta, että muksuja on tulossa, ja jatkamasta varmuuden vuoksi pätkätöiden ketjua vakinaistamisen sijaan.)

Mulle asia on aina ollut kovin selkeä, en pysty saamaan lapsia ja siihen pitää sopeutua. Mut kun kuvittelen tuon saman pommituksen kohteeksi ihmistä, joka ei ole varma, pystyykö saamaan lapsia, haluaako lapsia tai selviääkö lapsen hoitamisesta... en voi kuin toivoa, että ihmiset malttaisivat pitää suunsa kiinni toisten lisääntymisestä.