Millainen oli teidän eka paniikkikohtaus?

Pelkoinen

Silloin kun saitte ensimmäinen kerran paniikkikohtauksen, miten te reagoitte siihen? Siis tietysti siinä tilanteessa on pakko päästä rauhoittumaan, mutta miten te kerroitte siitä muille ja menittekö te lääkäriin tms?

7

197

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kamalakokemus

      Mä luulin, tai itseasiassa olin varma, että olin saanut jonkun vakavan sairauskohtauksen. En saanut henkeä, sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kuulin ja näin olemattomia, en tiennyt onko tämä totta vai ei, oli siis epätodellinen olo. Kun se oli kestänyt ehkä 20-30 min, soitin hätänumeroon ja sain sanottua osoitteni ja ovikoodin. Tuntui, että kesti ikuisuuden ennenkuin ambulanssi tuli ja olin AIVAN VARMA, että kuolen ennen sitä. Se oli jotain ihan hirveää. Kun ensihoitajat tulivat, pystyin juuri ja juuri avattua oven. Sain olkavarren lihakseen jotain rauhoittavaa eikä sen jälkeen kestänyt kauaakaan kun kohtaus oli ohi. Siis täysin psyykkistä, muta oireet olivat erittäin fyysisiä. Menin kahdeksi yöksi vielä Auroraan tarkkailuun.

    • ÄläAntaudu

      Sama. Ambulanssilla päivystykseen. En ottanut asiaa heti hoitoon ja kärsin panikkihäiriöstä vuoden! Tulin tänne palstalle vain pyörähtämään, jos jotakuta pystyisin auttamaan... Googleta Ari Saario. Hänen oppiensa mukaan pääsin ongelmasta eroon, mutta kesti liian kauan, että hänen ohjeensa otin käyttöön.

    • Attack220

      Ensimmäinen kerta oli riparilla. En ollut tottunut hyörintään ja kuumettakin oli kuukautisten ja ahdistuksen takia. Sain jonkun ihme täti-tehtävän kun leikittiin naimisiinmenoa (kiitos tiettyjen tahojen) ja jouduin pukeutumaan kittanaan, reikäiseen puku-asuun, joka pursusi minua itseään aukoistaan. - No, viileä kuin olen niin nielin, aina siihen asti kun tuli ruokailu ja kaikkien silmät suuntasivat minuakin päin.. Jos jalat olisivat toimineet, niin olisin juossut, mutta nyt täytyi tyytyä vain sanomaan kysymyksille, että olen kunnossa, vain huono olo. Lusikallistakaan ei tälle ahmatille mennyt alas, mutta puolen tunnin päästä jälkiruoka sentään.;) - Tuo oli (johdoton) ensimmäinen ja aikaa on yli parikymmentä vuotta - kroonisena nykyään ja sydänkin rappeutunut stressistä.

    • Panic

      Olen vanhemmiten tulkinnut kokemukseni paniikkikohtaukseksi. Tämä tapahtui ollessani n. 10vuotias. Kävelin yksikseni ulkona ja jostain vatsan alueelta lähti nousemaan ylöspäin aaltoileva fyysinen tunne, samalla tuli jotain vanhoja muistikuvia jostain tapahtumista. Olo oli todella kummallinen ja pelottava. En voinut kertoa siitä kenellekään, sillä äitini oli kuollut jo muutama vuosi aiemmin. Isälle ei kannattanut sanoa mistään ikävistä eikä paljon muistakaan asioista mitään.
      Tuo tapahtuma sitten myöhemmin palasi mieleeni ja yritin miettiä mitä se oli ja siinä muistellessa sitä olotilaa se alkoi tulla uudelleen. Se havainto rauhoitti aikalailla, ja järkeilin ettei se voi olla mitään kauhean "vaarallista" kun ajattelemalla sitä se ilmaantui.
      Myöhemmin aikuisena erään todella vaikean elämäntilanteen aikana se työssä ollessa yllättäen iski niin kovaa että pyörryin. Ainakin työkaverit olivat sitä mieltä ja soittivat ambulanssin.
      Pari päivää tuon tapahtuman jälkeen se sattui kun ajoin kaupungilla autoa, mutta kyydissäni ollut henkilö pakotti ajamaan ja jotenkin pystyinkin.
      Keskivaikea masennus on diagnosoitu mutta nuo paniikkikohtaukset ovat pysyneet poissa.

    • TöpseliTl

      Se on ikävä tiune, koska se tuottaa ahdistuksen, jossa ei ole järkeä, ja kasan pelkotiloja, joteka jää ns. aivoihin odottamaan seuraavaa samaa kokemusta

      • sekamelskanpitääloppua

        näin on ollut kauan siellä arjessa, kun suurin osa on ollut käsittämätöntä esitystä ja yhä se laukaisee pahanolon tunteen


    • mattipekkakullervotuomas

      Ihan eka oli lievä verrattuna sen jälkeisiin. Ruuhkaisessa kaupassa yhtä-äkkiä sydän alkoi hakkaa, happi meinas loppuu, tuli epätodellinen olo ja pyörrytti.Kohtaus kesti varmaan max. muutaman minuutin. Sen jälkeen jäi hönö ja epätodellinen olo loppupäiväksi.

      Välissä olikin pitkä tauko ja sen jälkeen tulleet ovat olleet pahempia ja päivystykseen olen mennyt pari kertaa. ( Itse kävelly kun asun lähellä.) Yleensä alkaa sydämentykytyksellä johon liittyy rintakipuilua. Happi meinaa loppua ja pinnallista hengitystä. Siitä se sitten rullaakin itsekseen eteenpäin kun luulen saavani sydärin ja tunnelma lietsoo itse itseään. Päivystyksessä olen saanut nuivahkoa kohtelua, mikä on jäätävää tilanteessa, jossa luulen oikeasti kuolevani. Nämä kohtaukset on kestäneet pidempään, 20-30 min, ja alkaneet tilanteissa joissa olen yksin ja/tai yksin vastuussa lapsistani.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      68
      3189
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      200
      2801
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      22
      2618
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2588
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      20
      2466
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      41
      2305
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1753
    8. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      1707
    9. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      37
      1560
    10. Dear mies,

      Hymyiletkö ujosti, koska näet minut? 😌
      Ikävä
      18
      1416
    Aihe