Nyt tarvittais kipeästi neuvoja tai onko kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta. Olemme olleet naimisissa kohta 6 vuotta ja pari lastakin löytyy. Kaikki on omasta mielestäni mennyt hyvin. Vuosi takaperin vaimo kuitenkin ilmoitti että on tullut rajoja rikottua toisen miehen kanssa, puolivuotta tästä ilmeni että jonkinlaista sivusuhdetta on edelleen viestien tasolla ilmassa ja ihastusta myös jonka vaimo minulle myönsi. Nyt tilanne on tasoittunut sen suhteen(kuulemma) ja kumpikaan vaimoni ja tämä toinen mies eivät olekaan kiinnostuneita toisistaan.
Näistä asioista johtuen olemme keskustelleet suhteemme tasosta aika paljon. Vaimo kertoi että ei hän koe aitoa kivaa kun olemme kahden, emmekä kuulemma tee yhdessä koskaan mitään. Toinen minkä hän repäisi ettei häntä kyllä kiinnostakaan ja tämän valitettavasti kyllä huomaa. Seksiä meillä on, mutta pääasiassa minun aloitteestani kerran viikossa. Mutta kaikki intiimi läheisyys mitä meillä on tapahtuu nykyään vain minun aloitteestani ja jotenkin tuntuu vain yksipuoliselta. Vastakaikua ei tahdo saada. Vaimo oikeastaan välttelee ja pakenee jotain. Ei, enkä ole mikään tyrkky sillä vaimoni saa aika paljon omaa aikaa ja harrastaa useammankin kerran viikossa liikuntaa monipuolisesti. Hänen yleinen tyytymättömyys kaikkeen vaan harmittaa mieltäni suunnattomasti ja mikään ei tunnu kelpaavan.
Kaikki yhdessä tekeminen mitä ehdotan tuntuu olevan pakkopullaa. Tuntuu siltä että hän lähtee vain mukaan koska minä haluan.
Onko muita kohtalontovereita? Miten tässä kannattaisi toimia? Eihän tällaista voi edes avioliitoksi kutsua.
Näistä asioista johtuen olemme keskustelleet suhteemme tasosta aika paljon. Vaimo kertoi että ei hän koe aitoa kivaa kun olemme kahden, emmekä kuulemma tee yhdessä koskaan mitään. Toinen minkä hän repäisi ettei häntä kyllä kiinnostakaan ja tämän valitettavasti kyllä huomaa. Seksiä meillä on, mutta pääasiassa minun aloitteestani kerran viikossa. Mutta kaikki intiimi läheisyys mitä meillä on tapahtuu nykyään vain minun aloitteestani ja jotenkin tuntuu vain yksipuoliselta. Vastakaikua ei tahdo saada. Vaimo oikeastaan välttelee ja pakenee jotain. Ei, enkä ole mikään tyrkky sillä vaimoni saa aika paljon omaa aikaa ja harrastaa useammankin kerran viikossa liikuntaa monipuolisesti. Hänen yleinen tyytymättömyys kaikkeen vaan harmittaa mieltäni suunnattomasti ja mikään ei tunnu kelpaavan.
Kaikki yhdessä tekeminen mitä ehdotan tuntuu olevan pakkopullaa. Tuntuu siltä että hän lähtee vain mukaan koska minä haluan.
Onko muita kohtalontovereita? Miten tässä kannattaisi toimia? Eihän tällaista voi edes avioliitoksi kutsua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksiköhän vaimosi on vielä kanssasi, kun ei kerran kiinnosta olla yhdessä?! Haluatko itse olla naisen kanssa, joka ei ole kiinnostunut seurastasi?!
Oletko puhunut mieltäsi vaivaavista asioista hänen kanssaan, eli että tunnet, että hän välttelee ja pakenee jotain?
Itse välttelen kumppanini seuraa nykyään paljonkin, koska hän on niin herkkä aloittamaan draaman pienimmästäkin keskustelusta, jonka mutkia selvitellään monta päivää. Sellainen selvittely stressaa ja häiritsee elämää, joten välttelen siksi keskusteluja. Erohan tällaisesta etäällä olosta lopulta tulee, kun ei seksikään hänen kanssaan kiinnosta, kun ei ole läheistä yhteyttä.
Tämä on melko normaalia yli 30vuotiaiden naisten keskuudessa. Siinä iässä heille tulee tarve vielä kerran arvottaa itsensä markkinoilla koska ovat ymmärtäneet että nuoremmat 20 vuotiaat ovat ajaneet ohi. Eräänlainen jatkumo 30-vuoden kriisille.
Syynä voi tietysti olla myös se että nyt kun teillä on ne pari lastakin niin vaimosi on nähnyt että loppuelämä onkin sitten tätä arkea. Ja se saattaa masentaa jos televisiosta tulee maailmanmatkailu ohjelmia ja exsiä- sekä seksiä rannalla. Ja pitää mysä muistaa että nainen on narsistinen olento joka haluaa aina sen miehen jota ei voi saada. Ja vaikka hän sen tietääkin, niin siitä huolimatta sen eteen tehdään kaikki mahdollinen.
Tässä kohtaa pahin mahdollinen tilanne olisi se että vaimosi pyynnöstä hankkisitte koiran. Ei, sitä ei tule tehdä. Sillä vain siirretään katse pois ongelmakohdasta. Sillä koira vaatii niin paljon aikaa ettei parisuhteelle jää sen jälkeen sitäkään vähää.
Onnen avaimet ja ne pienet onnen hetket löytyvät siitä jokapäiväisestä arjesta. Jos niitä ei näe niin elämä tuntuu tosi tylsältä, turhalta ja se tuntuu toooodella pitkältä. Sinä vissiin olet löytänyt elämästäsi ne asiat jotka tekevät sinut onnelliseksi. Nyt vain vaimosi pitää löytää omat asiansa.
Muuten, onko vaimosi käyttänyt e-pillereitä siihen asti kun teitte ensimmäisen lapsen? Jos on niin lähetäppä hänet verikokeeseen jossa mitataan progestornin ja estrogenin tasot. Saattaa nimittäin olla että vaimollesi on puhjenut PMS-oireyhtymä joka saa sen turvallisen kodin ja aviomiehen tuntumaan jopa vastemieliseltä. Se kun tarkoittaa että hormonitasapaino on pielessä eikä mikään muu kuin suuret adrenaliinipurkaukset saa elämää tuntumaan miltään. Jos tilanne jatkuu pitkään niin koko ajan pitää saada suurempia ja suurepia kokemuksia. Ja mitä maailmalla on tarjota haiden uiskentelun ja hävittäjälentokonella lentelyn jälkeen? Kuuraketti. Entäs sitten? Ei mitään... Edessä on itsemurha koska silloin vasta normaali elämä tuntuu todella vastemieliseltä.
Sanoisin että tässä kohtaa ei pariterapiat auta. Vie vaimosi ensin hormoonitestiin ja jos kaikki on kunnossa, kysy miksei tämä elämä ole hänestä arvokasta. Ja miksi lapset sekä heidän turvallinen ympäristö ja henkinen kehitys ei olekkaan enää niin tärkeää. Kysy mitä hänen pitäätehdä toisin että hän olisi onnellinen nykyisessä elämässään. Nimittäin, kaikki ammattiymmärtäjät aina sanovat että miehen pitää muuttua. Ja että miehen pitää löytää aikaa hemmottelulle ja parisuhteelle: VÄÄRIN !! Kokemukseni mukaan se on poikkeuksetta nainen joka on muuttunut ja/tai muuttanut halujensa kohdetta. Tai muuttanut unelmiaan normaalista kodista glamour elämäksi. Mutta jos näin on, niin näitä naiten naurattajia kyllä riittää ja pienen hetken jälkeen hänellä onkin ollut useita suhteita ja hyväksikäyttöjä. Jonka jälkeen edessä on yleensä voimakas alkoholin/päihteiden käyttö ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen. Näitäkin kohtaloita on nähty useampia.
Täällä myös samankaltainen tilanne. Ja ahdistaa aika kovasti kun avioliitto hajoaa.
Vaikka toista rakastaa, ei välttämättä ole mitään yhteisiä kiinnostuksenaiheita. Itse asiassa yhteinen kiva on varmaan aika harvinaista -- ovathan miehet ja naiset ajatuksiltaan aika erilaisia.
Kokeilkaa S/M-seksiä, jotkut saanut avun siitä.
Hei, hyviä vastauksia olet saanut. Itse olen 40 rouva ja vähän samanlaisessa tilanteessa kun vaimosi. Yhdessä olen mieheni kanssa ollut yli 20v
Itse toivoisin mieheltäni enemmän huomiota ja hellyyttä. Ja kehuja.
Seksiä meillä on, useinkin, koska olen ajatellut, että jos sitä ei ole niin ollaan kuin sisko ja veli.
Koen, että mieheni pitää minua itsestäänselvyytenä. Tykkään laittautau ja panostan ulkonäkööni. Käytän vain kauniita alusvaatteita ja pitsisukkia.
Itse tässä tilanteessa toivoisin, että mieheni huomioisi ja kehuisi minua enemmän. Se nostaa tunnelmaa ja hyvällä tuulella seksistä saa enemmän irti.
Suosittelen, että ostat vaimollesi seksikkäitä alusvaatteita (koska hän on niin upea) kehut ja panet sitten oikein kunnolla.
Toi S/M juttui vois myös toimia. Itse tykkään enemmän D/s. Se on ihana tunne, kun kokee itsensä upeaksi ja haluttavaksi. Ehkä sinunkin vaimo tykkäisi saada vähän piiskasta ;)
Tuota tuota. En kyllä ehditä seksikkäiden alusvaatteiden ostoa, mikäli et ok aivan varma siitä, että naisesi niistä tykkää. Itselleni tulisi aikas p...n maku suuhun, jos mieheni niitä mulle rupeais ostelleen.
Yhdessä ja erikseen. Olemme olleet eläkeläisinä pian 20-vuotta.
Matkustelemme vuosittain muutaman kuukauden verran.
Kotona ollessamme täydellisesti keskinäisiä päiviä ovat vain lauantait. Muulloin kummallakinon omia harrastuksia parin tunnin ajalle.
Intiimielämä toimii ja saa täyttymyksen pari kertaa viikossa.
Roolileikit ja BDSM virikkeet tulivat kuvaan mukaan jo ennen eläköitymistämme.
Sopii meille. Nykyään vaimo on hallitsevassa roolissa ja päättää sessioiden ajankohdat ja sisällöt ottaen kuitenkin huomioon minun tarpeeni ja olotilani.
Saa nähdä kumpi ehtii ensin. Sydäri vai impotenssi?
Melko typerää nostaa toinen epäkypsä ihminen jalustalle ja olettaa hänen olevan jotenkin erikoinen.
Yksi neuvo munattomalle miehelle olisi tosiaan tuo SM
Ensikerralla kun tuo tampiovaimosi puhelee noin viisaita ja tekee palveluksiaan suhteen ulkopuolella niin potkaise häntä ennen mitään neuvottelua teräväkärkisellä bootsilla vauhdilla jalkoväliin ja kysy saisiko olla lisää kokemuksia.
Itserakkaana paskana hän varmasti jättää kyllä lapset sinulle.