Sanoinkuvailematonta kuinka ihmiseen voi sattua jokin näin.. Elättelin toiveita, että saisin exäni takaisin. Nyt häntä pitelee hyvä ystäväni. pelkkä ajatuskin jo saa voimaan pahoin, tuntemaan vihaa ja totaalista yksinäisyyttä. Haluan häntä niin.. miten kukaan voi itkeä yhden miehen perään näin paljoa? Kuka meidän kyyneleet muka ansaitsee?!
Välillä päätän jatkaa, en välitä heistä: kun olen vahvempi, he ovat heikompia! ..mutta sitten taas sorrun. Minua itkettää, tuntuu ettei mikään jaksa kiinnostaa, ruoka ei maistu eikä viikonloppuisinkaan nykyään ole muuta tekemistä kuin vain itkeä itsenä uneen vittumaisuuden rajoilla.. En halua ajatella heitä kahta mutta he vain tulevat mieleeni kerta kertansa jälkeen. Lupasin itselleni etten soita hänelle, mutta aina sorru tähänkin syntiin. Haluan vain kuulla hänen äänensä. Viiltää niin syvältä kuulla kuinka ihastunut hän on ja kuinka hän on jatkanut elämäänsä ilman minua.. Miksi minä en voi enää tehdä häntä onnelliseksi?! Miksi sen täytyy olla joku muu?!!!!!!!
Haluaisin vain ihastua.. tuntea perhosia vatsassa. Olla jollekin tärkeä enkä vain yhden yön panotuttu baarissa. Onko maailmassa enää romanttisia miehiä, jotka haaveilevat pelkistä romanttisista hetkistä eikä vain pornosessioista yön pimeinä tunteina??
En halua korviketta elämääni, mutta jo pelkät treffit tai pieni ihastus saisivat minut ajattelemaan muutakin kuin exääni ja ylipyhyyttä esittävää ystävääni. Kuinka ihmiset osaavatkin puukottaa selkään!!
PS. onko olemassa sääntö ettei exän kavereihin saa koskea? Voiko sitä sääntöä noudattaa millään?! ..itse en usko tähän.. maailmassa on liian vähän ihmisiä siihen.. mutta silti. Miksi se tuntuu niin kauhealta kun siinä hänen vieressään on se kaveri! Ihminen jonka tunnet.. kaksi ihmistä, jotka tunnet ja nyt he ovat yhdessä.. *vaipuu huokauksiin ja syvään itkuun*
Välillä päätän jatkaa, en välitä heistä: kun olen vahvempi, he ovat heikompia! ..mutta sitten taas sorrun. Minua itkettää, tuntuu ettei mikään jaksa kiinnostaa, ruoka ei maistu eikä viikonloppuisinkaan nykyään ole muuta tekemistä kuin vain itkeä itsenä uneen vittumaisuuden rajoilla.. En halua ajatella heitä kahta mutta he vain tulevat mieleeni kerta kertansa jälkeen. Lupasin itselleni etten soita hänelle, mutta aina sorru tähänkin syntiin. Haluan vain kuulla hänen äänensä. Viiltää niin syvältä kuulla kuinka ihastunut hän on ja kuinka hän on jatkanut elämäänsä ilman minua.. Miksi minä en voi enää tehdä häntä onnelliseksi?! Miksi sen täytyy olla joku muu?!!!!!!!
Haluaisin vain ihastua.. tuntea perhosia vatsassa. Olla jollekin tärkeä enkä vain yhden yön panotuttu baarissa. Onko maailmassa enää romanttisia miehiä, jotka haaveilevat pelkistä romanttisista hetkistä eikä vain pornosessioista yön pimeinä tunteina??
En halua korviketta elämääni, mutta jo pelkät treffit tai pieni ihastus saisivat minut ajattelemaan muutakin kuin exääni ja ylipyhyyttä esittävää ystävääni. Kuinka ihmiset osaavatkin puukottaa selkään!!
PS. onko olemassa sääntö ettei exän kavereihin saa koskea? Voiko sitä sääntöä noudattaa millään?! ..itse en usko tähän.. maailmassa on liian vähän ihmisiä siihen.. mutta silti. Miksi se tuntuu niin kauhealta kun siinä hänen vieressään on se kaveri! Ihminen jonka tunnet.. kaksi ihmistä, jotka tunnet ja nyt he ovat yhdessä.. *vaipuu huokauksiin ja syvään itkuun*
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä tuohon voisi sanoa, tiedän melkein miltä sinusta tuntuu. Sillä kukaan ei voi tietää miltä toisesta tarkalleen tuntuu. Sydäntä raastaa, tekisit mitä tahansa hänen eteensä, mitä tahansa... Mutta sisimmässäsi hiljaa tiedät että se on mahdotonta, kuitenkin ajattelet että ehkä hän tulee takaisin ehkä saan hänet takaisin. Kunnes jälleen kerran vaivut tuskaan ja tunnet kuinka sydämmesssäsi olisi veitsi jota käännetään yhä uudelleen ja uudelleen. Ja kysyit onko olemassa enään romanttisia miehiä, vastaus on kyllä. En toivoisi mitään muuta enemmän kuin että voisin tavata elämäni naisen, tehdä häneen vaikutuksen ja viedä hänet vaikkapa päivälläisen ja elokuvan jälkeen harjulle katselemaan auringon laskua. Haluaisin ottaa hänet kainalooni ja puristaa itseäni vasten, tuntea kevyen lämpimän kesä tuulen hivelevän kasvojamme... Mutta tuleeko tuo tapahtumaan, mitä luultavammin ei. Olen yksin olen menettänyt uskoni itseeni, sen vähänkin mitä sitä oli... Mitä tekisinkään yhdestä illasta naisen kanssa joka rakastaisi minua, välittäisi minusta... jos kuolisin jäisi kaipaamaan minua, vuodattaisi kyyneleen puolestani... Mitä tekisinkään yhdestä illasta tuon naisen kanssa. Antaisin elämäni tuosta yhdestä illasta, jos tietäsin että se mitä tuntisimme olisi oikeata eikä teeskenneltyä... yksi ilta eliniästä... ei paha vaihtokauppa, ei todellakaan... Yksinäisyys on kamalin asia mitä tiedän, se on pahempi kuin vaikkapa jokin parantumaton sairaus, pahempi kuin kuolema, pahempi kuin mikään fyysinen kipu. En toivoisi sitä pahimmallekkaan vihamiehelleni. Loppujen lopuksi jokainen meistä on yksin, jokainen etsii rinnalleen turvaa, toivoa, rakkautta. Selviät kyllä tästä, tällä hetkellä sydämessäsi on haava joka ei sulkeudu... se sulkeutuu kyllä ajan kuluessa mutta siitä arpi, arpi joka ei koskaan katoa. Mutta pääset kyllä yli tuosta miehestä, löydät toisen vielä häntäkin paremman, menette naimisiin ja olette onnellisempia kuin koskaan ennen. Aika parantaa haavat, aika korjaa kaiken, aika on ainut mitä meillä on. Aika ja muistot.
rurouni
Tiedän, että tähän menee aikaa.. ja sekös inhottaa. Mutta kiitos sinulle. Ehkä vielä on toivoa löytää mies, joka haluaa rakastaa minua omana itsenäni.. aina! :) Kuinka romanttista onkaan ajatus, että yhtä kumppania voi rakastaa ja haluta koko elämänsä. Nyt en jaksa uskoa ikuiseen onneen, mutta niin kovasti haluaisin.
Ja tiedän.. olen ajatellut etten ansaitse tuollaista paskaa itselleni mitä exäni minulle tekee.. mutta silti.. miksi aina silti sorrun häntä kaipaamaan?! Rakkaus, kaipuu ja kipu ovat jotain sanoinkuvailemattomia juttuja..
Itse olen samassa jamassa lukuunottamatta sitä, että exäni uusi ei satu olemaan kaverini. Vituttaa silti. Hukutan itseni tenttikirjoihin jotta ei tarvitsisi miettiä asioita. Silti aina vällillä sorrun, kuten sinäkin. Laitoin tonne uuden ketjun samalla nimimerkillä, jos haluat tietää yksityiskohtia.
Uskon, että meille on kuitenkin vielä olemassa toivoa.