Aa-väittämä vailla pohjaa?

Kekek-kekek,

Kommenttisi on kiinnostava, vaikka meneekin hieman syrjään aloitukseni varsinaisesta pointista (kuinka jälkikasvun asema heikkenee, jos vanhemmat ovat avioliitossa sen sijaan että eivät olisi).

Tasa-arvoisiin oikeuksiin liittyy luonnollisesti aina mahdollisuus, että ihmiset saavat oikeuksia asioihin, jotka eivät ole kaikille mieluisia. Sitten vain pitää punnita onko esimerkiksi homoparien oikeus avioliittoon niin olennainen, että siitä seuraavat oikeudet muihinkin asioihin on vain hyväksyttävä, vaikka ne eivät itseä miellyttäisikään.

Itse ajattelen niin, että lesbo- ja homopareja on vähän verrattuna heteropareihin ja vain osa niistä pareista haluaa avioliittoon ja edelleen vain osa pareista haluaa adoptoida lapsen. Vaikka adoptiot nuissa avioliitoissa tulevatkin siksi olemaan määrällisesti vähäisiä, niin voisi olettaa, että adoptiota haluavat parit ovat kuitenkin pääsääntöisesti hyviä vanhemmiksi. Siksi en näe adoptioasiaa mörkönä, jonka vuoksi voimaan astuva avioliittolaki tulisi kumota.

Usein kyse on siitä, että toinen puolisoista on saattanut olla heteroavioliitossa ja hänellä on lapsi. Jos hän menee sen jälkeen samaa sukupuolta olevan kanssa liittoon, ei hänen lapsellaan ole oikeuksia perheen toisen aikuisen perintöön, vaikka pari pysyisi hautaan asti yhdessä. Puolison lapsen adoptio ratkaisisi asian.

"Kuinka niin Rahkosen puhe oli pöljä? Eihän kommarien ideoissa ole koskaan ollut järkeä!!"

Se oli pöljä, koska muinainen kommunistien pyrkimys vapauteen ja tasa-arvoon ei vaikuta millään muotoa aa-liikkeen pyrkimyksiin. No ilmeisesti Rahkonen halusi luoda kuulijoille sellaisen illuusion, että kun yksi hölmö tasa-arvopyrkimys (samapalkkaisuus) ei ollut hyvä, niin mikään muukaan tasa-arvopyrkimys (kuten spn-avioliitto) ei sitten olisi hyvä. Yhtä nerokasta olisi väittää, että koska valkoisen kärpässienen syöminen ei ole hyvä idea, niin herkkutattien syöminenkään ei ole.