Hormoniaknesta kärsivän ROACCUTAN-päiväkirja

Tsau! Aknesta kärsivät varmasti tietää tuskalliset Google-hakukoneen parissa vietetyt tunnit kun koittaa löytää jokaikisen mahdollisen vinkin ja keinon joihin vois tarttua kuin hukkuva köyteen iho-ongelmien taltuttamiseksi. Omilla googlailuilla löytyi muutamia vastaavanlaisia kirjotuksia ja blogeja joten aattelin tämmöstä ruveta kirjoittelemaan. Senkin takia, että pysyy itse vähän kärryillä siitä kuinka kuuri lähtee pelittämään ja senkin takia että aknesta itsekin niiiin super-ahdistuneena vastailen mielelläni kysymyksiin ja jaan oman kokemukseni kuurin etenemisestä :-). Jos keskustelu on jonkun mielestä turha ja aiheeton niin tätä ei tarvitse käydä lukemassa tai kommentoimassa höpöhöpöjuttuja, kiitos!
Elikkäs, tarinoinnin voisin aloittaa kertomalla omasta iho-ongelmastani. Olen 21-vuotias nuori naikkonen enkä ikinä ole kärsinyt minkäänlaisista iho-ongelmista muutamaa satunnaista finniä lukuunottamatta. Ammattikoulun aikoihin pesin meikkini SAIPPUALLA enkä ollut kuullutkaan kasvovesistä tai -rasvoista, huhhuh, kuulostaa karmivalta näin jälkeenpäin :D. E-pillerit, Mercilonit merkiltään, hankin n. 16-vuotiaana ja niitä popsin parikymppiseksi asti, toki tämäkin varmasti edesauttoi elämääni siloposkena. Mainittakoon vielä että suvussamme ei kenellekään ole ollut minkäänlaisia iho-ongelmia. E-pillereiden lopettaminen tarpeettomuuden vuoksi ajoittui viime syksylle, olisko ollut syys-lokakuun aikaan. Hassuahan tässä on sekin, etten osannut edes odottaa mitään ongelmia lopettamisen suhteen koska en ollut aiemmin asiaan perehtynyt. Siksi olinkin keväällä, ehkä maaliskuun tienoilla ihmeissani mustapäistä joita enenevissä määrissä poskiini tupsahteli. Tehostin vain hieman kasvojenhoitorutiinejani ja pienoisen nettitutkailujen jälkeen syy-seuraussuhde selkeni päässäni, hahaa, tämähän johtuu pillereistä. Kesä tuli ja iho pysyi suht hyvässä kunnossa, varmastikin auringon takia, kunnes tuli elokuu. Eräs aamu seisoin peilin edessä ja tajusin että molemmissa poskissani oli 3-4 finniä, kuitenkin suht pieniä ja huomaamattomia valkopäitä. Voi helvetti. Tästähän se alamäki sitten lähti ryminällä vyörymään alaspäin. Pienet valkopäät muuttui valtaviksi, ihonalaisiksi pahkuroiksi poskien ja leuan alueella. Sen lisäksi että kosmeettinen haitta oli musertava, olivat nämä kystat valtavan kipeitä. Itkin silkasta kivusta kun näitä oli viidestä kuuteen kappaletta naamallani. Paraneminen tuntui kestävän ikuisuuden ja senkin jälkeen iholle jäi punainen läiskä muistomerkiksi.
Veikkaisin että tähän keskusteluun eksyy ainakin ehkä yksi ruokavalion parantavia vaikutuksia hehkuttava kirjoittelija, joten sanon heti alkuun että juurikin ihoni takia ruokavalioni on maidoton, viljaton ja sokeriton. Tästä on ollut kyllä apua ja leipäpalan/suklaarivin syöminen näkyy naamassa. Jos joku kysyisi stressitasoani välillä 0-100 elokuun ja lokakuun välisenä aikana, vastaus olisi 300076. Olen itkien viettänyt unettomia öitä selaten jokaikisen artikkelin, vinkin, keskustelun, blogin, tutkimuksen jne jne jne joista olen koittanut poimia kaikkia mahdollisia tapoja saada vaivaan helpotusta. Voisin vaikka alle listata käyttämiäni ja kokeilemiani konsteja joista muutamaa toteutan yhä: sinkki maitohappobakteeri, tyynyliinan vaihtaminen viikottain, kahvin ja tupakoinnin lopettaminen, eri ihonhoitosarjat, kevyemmät meikit, suolasaippua, teepuuöljy, inkiväärisaippua, manteliöljy, otsonoitu oliiviöljy, kosmetologin palvelut, ihotautilääkärin määräämä Epiduo (omalla kohdallani ihan paska, tämän voiteen jälkeen olisi pitänyt aloittaa tetrasykliini-antibioottikuuri jota en halunnut ottaa sillä uskoin sen olevan melko tehoton lukemani perusteella), ruokavalio, vettä juon päivittäin n. 3l, AHA-hedelmähappokuorinnat (Juice beauty). Näitä suosittelen lieviin ongelmiin kokeilemaan, hintavia, mutta auttoivat. Humektania olen käyttänytkin jo kasvojen perusvoiteena ennen tätä ihoräjähdystä. Joten kyllä, voisin sanoa että kutakuinkin kaikkea on kokeiltu. Toki myönnettäköön että kärsimättömänä olen uskomatonta vauhtia haaskannut rahojani näihin tuotteisiin ja käyttänyt niitä maksimissaan muutaman viikon, ehkä pidemmillä kokeiluilla niistä olisi ollut enemmänkin apua, who knows. Iho on kyllä käväissyt paremman puolella vaikka ongelma ei olekaan kokonaan kadonnut, ja aina vaiva viimeistään viikon kuluessa muistuttelee olemassaolostaan uusilla näppylöillä.
On uskomatonta miten paljon akne voi vaikuttaa itsetuntoon. Mulla on ystävä jonka akne-taivalta oon seurannut kuudennesta luokasta saakka ja muka jollain tavalla kokenut myötäeläväni hänen tuskaansa. Fakta on se ettei tästä helvetistä tajua puoliakaan ennen kuin omalle kohdalle osuu. Sosiaalisuuteni on pudonnut todella pohjamutiin kun en halua mennä mihinkään, vaikka tiedän ettei ihoni ole "niin paha kuin voisi olla". Kaikki on kuitenkin subjektiivista ja kärsin tästä valtavasti koska tämmöistä vaivaa ei ole ikinä aikaisemmin mulla ollut. Kohta loppuu merkit kesken joten kerron kuurista tarkemmin seuraavassa viestissä!