opinnäytetyöt

Ok, mutta siis jokaisen lauseen perässä... Niin, ja se, että on lukenut lähdekirjallisuuden ja -artikkelit, niin eihän se tietysti välttämättä asiantuntemusta osoita, toki osoittaa sen, että on paneutunut saamaansa aiheeseen siltä osin kuin vaaditaan.

kiitän kirjoitti:

Ok, mutta siis jokaisen lauseen perässä... Niin, ja se, että on lukenut lähdekirjallisuuden ja -artikkelit, niin eihän se tietysti välttämättä asiantuntemusta osoita, toki osoittaa sen, että on paneutunut saamaansa aiheeseen siltä osin kuin vaaditaan.

Lue lisää

Mitä se asiantuntemus sitten mielestäsi on?

Sitähän se kirjoista luettava asiantuntemus on, että luetaan mitä jostakin asiasta on jo olemassa tietoa.

Jos meinaat, että kaikki tieto pitäisi itse tutkia ja oivaltaa käytännön maailmasta, niin siinäpä sitä vasta onkin tekemistä . . .

Monilla tiedemiehillä on mennyt koko elämä jonkin yhden asian keksimiseen, sitten se asia on myöhemmin saatu kirjoihin ja kansiin.

Tottakai, ei pyörää pidä keksiä uudestaan, vaan opiskella se, mitä muut ovat asiasta jo saaneet selville.

Vasta sitten kun mennään sille tasolle, ettei laadukasta tietoa asiasta ole olemassa, sitten vasta tehdään omaa tutkimustyötä . . .

102030405060 kirjoitti:

Mitä se asiantuntemus sitten mielestäsi on?

Sitähän se kirjoista luettava asiantuntemus on, että luetaan mitä jostakin asiasta on jo olemassa tietoa.

Jos meinaat, että kaikki tieto pitäisi itse tutkia ja oivaltaa käytännön maailmasta, niin siinäpä sitä vasta onkin tekemistä . . .

Monilla tiedemiehillä on mennyt koko elämä jonkin yhden asian keksimiseen, sitten se asia on myöhemmin saatu kirjoihin ja kansiin.

Tottakai, ei pyörää pidä keksiä uudestaan, vaan opiskella se, mitä muut ovat asiasta jo saaneet selville.

Vasta sitten kun mennään sille tasolle, ettei laadukasta tietoa asiasta ole olemassa, sitten vasta tehdään omaa tutkimustyötä . . .

Lue lisää

Ok. Ymmärrän kantanne. Oma kantani oli: lukutaito ei ole asiantuntemuksen osoitus. Tai se, että kerää tiettyä tarkoitusta varten tiettyjä asioita omaan esitykseensä... Se voi olla asiantuntemuksen alkua, mutta varsinainen syvällinen asiantuntemus syntyy pitkästä harrastaneisuudesta, eli jatkaa asian tiimoilta sen yhden (mahdollisesti ulkopuolelta asetetun) tarkoituksen tultua saavutettua. Ja myös siitä, että osaa soveltaa sitä lukemaansa omiin havaintoihin, kokemuksiin, tilanteisiin.... sisäistämisestä kai puhutaan....

Mutta loppujen lopuksi alkuperäinen kysymys on tullut valaisevasti vastatuksi.

niin_joo kirjoitti:

Ok. Ymmärrän kantanne. Oma kantani oli: lukutaito ei ole asiantuntemuksen osoitus. Tai se, että kerää tiettyä tarkoitusta varten tiettyjä asioita omaan esitykseensä... Se voi olla asiantuntemuksen alkua, mutta varsinainen syvällinen asiantuntemus syntyy pitkästä harrastaneisuudesta, eli jatkaa asian tiimoilta sen yhden (mahdollisesti ulkopuolelta asetetun) tarkoituksen tultua saavutettua. Ja myös siitä, että osaa soveltaa sitä lukemaansa omiin havaintoihin, kokemuksiin, tilanteisiin.... sisäistämisestä kai puhutaan....

Mutta loppujen lopuksi alkuperäinen kysymys on tullut valaisevasti vastatuksi.

Lue lisää

No se on sitä syvempää asiantuntemusta se.

Se, että lukee alansa tärkeimmät perusasiat on kuitenkin hyvä lähtökohta asiantuntemukselle ja sen kehittämiselle, mutta kannattaa muistaa, että maisterit ovat vielä useimmiten aika nuoria, nykyään se mitä kouluissakin opetetaan on kylläkin se, että opiskelu ja oppiminen kestää koko elämän, koulusta saa lähinnä perusteet ja perusperiaatteet.

Kyllähän se pitkällä harrastuneisuudella saavutettava asiantuntemus tulee myös osaltaan lukutaidon kautta, ja tulee se toki muualtakin, keskusteluista, omista päätelmistä ja kokeista . . .

niin_joo kirjoitti:

Ok. Ymmärrän kantanne. Oma kantani oli: lukutaito ei ole asiantuntemuksen osoitus. Tai se, että kerää tiettyä tarkoitusta varten tiettyjä asioita omaan esitykseensä... Se voi olla asiantuntemuksen alkua, mutta varsinainen syvällinen asiantuntemus syntyy pitkästä harrastaneisuudesta, eli jatkaa asian tiimoilta sen yhden (mahdollisesti ulkopuolelta asetetun) tarkoituksen tultua saavutettua. Ja myös siitä, että osaa soveltaa sitä lukemaansa omiin havaintoihin, kokemuksiin, tilanteisiin.... sisäistämisestä kai puhutaan....

Mutta loppujen lopuksi alkuperäinen kysymys on tullut valaisevasti vastatuksi.

Lue lisää

Olen tosin aivan samaa mieltä, että syvä asiantuntemus tulee harrastuneisuuden kautta, eikä ole tarkoituskaan sanoa, että maisteri sillä tavalla olisi asiantuntija.

kiitän kirjoitti:

Ok, mutta siis jokaisen lauseen perässä... Niin, ja se, että on lukenut lähdekirjallisuuden ja -artikkelit, niin eihän se tietysti välttämättä asiantuntemusta osoita, toki osoittaa sen, että on paneutunut saamaansa aiheeseen siltä osin kuin vaaditaan.

Lue lisää

No eihän niitä nyt jokaisen lauseen perässä ole. Ja ainakin tekniikassa ja luonnontieteissä viitteet ilmoitetaan juoksevalla numerolla. Numerot viitetietoineen löytyvät sitten työn loppupuolelta. Niin ja niitä viitteitä ei ainakaan meillä tule joka lauseeseen vaan tilanteissa jotka edellyttävät viittausta aiempien tutkijoiden saavutuksiin. Muutama viite per sivu, yleensä. Mutta yleistys on kivaa, eikö vain?

Ainakin pitemmällä kuin sinä, jonka kommentissa ei ole mitään alkuperäistä kysymystä valaisevaa.
Sinun kannattaa toistaiseksi jatkaa vain sillä jopolla keulimista, mikä lienee paras taitosi.

" eivätkä ne ole millään muotoa suunnattuja tieteenalaa tuntemattomien luettaviksi."
Näinpä tietysti on, että tuotetulla tekstillä ja opinnäytetyöllä on tarkoitukseen valitut arvioijansa ja lukijansa. Mutta kun kerran näitä opinnäytetöitä on julkisesti netissä luettavana niin eipä sitä oikein sitten voi rajoittaakaan kuka niitä pääsee lukemaan.
No, ehkä en ole suorittanut yliopisto-opintoja, mutta saatanpa jotain tietää tämänkin tutkielman ja opinnäytetyön aiheesta ja ymmärtää kieltä ja kommunikointia yms.
Muuten gradu asiana tuli kyllä selkeästi selvitettyä.

kyllä_ kirjoitti:

" eivätkä ne ole millään muotoa suunnattuja tieteenalaa tuntemattomien luettaviksi."
Näinpä tietysti on, että tuotetulla tekstillä ja opinnäytetyöllä on tarkoitukseen valitut arvioijansa ja lukijansa. Mutta kun kerran näitä opinnäytetöitä on julkisesti netissä luettavana niin eipä sitä oikein sitten voi rajoittaakaan kuka niitä pääsee lukemaan.
No, ehkä en ole suorittanut yliopisto-opintoja, mutta saatanpa jotain tietää tämänkin tutkielman ja opinnäytetyön aiheesta ja ymmärtää kieltä ja kommunikointia yms.
Muuten gradu asiana tuli kyllä selkeästi selvitettyä.

Lue lisää

Gradujen oletuslukijakuntaa ovat ensijaisesti gradun ohjaaja ja sen tarkastajat. Lisäksi gradu on laadittava siten, että se on mahdollisimman ymmärrettävä ja periaatteessa kielellisesti mahdollisimman moitteeton. Gradussa on mm. kyse kielellisen ilmaisun harjoituksesta (eli melko pitkän tekstin tuottamisesta). Suomenkielisten opiskelijoiden tapauksessa siis nimenomaan suomeksi kirjoitettuna.

Ymmärrettävyysvaatimus liittyy siihen, että muiden saman tieteenalan samalla koulutustasolla olevien opiskelijoiden tulee voida ymmärtää gradun sisältö sen kautta, että siihen on liitetty asianmukaisen laaja tutkimusalueeseen johdatteleva osuus. Tieteen ihanteena on täysin oikeutetusti tulosten julkisuus, joten myös gradujen julkisuus on hyvin luontevaa. Tosin ainakin heikoimpien gradujen tapauksessa tekijän kannalta julkisuus ei välttämättä ole erityisen hyvä asia.

Aikaisempina aikoina julkisuus oli käytännössä paljon rajatumpaa, koska gradut lähinnä seisoivat laitoskirjastojen hyllyissä. Nykyään niitä tosiaan julkaistaan myös internetissä kaiken maailman napin painalluksella ihmeteltäviksi. Tämä voi olla ongelma siinä tapauksessa, jos ns. suurelle yleisölle syntyy sellainen virheellinen käsitys, että kyseiset opinnäytetyöt edustaisivat varsinaisia korkeakouluissa harjoitettavan tutkimustoiminnan tuloksia.

Lähdeviittauksiin liittyen voidaan vielä todeta, että tiedeyhteisössä ei yleensä koeta tiuhaakaan pitkien lähdeviittauksien viljelyä ymmärrettävyyden kannalta erityisen ongelmallisena. Ns. suurelle yleisölle suunnatuissa julkaisuissa sitä ei kuitenkaan harrasteta, vaan viittaukset pyritään esittämään mahdollisimman huomaamattomasti. Kirjan lukujen lopussa tai kirjan itsensä lopussa voi esimerkiksi olla kirjallisuusluettelo, jossa on myös annettu sellaisia yksityiskohtia, jotka lukijakunnan huomioon ottaen voidaan perustellusti tulkita pääsääntöisesti tarpeettomiksi osana varsinaista tekstiä.

Tämä sinällään hyvin asiallinen abstrahointiperiaate nopeuttaa aihealuetta ennestään suhteellisen vähän tuntevien lukijoiden sisäänpääsyä aiheisiin. Periaatteessa, jos opinnäytetyön aihealue ja laatutaso ovat sopivia, niin joskus sen pohjalta voidaan laatia myös oppikirja. Käytännössä tämä on kuitenkin melko harvinaista. Gradutasolla yleensä laatu ei vielä ole riittävä ja väitöskirjatasolla taas tutkimuksessa itsessään on usein sen verran paljon haastetta, että popularisointiin sen lisäksi ei välttämättä enää riitä jaksamista ja/tai kiinnostusta.

Väitöskirjojen-tarkastaj kirjoitti:

Gradujen oletuslukijakuntaa ovat ensijaisesti gradun ohjaaja ja sen tarkastajat. Lisäksi gradu on laadittava siten, että se on mahdollisimman ymmärrettävä ja periaatteessa kielellisesti mahdollisimman moitteeton. Gradussa on mm. kyse kielellisen ilmaisun harjoituksesta (eli melko pitkän tekstin tuottamisesta). Suomenkielisten opiskelijoiden tapauksessa siis nimenomaan suomeksi kirjoitettuna.

Ymmärrettävyysvaatimus liittyy siihen, että muiden saman tieteenalan samalla koulutustasolla olevien opiskelijoiden tulee voida ymmärtää gradun sisältö sen kautta, että siihen on liitetty asianmukaisen laaja tutkimusalueeseen johdatteleva osuus. Tieteen ihanteena on täysin oikeutetusti tulosten julkisuus, joten myös gradujen julkisuus on hyvin luontevaa. Tosin ainakin heikoimpien gradujen tapauksessa tekijän kannalta julkisuus ei välttämättä ole erityisen hyvä asia.

Aikaisempina aikoina julkisuus oli käytännössä paljon rajatumpaa, koska gradut lähinnä seisoivat laitoskirjastojen hyllyissä. Nykyään niitä tosiaan julkaistaan myös internetissä kaiken maailman napin painalluksella ihmeteltäviksi. Tämä voi olla ongelma siinä tapauksessa, jos ns. suurelle yleisölle syntyy sellainen virheellinen käsitys, että kyseiset opinnäytetyöt edustaisivat varsinaisia korkeakouluissa harjoitettavan tutkimustoiminnan tuloksia.

Lähdeviittauksiin liittyen voidaan vielä todeta, että tiedeyhteisössä ei yleensä koeta tiuhaakaan pitkien lähdeviittauksien viljelyä ymmärrettävyyden kannalta erityisen ongelmallisena. Ns. suurelle yleisölle suunnatuissa julkaisuissa sitä ei kuitenkaan harrasteta, vaan viittaukset pyritään esittämään mahdollisimman huomaamattomasti. Kirjan lukujen lopussa tai kirjan itsensä lopussa voi esimerkiksi olla kirjallisuusluettelo, jossa on myös annettu sellaisia yksityiskohtia, jotka lukijakunnan huomioon ottaen voidaan perustellusti tulkita pääsääntöisesti tarpeettomiksi osana varsinaista tekstiä.

Tämä sinällään hyvin asiallinen abstrahointiperiaate nopeuttaa aihealuetta ennestään suhteellisen vähän tuntevien lukijoiden sisäänpääsyä aiheisiin. Periaatteessa, jos opinnäytetyön aihealue ja laatutaso ovat sopivia, niin joskus sen pohjalta voidaan laatia myös oppikirja. Käytännössä tämä on kuitenkin melko harvinaista. Gradutasolla yleensä laatu ei vielä ole riittävä ja väitöskirjatasolla taas tutkimuksessa itsessään on usein sen verran paljon haastetta, että popularisointiin sen lisäksi ei välttämättä enää riitä jaksamista ja/tai kiinnostusta.

Lue lisää

Väitöskirjan popularisointiin lisäisin vielä, että hyvin usein väitöskirja alkaa siltä tasolta, johon aktiivisenkin maallikon tietämys yleensä loppuu. Tietysti alalla työskentelevät, mutta eivät tohtorin tutkintoa suorittaneet pääsevät ymmärryksessä pitemmälle. Popularisointi vaatii yleensä sillan valistuneen asianharrastajan ja väitöskirjan tietojen välille.