kuulin anopistani aika uskomattoman jutun... anoppi on sellaine uskovainen ja ehkä hieman yksinkertainenkin. ja nyt kuulin että hänen vielä olessaan työelämässä, hän olisi "kiusannut" työkaveriaan ja jopa käynyt käsiksi! en jotenkin vaa meinaa uskoa, kun anoppi on mielestäni lempeä ja huomaavainen. joskus hän saattaa sanoa töksäyttää mielipiteensä turhankin jyrkästi, mutta että kiusaaja! anoppi on yli 60-vuotias ja mielestäni erittäin tunteellinen ihminen (karjalasta kotoisin) minullekin sanonut että olen "kuin toinen tytär hänelle", ja hän kuin äiti mulle. tuon käsiksi käymisen koen jotenkin uskomattomaksi asiaksi! anoppi kun on tarkka miten hänen ensimmäistä ja ainoaa (ei meidän) lapsenlastaan ja lapsia yleensä tulee kasvattaa. ei saa huutaa eikä etenkään käydä käsiksi esim. läpsäyttää tai tukistaa vaan asiat tulisi neuvotella (hänen lapsensa olleet kilttejä toisin kuin esm.minä!)
tarkemmin en ole viitsinyt asiasta tuttavaltani kysellä kun hänkään ei ollut varma että mitä oli tpahtunut (hänen anoppinsa kiusauksen uhri)
jotenkin alkoi tuntumaan et tunnenko mä loppupeleissä koko ihmistä!
hän ei myöskään sano koskaan riitelevänsä, ei kuulema ole riidanhaluinen jne, mutta osaa joskus pistää mielipiteillään toisen matalaksi (esim. kaikki täytyis ostaa stockalta tai sokokselta, arvostaa vain kalliita juttuja jne)
tarkemmin en ole viitsinyt asiasta tuttavaltani kysellä kun hänkään ei ollut varma että mitä oli tpahtunut (hänen anoppinsa kiusauksen uhri)
jotenkin alkoi tuntumaan et tunnenko mä loppupeleissä koko ihmistä!
hän ei myöskään sano koskaan riitelevänsä, ei kuulema ole riidanhaluinen jne, mutta osaa joskus pistää mielipiteillään toisen matalaksi (esim. kaikki täytyis ostaa stockalta tai sokokselta, arvostaa vain kalliita juttuja jne)
Vastaukset 17
Vanhimmat
ennenkuin uskot puheita..ja jos kerta se on niin hyvä ihminen kun kirjotat niin...ei kaikkee kannata uskoo!!ja jos sua se vaivaa niin et viittis kysyä tätä asiaa siltä suoraan.kai silläkin on oikeus puolustautua jos vaik on juorua koko homma.
itsellä OLI anoppi joka soitteli perääni, kun olin jättänyt hänen väkivaltaisen poikansa. Vielä kolme kuukautta eron jälkeen soitti.. Argh.. Ei kyllä liittynyt aiheeseen.
Miksi aloit heti epäillä omia huomioitasi ja kokemuksiasi, kun kuulit ikävän jutun kuulopuheena?
Luota omiin silmiisi ja korviisi. Tilanne saattaisi olla ihan toinen, jos kertoja olisi ollut joku muu.
Älä ikinä rupea tivaamaan anopiltasi "totuutta". Siitä se soppa syntyisi.
Luota omiin tunteisiisi ja jatka kuten tähänkin asti.
Ilkeitä puheita on puhuttu aina.
sen verran kyl järkeä löytyy etten ikimaailmassa häneltä asiasta kysyisi! ei tommoisia asioita voi mennä tosta noin vaa kysymään! ei ainakaa tältä anopilta! loukkaushan se olisi!
mut ihmetyttää vaan...toisaalta voisin uskoaki, kua aattelee mitä kaikkea hän on kokenut elämänsä varrella... :/
niin anna asian olla. Vanhoja juttujahan ne on. Jos sinulla on hyvä suhde anoppiisi niin se on hienoa. Elämä tässä ja nyt sehän on tärkeintä. Kaikenlaista elämässä voi tapahtua ja monesta syystä mitä et tiedä, mutta ihminen voi muuttua! Hyvää jatkoa!
Juoruissa ei aina ole perää. Älä pilaa hyvää anoppisuhdetta kysymällä joistakin vanhoista jutuista, joista ei edes tiedä ovatko ne totta.
Menneet on menneitä eikä niitä kannata kaivaa esiin. Unohda koko juttu !
Ihan samaa mitä muutkin on vastannu, ei tommosiin juttuihin kannata uskoa. Jotain on varmaan tapahtunut, mutta siitä on varmaan yhtä monta versiota kuin on tilanteessa ollut ihmisiäkin, tuskin paljas totuus on se että anoppisi on kiusannut työkaveriaan ja käynyt käsiksi ihan noin vain. Ja kaikki me teemme joskus jotain tyhmää, ei minusta ainakaan olisi kivaa jos joku työkaveri kertoisi värittäen eteenpäin sen ainoan kerran kun olen menettänyt hermoni ja huutanut hänelle.. Joten aika liioiteltua miettiä että onko anoppi "hullu"..Ehkä enemminkin inhimillinen?
anoppini on erittäin kaukana käsiksi käyvästä ihmisestä! miehenikään ei ole koskaan nähnyt äitiään vihaisena siis oikein kunnolla! anoppi on erittäin tasainen luonne!
äitini kanssa keskustellessa nousi esiin asia, et voisko tää mun tuttavani olla kateellinen (hänen anoppinsa siis kiusauksen kohde, ja hän kuuli asiasta mieheltään, eli mutkien kautta) kun hänellä ei ole yhtä hyvää anoppi suhdetta kuin mulla. parempaa anoppia tuskin koskaan saan! vaikka kyllähän anoppi joskus meinaa sekaantua liikaa meidän tekemisiin, mut se kai on ihan normaalia.
kiitos kommenteistanne! :)
ehkei se anoppi ole hullu...kateellisten panettelua...aattelin ottaa välimatkaa tähän tuttavaan...josko se juoruaa kaikki asiat kuulopuheina ympäri lääniä!
ties mitä sinustakin puhuu!
Hei! En maalaile pirua seinälle, mutta tutustu Raimo Mäkelän kirjaan Naamiona terve mieli.
Äläkä ihmeessä ryhdy anoppisi lattiaräsyksi. Sinulla on järkevät omat mielipiteesi: älä luovu niistä. Ole rohkea ja esitä omat käsityksesi asioista, äläkä tyydy nyökkäilemään päätäsi anoppisi mieliksi! Millainen suhde miehelläsi on äitiinsä? Otapa siitä tarkka selko, ja mieti miten se ehkä tulee vaikuttamaan sinun ja miehesi väiseen suhteeseen tulevaisuudessa.
Usko omiin kokemuksiisi anopista. Minusta hän vaikuttaa kertomasi perusteella normaalilta, tavalliselta ihmiseltä. Ei kukaan voi olla sataprosenttisen täydellinen. Jokaisesta löytyy virheitä. Olen aikoinani joutunut panettelun ja mustamaalauksen kohteeksi. Tein mitä tahansa, siitä "analysoitiin" merkillisesti paha tarkoitus. Sellaisesta on vaikea irrottautua, ihminen alkaa uskoa olevansa huonompi kuin muut.
Voihan olla että anoppisi on ITSE joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi. Asioissa on yleensä monta näkökulmaa, riippuu siitä kenen suulla puhutaan. Varsin vanhoista jutuista on mahdoton kaivaa lopullinen totuus esiin, eli kuka kiusasi ketä.
" Kauneus löytyy katsojan silmästä ". Älä katso anoppiasi panettelijan silmin, vaan käytä OMAA arvostelukykyäsi.
Luulen asiassa olevan enemmän takana kuin mitä sinä tiedät. Ehkä ei ole sinun asiasi alkaa kaivamaan taustoja ainakaan anopin selän takana, koska asiat on yleensä syitä ja seurauksia, joista parhaiten tietää vain asianomainen itse.
Voi olla, että anoppisi osaa jo olla ja käyttäytyä hyvin, että hän on virheistään oppinut, osaa jo toimia toisin. Kuudessakympissä se on jo hyvinkin mahdollista. Itselläni meni 40vuotta tajutessa miten erottaa hyvä pahasta, miten olla ja kestää hyvässä, eikä turvautua pahaan. Sinä et toivoakseni ole anoppisi tuomari,vaan kuuntelet mitä hänellä on sanottavaa. Luulen, että hän kertoo sinulle asioista, vaikka et suoraan kysyisikään, ja etenkin jos kysyt. Katso vaan tilanne tarkkaan missä alat kyselemään, ja millä sävyllä. Jos raakean esimerkin ihmisen muuttumisesta haluat, niin saatanan palvoja voi tulla uskoon, ja silloin on isommasta kyse kuin siitä, että vaihtaa mustan valkoiseen. Kannattaa joka tapauksessa muistaa, ettei täällä kukaan ole toinen toistaan parempi, kellään ei ole oikeasti varaa heittää ensimmäistä kiveä, vaikka niin helposti itseää pitääkin virheettömänä ja kaikkivoipana.
itse en ole kuin murto-osaksi karjalainen, mutta isoäitini (100% pohjois-karjalainen) oli kammottava luonne. osasi esittää kilttiä, avutonta ja hellää ihmistä muiden nähden mutta todellisuudessa oli kamala riidanhaastaja, manipuloi ihmiisä taitavasti ja muutenkin oli enemmän kuin kaksinaamainen ihminen. kiero kuin mikä vaikka anoti itsestään tarvittaessa rehellisen ja yksinkertaisen kuvan.
varro vaan, anoppiis voi tiukan paikan tullen vielä näyttää kyntensä! uskonpa hyvinkin että hän on saattanut käydä käsiksikin ihmisiin.
Koska isoäitisi oli kammottava luonne, on odotettavissa että joku tuntematon anoppi näyttää kyntensä ja käy käsiksi.
Todella loistavasti päätelty.
saatanan ääliö. puhun asiasta, josta ti4dän paljon. olen viettänyt vuosikausia puhtaasti karjalaisessa yhteisössä ja tunnen monet piirteet, jotka ovat iskostuneet varsinkin pohjois-karjalaisten käytökseen jo vuosikymmenet sitten.
pohjois-karjalaiset ovat karua ja hankalaa kansaa, ja varsin viekkaita. saavat tahtonsa läpi hyvällä tai pahalla, tai vaikka molemmilla vuoronperään tai yhdessä.
Itsessäsi et taida tunnistaa veren perintöä, vaikka hyppäät tuntemattoman silmille ja nimität saatanan ääliöksi, kiitoksia.
Näyttää siltä, että sinun on saatava mielipiteesi läpi hyvällä tai pahalla jne.
Kieltäydyn kuitenkin yhteistyöstä. En pelkäisi tuntemattoman anopin päällekarkauksia, vaikka sinulla olisi kaksi isoäitiä.
missään vaiheessa en ole kieltänyt etteikö itsessäni olisi samoja piirteitä. se, MISSÄ tilanteissa ne tulevat esiin ja tulevastko ollenkaan, on jo toinen asia.
ääliö et välttämättä ole mutta niin voisi kuitnekin päätellä kiitos asenteesi. joten ole hyvä vaan.
yhteistyötä en sinulle tarjonnutkaan. en todellakaan alentuisi moiseen.
keskustelu kanssasi loppuu osaltani tähän.