Nouseva kaksonen

Herätessäni masentuneen lapsen vesivärityön sisällä, huomasin sen vaikeaksi tuulessa pitää lujassa otteessa. Kattopellit paukkuivat ja puut haroivat taivaalla tyhjää. Oli niin pimeää, että katuvalot näyttivät sammuneilta. Istuin vuoteella. Istuin kuin kivi istuu seinien alla niiden kantajana. Kaikki harteillaan. Myrskyn liepeillä leijui höyhenenkeveä lumi. Ei ollut mitään nähtävää. Ihminen vain odotti.

Suomalaiseen itseironiaan kuuluu toinen klassinen samanlainen. Kaukana toisessa kivijalkatalossa paloi tornissa valo. Suorakulmaisen ruudun keskellä oli kattolamppu. Vaikea sanoa, millainen, sillä en ollut orava. Ikkunassa seisoi hahmo, musta varjo. Tunnistin sen ihmiseksi, sillä se joi kahvia. Tai ainakin siltä se vaikutti, koska hän kävi hakemassa sitä lisää.

Kummallisinta tässä arkipäiväisyydessä oli kuitenkin se että en tunnistanut taloa saati sen ikkunaa. Puhumattakaan varjosta valossa. Oliko se rakennettu siihen yhdessä yössä vai ennen ajanlaskun alkua, pohdin.

(Hihitystä)
3<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kului n. puoli tuntia ennen kuin käsitin miksi näin oli.

Oli tullut syksy. Välillämme oli puisto, ja lehdet väliltämme pudonneet.

(Reps)

Äänestä
  • Syysmyrskyissä - vain onko tämä nyt talvimyrsky - on omituinen alastomuuden ja haavoittuvuuden tunne läsnä.

    Muistan kerran, kun lentäjä yritti neljä kertaa laskeutua kentälle, ja ennen viidettä ja viimeistä yritystä ilmoitti, että sen jälkeen hän vaihtaisi kenttää.

    (Naurua)

    Äänestä

Sun täytyy mennä istuttaa välille kuusia ,ettei tarvi tuntea itseään alastomaksi.kannattaa valita valmiiksi iso ja mitä rahakkaampi sitä suurempi, mahdollisuus peittää nopeammin.

"köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa"

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tekniikkasukeltaja kirjoitti:

Herätessäni masentuneen lapsen vesivärityön sisällä, huomasin sen vaikeaksi tuulessa pitää lujassa otteessa. Kattopellit paukkuivat ja puut haroivat taivaalla tyhjää. Oli niin pimeää, että katuvalot näyttivät sammuneilta. Istuin vuoteella. Istuin kuin kivi istuu seinien alla niiden kantajana. Kaikki harteillaan. Myrskyn liepeillä leijui höyhenenkeveä lumi. Ei ollut mitään nähtävää. Ihminen vain odotti.

Suomalaiseen itseironiaan kuuluu toinen klassinen samanlainen. Kaukana toisessa kivijalkatalossa paloi tornissa valo. Suorakulmaisen ruudun keskellä oli kattolamppu. Vaikea sanoa, millainen, sillä en ollut orava. Ikkunassa seisoi hahmo, musta varjo. Tunnistin sen ihmiseksi, sillä se joi kahvia. Tai ainakin siltä se vaikutti, koska hän kävi hakemassa sitä lisää.

Kummallisinta tässä arkipäiväisyydessä oli kuitenkin se että en tunnistanut taloa saati sen ikkunaa. Puhumattakaan varjosta valossa. Oliko se rakennettu siihen yhdessä yössä vai ennen ajanlaskun alkua, pohdin.

(Hihitystä)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu