Minulla ei ole enää tunteita poikaystävääni kohtaam enkä rakasta häntä enää. Olen valehdellut hänelle rakastavani häntä ja omatuntoni kärsii. Erota en halua koska haluan ihmisen joka rakastaa minua ja on läheinen enkä halua loukata häntä. Onko oikein jatkaa näin?
EI ENÄÄ TUNTEITA
toivotonnnn
112747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kulissisuhde 18 vuotiaana on piristävää. Jatkakaa samaan malliin seuraavat 80 vuotta.
Ikää vasta 15 ja suhde kestänyt n. 5kk
Sinä haluat jonkun joka rakastaa sinua, mutta sinun ei tarvitse rakastaa häntä?
Nyt menee metsään ja rytinällä.
Mietipä asia toisinpäin: poikakaverisi ei enää rakasta sinua mutta on sinun kanssasi vain, koska ei uskalla "satuttaa" sinua eli päättää teinisuhdettaan.
Olisiko se sinusta "oikein" tai "jaloa" tai edes ymmärrettävääkään, ja kokisito sinä silloin, että hän kunnioittaa sinua näyttelemällä yhä poikakaveria?
Tunnepuolen asioissa jokainen joutuu joskus sellaiseen tilanteeseen, joka tuntuu ikävältä. Tunteet tuntuvat, sille ei vaan voi mitään.
Mutta pojat arvostavat rehellisyyttä (kauhean tunnedraaman sijaan), joten uskalla olla rehellinen ja sanoa, että hei ollaan vaan kavereita, jooko, kun mä en haluais enää seurustella.
Sinähän kuitenkin pidät siitä pojasta ihmisenä, joten hoida nyt myös tämä ikävä tunneasia häntä kunnioittavasti, eli kanna vastuusi loppuun asti.
Tässäpä kerron sinulle nyt sitä vastakkaista näkökulmaa. Minun ensimmäinen suhde päättyi siihen kun tyttöystäväni vain ilmoitti tunteiden kuolleen ja jätti minut yllättäen todella kylmästi. Ymmärsin kyllä että eihän sitä tunteetta kannata suhdetta jatkaa, mutta se sattui. Olisin edes kaivannut jonkinlaista realistista mahdollisuutta korjata asiat kun kerran rakastin kyseistä henkilöä silloin oikein kovasti. Hän oli kyllä vihjaillut että hän ei tuntenut enään samoin, mutta ei ollut valmis tekemään töitä asioiden eteen vaikka kuinka muka halusi suhteen toimivan. Yritimme myös olla ystäviä ja vietimme paljonkin aikaa suhteen jälkeen, mutta tästä ei tullut mitään. Kerron myöhemmin miksi.
Neuvoni on siis tämä; jos todella haluat että suhde toimisi ja todella välität pojasta, puhu hänelle tunteistasi. Samalla tuo esille se, että olet valmis tekemään töitä asioiden eteen ja pysyt sanojesi takana. Parhaassa tilanteessa löydätte tunteet uudestaan, mutta tämä vaatii nimenomaan panosta teiltä molemmilta. Suhteessa on kuitenkin kyse ennen kaikkea yhteistyöstä.
Jos kuitenkin tunnet ettei tulevaisuutta suhteella ole tai tunteet eivät vain yrityksistä huolimatta palaa, päästä poika menemään. Tärkeintä tässä on se että kunnioitat pojan tunteita. Älä hyppää heti uuden perään (odota mieluiten pari kuukautta), moiti poikaa tämän negatiivisista tunteista tai mitään vastaavaa. Sen sijaan ole valmis kuulemaan ja tukemaan tätä tarvittaessa antamatta kuitenkaan väärää kuvaa asioista olemassa kontaktissa liikaa.
Kauhukuvana ja esimerkkinä kerron vielä omasta erostani. Kun tyttöystäväni jätti minut, nuoleskeli hän kahden viikon päästä toisen kanssa. Tämän lisäksi hän kohteli minua hyvin välinpitämättömästi ja vähätteli surun ja suuttumuksen tunteitani. Hän jopa näytti minulle satuttamis tarkoituksissaan kaveriensa viestejä siitä kuinka surkea ja säälittävä ihminen olin. En minäkään hyvin häntä kohdellut eron jälkeen, mutta en kyllä niin alas vajonnut kuin hän. Tuntui kuin hänen elämäntarkoitus sillä hetkellä oli vain satuttaa minua enkä oikeastaan ole väärässä. Rakastamastani ihmisestä oli tullut minun pahin kiusaaja ikinä. Hän on hirviö, tunteeton persoonallisuus häiriöinen ämmä.
Nykyään emme ole lainkaan tekemisissä ja vihaan kyseistä ämmää yli kaiken kuten hänkin minua. Kiitän vain luojaa että hän on kaukana poissa omasta kaupungistani. Olen syvästi haavoittunut, itsetuntoni on romutettu enkä halua kenenkään kokevan sitä samaa tai pahempaa kuin itse olen kokenut.
Älä tee samoja virheitä kuin eksäni. Älä ala kiusaajaksi ja tunteiden hyväksikäyttäjäksi.
Ite en usko että ne tunteet millään "korjaamisella" takaisin tulee. Jos tunteet syystä tai toisesta (tai siitä sadannestakuudennesta) hiipuu niin ei siitä ole enää paluuta. Ihmistä joko rakastaa paljon tai sitten parisuhde on ohi. Syviä tunteita joko on tai ei ole. Niitä kutsutaan tunteiksi juuri siitä syystä että ne ei ole pelkällä järjellä hallittavissa, eli juuri sitä mitä tuolla "korjaamisella" yritetään.
Tunteet ovat monimutkaisia myös siitä näkövinkkelistä, että ihmiset eivät aina itsekään niitä osaa tulkita. Tämä pätee varsinkin jos kyse on nuoresta jolla tunne-elämä ei muutenkaan ole siitä tasaisimmasta päästä. Korjaaminen ei siis oikeastaan ole korjaamista vaan sitä että katsotaan yhdessä mikä tunteita haittaa ja voisiko tunteet palauttaa poistamalla esteitä.
Harvoin tämä tietenkään mihinkään johtaa, varsinkaan nuorilla, mutta yrittää kannattaa jos vain molemmat haluaa. Tunteiden palauttaminen on kuitenkin mahdollista, mutta se vaatii itsereflektiota, yhteistyötä, aikaa ja kommunikaatiota. Miten muuten luulet joidenkin huonojen, jopa pettämistä ja väkivaltaa sisältäneiden suhteiden muuttuneen hyviksi esimerkiksi pariterapian kautta? Pelkästään nämä tositarinat joita maailmalla usein kuulee ovat todisteita siitä, että se mistä puhun on mahdollista.
Mielenkiintoista, että sinä mainitset tekstissäsi jopa reflektiivisen oppimisen, mutta et jostain syystä ole osannut hyödyntää sitäkään itseesi, pystyäksesi ymmärtämään, sisäistämään ymmärtämäsi ja sitten päästämään irti menneistä, ikävistä tunnekokemuksistasi.
Sen sijaan sinä puhut "vihaamisesta" eli olet antanut itsesi katkeroitua. Ihmettelen syytä sellaiseen valintaan, sillä sinä kuulostat hyvin tietoiselta ihmiseltä.
Pikkasen laitan teille tähän keskustelunne väliin. Syvä viha kertoo yleensä voimmakkaista tunteista ja mahdollisesta rakkaudesta siellä takana. Välinpitämättömyys kertoo yleensä enempi ettei tunteita ole. Sitten tuolla oli maininta, että jos tunteet ovat kuolleet niin ei niitä enää takaisin saa. Tämä pitää kyllä osin paikkansa, mutta joskus saatetaan luulla ettei niitä tunteita enää ole, vaikka ne kaiken roskan ja muun alla saattaa vielä olla piilossa.
Huonon suhteen pitkään jatkuessa tunteet kyllä tuppaa kuolemaan ja eipä niitä kyllä silloin enää takaisin saada.
Olen samaa mieltä kanssasi! Ja juuri aijoinkin kirjoittaa siitä että itse olen esimerkiksi todella tunteellinen ja voisi sanoa jopa aika ailahtelevainen ihminen. Olen asunut yli 3 vuotta avoliitossa ja minullakin on ollut vaihe, joka kuulostaa juuri aloittajan tilanteelta, ainakin osittain. Pelkäsin että tunteet ovat kuolleet ja mietin melkein päivät pitkät mitä teen ja miten jatkaa tästä. Ahdistus kasvoi ja kasvoi ja kuin kerrasta, en jaksanut enää analysoida mitään tai miettiä tilannettani ja aloin elää päivä kerrallaan suunnittelematta yhtään mitään ja keskittymällä asioihin, joista saan hyvän olon. Aikaa meni varmaan muutama kuukausi, kunnes tajusin jälleen miten onnellinen olen ja kuinka paljon miestäni rakastan. Eikä mies siis muuttanut käyttäytymistä mitenkään. Yritän kai tällä omalla epämääräisellä sepustuksella sanoa että älä kiirehdi. Kauan olet tuntenut noin? viikon? kuukauden? Olette olleet aika vähän aikaa yhdessä, joten jos ensihuuma alkaa esimerkiksi laantua, voi tuntuakkin ettei enää välittäisi ihmisestä, vaikka kyse on rakkauden muuttumisesta ja ensihuuman vähenemisestä. Joka tapauksessa ota ihan rauhassa ja ole pieni hetki miettimättä ja analysoimatta omia tunteitasi. Keskity asioihin joista pidät ja nauti elämästä. Jos huomaat että ajan mittaan mikään ei muutu ja jopa varmistut tunteistasi niin sitten puhu miehelle. Älä kuitenkaan tee hätiköityjä päätöksiä, joita ehkä pahimmassa mahdollisessa tapauksessa kadut vielä vuosien päästäkin. Anna vielä tilaisuus itsellesi, ja kumppanillesi ja katso mitä tapahtuu :) Voimia sinulle kovasti
Puhu sitten kun suhdetta takana yli 20v ja kulissiliitoa viimeiset kolme vuotta. Aino yhteinen asia iltaruokailu ja nukkumaanmeno aika.
Nuorilla saa olla lyhyitä seurustelusuhteita. Ne ovat harjoittelua. Niiden kautta oppii, mitkä asiat ovat suhteessa tärkeitä.
Alussa voi olla hyvin ihastunut, mutta suurin osa ihastuksista kuivahtaa kasaan, tunteet hiipuvat. On aika katsella seuraava. Se voi löytyä viikon tai puolen vuoden kuluttua.
Kukaan ei todellisuudessa halua, että hänen kanssaan ollaan vain säälistä. Jos parisuhdetta on takana monta vuotta, voi tunteita lämmittää ja etsiä, mutta teini-iässä haetaan uusi kumppani.