Joka vuosi joutuu muutama ikäluokka suorittamaan varusmiespalveluksen. Varsinkin alokasaikana koko hommassa ei tunnu olevan mitään järkeä ja pidetään homma turhana. Jatkuvaa juoksua, harjoittelua ja hälyjä jatkuvasti niin kassulla kun leireillä. Mutta pitää muistaa että varusmiehillä on omat tärkeät tehtävät myös rauhan aikana. Kadonneitten etsinnät, metsäpalojen sammutuksissa, suuronnettomuudet mihin tarvitaan lisäväkeä. Kaikki eivät näihin tilanteisiin joudu ja hyvä niin.
Itse suoritin palvelukseni -85-86 ja olin jo loppusuoralla palvelusaikaa ja 4 viikon leirit yhtä putkeen teltassa loppusotineen oli juuri takana ja v-käyrä oli jo korkealla harjoitteluista, yöhälyistä ja vähistä unista. Oltiin pari päivää ehditty olla kassulla kun aamuyöllä tuli hälytys ja kaikki miehet täydellä varustuksella komennettiin pihalle. Tässä vaiheessa kirosanojen sinkoilu oli kovempaa kuin tykistön tuli. Kaikki olivat niin väsyneittä etteivät reagoineet että pihalla oli kuorman autot jonossa ja käynnissä. Myös parin muun komppanian edustalla. Saimme poikkeuksellisesti riveissä istua ja poltella vapaasti ilman jatkuvia komentoja etc. Noteerasin kyllä että kompanian kapteeni ja yleensä kiukkuinen yliluutnanti oli mukana ja molemmat todella vakavanaamaisia ja pelokkaan näköisiä. Juoksivat vähän väliä sisään komppaniaan.Jossain vaiheessa aamuyöllä meille tuotiin uudet suojaviitat ja kaasunaamarit sekä vähän eväitä. Tässä vaiheessa rupesi kakki ihmettelemään mistä kyse. Noin kuuden aikaan aamulla tuli käsky siirtyä kuorma autoihin. Käsky peruttiin melko heti ja Kapteeni piti tiedotuspuheen miehille. Oli Tshernobylin ydinvoimalaitos syttynyt palaamaan ja kaikki ydinsaaste oli siirtymässä etelä suomeen. Meidän tehtävä oli lähteä evakuoimaan ihmiset itärajalta ja suojaamaan heidän omaisuutta varkailta ja sen jälkeen siivota alue saasteista. Viime hetkellä oli tuulensuunta muuttunut ja saastepilvet menivätkin lapin yli ruotsin puolelle. Silloin tajusimme päällystön vakavat ilmeet. Olivat tietoisesti lähettämässä meidät alueelle mistä harva olisi palanut terveenä takaisin. Pikemmin hidasta kuolemaa kokemaan. Silloin ymmärsin varusmies palveluksen tärkeyden jota ilman emme olisi osanneet toimia kriisitilanteessa.
Itse suoritin palvelukseni -85-86 ja olin jo loppusuoralla palvelusaikaa ja 4 viikon leirit yhtä putkeen teltassa loppusotineen oli juuri takana ja v-käyrä oli jo korkealla harjoitteluista, yöhälyistä ja vähistä unista. Oltiin pari päivää ehditty olla kassulla kun aamuyöllä tuli hälytys ja kaikki miehet täydellä varustuksella komennettiin pihalle. Tässä vaiheessa kirosanojen sinkoilu oli kovempaa kuin tykistön tuli. Kaikki olivat niin väsyneittä etteivät reagoineet että pihalla oli kuorman autot jonossa ja käynnissä. Myös parin muun komppanian edustalla. Saimme poikkeuksellisesti riveissä istua ja poltella vapaasti ilman jatkuvia komentoja etc. Noteerasin kyllä että kompanian kapteeni ja yleensä kiukkuinen yliluutnanti oli mukana ja molemmat todella vakavanaamaisia ja pelokkaan näköisiä. Juoksivat vähän väliä sisään komppaniaan.Jossain vaiheessa aamuyöllä meille tuotiin uudet suojaviitat ja kaasunaamarit sekä vähän eväitä. Tässä vaiheessa rupesi kakki ihmettelemään mistä kyse. Noin kuuden aikaan aamulla tuli käsky siirtyä kuorma autoihin. Käsky peruttiin melko heti ja Kapteeni piti tiedotuspuheen miehille. Oli Tshernobylin ydinvoimalaitos syttynyt palaamaan ja kaikki ydinsaaste oli siirtymässä etelä suomeen. Meidän tehtävä oli lähteä evakuoimaan ihmiset itärajalta ja suojaamaan heidän omaisuutta varkailta ja sen jälkeen siivota alue saasteista. Viime hetkellä oli tuulensuunta muuttunut ja saastepilvet menivätkin lapin yli ruotsin puolelle. Silloin tajusimme päällystön vakavat ilmeet. Olivat tietoisesti lähettämässä meidät alueelle mistä harva olisi palanut terveenä takaisin. Pikemmin hidasta kuolemaa kokemaan. Silloin ymmärsin varusmies palveluksen tärkeyden jota ilman emme olisi osanneet toimia kriisitilanteessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
erittäin mielenkiintoinen teksti. ja voin vain kuvitella "tornarit" ja fiiliksen varusmiesten keskuudessa tuona päivänä. meillä oli actionia jo sähkökatkoksissa 2/11