Ystäväni mies uhkasi vaimoa erolla vuosikausia. Heillä oli kaksi lasta, ja mies sanoi aina, että hänellä on niin hyvät suhteet kaupungin päättäjiin ja kunnan virkailijoihin, että hän saa lapset itselleen erossa siitä vaan. Ja vaimo ei saa edes tapaamisoikeutta.
Yritin puffata vaimoa aina ja vannoin, ettei se ero noin vain onnistu. Vaimo uskoi miestä.
Mies vaati ja sai tahtonsa aina perille. He muuttivat ökytaloon, joka oli kattoa nyöten velkaa, mies syytti rahan tuhlauksesta vaimoa, ei antanut rahaa, vaan avasi ostotilin lähikauppaan. Vaimolla oli oikeus käyttää määräsumma kuussa talousmenoihin, silloin oli vielä markan aika. Joka kuun alussa mies itse meni puotiin ja osti tiliin jotain tarvitsemaansa, kuten talvikengät tai muuta kallista, ja sitten riehui kuun lopussa, kun kuukausimaksu oli isompii kuin oli lupa.
Onneksi vaimon vanhemmat olivat ostaneet lapsilleen asunto-osakkeet vuosia sitten, se oli vuokralla ja vaimo sai siitä taloudellista tukea. Perheen hyväksihän se vuokra tietenkin meni. Kun ökytalo piti lopulta myydä velkojen vuoksi, muuttivat he vaimon omistamaan asuntoon. Vaimo pääsi töihin, kun lapset menivät kouluun. Mekastus jatkui, mies uhkasi lähteä ja viedä lapset. Vaimo itki minulle ja pelkäsi. Sanoin vaimolle, että minne hän ne vie, kun asunto on vaimon. Lohdutin ja sanoin, että mies vain uhkailee.
Lopulta mies meni liian pitkälle. Hän vaati vaimoa myymään asunnon ja sijoittamaan rahat uuteen asuintaloon, jonka mies oli mennyt ostamaan, koska halusi asua leveästi.
Jos et myy, minä lähden-periaatteella. Vaimo sanoikin, LÄHDE. Hän pani avioeron vireille. Mies pyristeli vastaan, kunnes vaimo hankki hänelle häädön. "Otatko lapset?" kysyi vaimo.
Hekoheko.
Vaimo ihmetteli jälkikäteen, miksi oli kestänyt aviohelvettiään niin kauan.
Yritin puffata vaimoa aina ja vannoin, ettei se ero noin vain onnistu. Vaimo uskoi miestä.
Mies vaati ja sai tahtonsa aina perille. He muuttivat ökytaloon, joka oli kattoa nyöten velkaa, mies syytti rahan tuhlauksesta vaimoa, ei antanut rahaa, vaan avasi ostotilin lähikauppaan. Vaimolla oli oikeus käyttää määräsumma kuussa talousmenoihin, silloin oli vielä markan aika. Joka kuun alussa mies itse meni puotiin ja osti tiliin jotain tarvitsemaansa, kuten talvikengät tai muuta kallista, ja sitten riehui kuun lopussa, kun kuukausimaksu oli isompii kuin oli lupa.
Onneksi vaimon vanhemmat olivat ostaneet lapsilleen asunto-osakkeet vuosia sitten, se oli vuokralla ja vaimo sai siitä taloudellista tukea. Perheen hyväksihän se vuokra tietenkin meni. Kun ökytalo piti lopulta myydä velkojen vuoksi, muuttivat he vaimon omistamaan asuntoon. Vaimo pääsi töihin, kun lapset menivät kouluun. Mekastus jatkui, mies uhkasi lähteä ja viedä lapset. Vaimo itki minulle ja pelkäsi. Sanoin vaimolle, että minne hän ne vie, kun asunto on vaimon. Lohdutin ja sanoin, että mies vain uhkailee.
Lopulta mies meni liian pitkälle. Hän vaati vaimoa myymään asunnon ja sijoittamaan rahat uuteen asuintaloon, jonka mies oli mennyt ostamaan, koska halusi asua leveästi.
Jos et myy, minä lähden-periaatteella. Vaimo sanoikin, LÄHDE. Hän pani avioeron vireille. Mies pyristeli vastaan, kunnes vaimo hankki hänelle häädön. "Otatko lapset?" kysyi vaimo.
Hekoheko.
Vaimo ihmetteli jälkikäteen, miksi oli kestänyt aviohelvettiään niin kauan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.