En tiedä mihin purkaan pahaaoloni ja nyt on ihan pakko kirjoittaa vaan jonnekkin.
Olen seurustellut mieheni kanssa 5 vuotta ja 2 vuotta on mennyt melkoista vuoristorataa...Olen jo ehdottanut eroa , mutta mies ei suostu siihen. Tilanne on siis se , että mieheni ei selvästikkään kunnioita minun tunteitani. Olen 25 vuotias ja elämässäni monia haaveita. Tunnen vain , että niitä haaveita ei tule jos jatkan seurustelua... Mieheni esim. eileen tokaisi kun en halunnut silloin harrastaa seksiä ensin kysellen miksen. Sanoin etten vain jaksa. Tähän hän sanoi viitaten nais puoliseen työkaveriinsa , että " Hän olisi antanut" siihen heti perään sanoen " Suutuitko vai tulitko mustasukkaiseksi" . Sanoin hänelle , että mieti mitä puhut... Sanoi että se oli pelkkä vitsi. Minua ei ainakaan naurattanut. Hän on monesti sanonut miettivänsä mitä tuon ja tuon naisen kanssa olisi seurustella. En ole mikään riihen seinästä revitty ja en muutenkaan tyhmä. Miksi hän kohtelee kuin roskaa? :( Nuo vitsit satuttavat. Lisäksi hän on monesti jäänyt kiinni homo pornon katsomisesta salaa minulta. Jopa silloin kun itse olen kotona. Käyn koulussa ja illalla olen töissä 10 neen. Energiat vähissä ja samalla tämä hankala parisuhde kuormittaa sitä. Erolla olen uhkaillut , mutta ei tepsi. Onko hän siis ollenkaan tosissaan minun suhteen? Olen halunnut joskus että menemme naimisiin tai mies edes haluaisi kihloihin. Hän on aina sanonut , että katsotaan sitten myöhemmin... En tajua miksi kajoan vääriin miehiin... onko edes sitä oikeaa olemassakaan? TIedän harvinaisen tyhmä olen kun vielä häntä kattelen , mutta usko ja toivo paremmasta on menetetty. En kaipaa keneltäkään sääliä. Halusin vain purkaa pahan oloni tänne ja kuulla muiden kokemuksia.
ystävät on harvassa ja niitä olisi ihan oikeasti mukava saada. Olis mukava joskus keskustella ihmisen kanssa , joka ei ole mikään pintaliitäjä. Olenko oikeasti ainut tässä pallolla , joka ajattelee liian syvällisesti nämäkin asiat? Kiitos jos joku jaksoi tämän vuodatuksen lukea.
Olen seurustellut mieheni kanssa 5 vuotta ja 2 vuotta on mennyt melkoista vuoristorataa...Olen jo ehdottanut eroa , mutta mies ei suostu siihen. Tilanne on siis se , että mieheni ei selvästikkään kunnioita minun tunteitani. Olen 25 vuotias ja elämässäni monia haaveita. Tunnen vain , että niitä haaveita ei tule jos jatkan seurustelua... Mieheni esim. eileen tokaisi kun en halunnut silloin harrastaa seksiä ensin kysellen miksen. Sanoin etten vain jaksa. Tähän hän sanoi viitaten nais puoliseen työkaveriinsa , että " Hän olisi antanut" siihen heti perään sanoen " Suutuitko vai tulitko mustasukkaiseksi" . Sanoin hänelle , että mieti mitä puhut... Sanoi että se oli pelkkä vitsi. Minua ei ainakaan naurattanut. Hän on monesti sanonut miettivänsä mitä tuon ja tuon naisen kanssa olisi seurustella. En ole mikään riihen seinästä revitty ja en muutenkaan tyhmä. Miksi hän kohtelee kuin roskaa? :( Nuo vitsit satuttavat. Lisäksi hän on monesti jäänyt kiinni homo pornon katsomisesta salaa minulta. Jopa silloin kun itse olen kotona. Käyn koulussa ja illalla olen töissä 10 neen. Energiat vähissä ja samalla tämä hankala parisuhde kuormittaa sitä. Erolla olen uhkaillut , mutta ei tepsi. Onko hän siis ollenkaan tosissaan minun suhteen? Olen halunnut joskus että menemme naimisiin tai mies edes haluaisi kihloihin. Hän on aina sanonut , että katsotaan sitten myöhemmin... En tajua miksi kajoan vääriin miehiin... onko edes sitä oikeaa olemassakaan? TIedän harvinaisen tyhmä olen kun vielä häntä kattelen , mutta usko ja toivo paremmasta on menetetty. En kaipaa keneltäkään sääliä. Halusin vain purkaa pahan oloni tänne ja kuulla muiden kokemuksia.
ystävät on harvassa ja niitä olisi ihan oikeasti mukava saada. Olis mukava joskus keskustella ihmisen kanssa , joka ei ole mikään pintaliitäjä. Olenko oikeasti ainut tässä pallolla , joka ajattelee liian syvällisesti nämäkin asiat? Kiitos jos joku jaksoi tämän vuodatuksen lukea.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.