Tilanteeni on tämä: tyttöystäväni jätti minut marraskuun lopulla kolmen ja puolen vuoden seurustelun jälkeen. Syynä oli, ettei hän yksinkertaisesti enää rakasta; tottakai otin asian todella raskaasti, mutta minkäs teet? Emme olleet yhteydessa pariin kuukauteen, kunnes minä menin ehdottamaan lounastapaamista viime viikolla. Tuolloin voin jo huomattavasti paremmin ja ajattelin, että ehkä nyt kun aikaa on kulunut niin voisi tavata ja puhua muutama asia valmiiksi ja näin päättää suhde "kunnolla" ja tämän jälkeen ehkä pysyä kavereina.
Tänään sitten söimme lounasta. Jossain välissä hän kertoi, että on menossa treffeille jonkun uuden kundin kanssa. Hän halusi kertoa itse että en saisi kuulla sitä muuta kautta. Menin ihan lukkoon ja poistuin paikalta. Olin täysin sokissa, tunsin itseni petetyksi, vihaiseksi, loukatuksi ja todella surulliseksi. Näiden tunteiden vallassa kirjoitin hänelle sähköpostiviestin jossa syyttelin häntä kaikenlaisesta ja yleisesti purin kiukkuani häneen.
Nyt kaduttaa suunnattomasti. Tottakai hänellä on oikeus tavata muita kun emme enää ole yhdessä ja se, että hän kertoi minulle itse, on myös pelkästään hyvä asia. Taitaa olla niin, että en ollutkaan päässyt suhteestamme yli niin hyvin kuin luuliin; ei kai minussa olisi noussut noin valtavaa tunnekuohua jos en vielä rakastaisi häntä.
Ongelma on se viesti; hänet tuntien kirjoitukseni taisivat sattua tosi pahasti. Minua kaduttaa paljon mutta jotenkin tuntuu typerältä soittaa heti perään ja pyydellä anteeksi. Mitä teen?
Tänään sitten söimme lounasta. Jossain välissä hän kertoi, että on menossa treffeille jonkun uuden kundin kanssa. Hän halusi kertoa itse että en saisi kuulla sitä muuta kautta. Menin ihan lukkoon ja poistuin paikalta. Olin täysin sokissa, tunsin itseni petetyksi, vihaiseksi, loukatuksi ja todella surulliseksi. Näiden tunteiden vallassa kirjoitin hänelle sähköpostiviestin jossa syyttelin häntä kaikenlaisesta ja yleisesti purin kiukkuani häneen.
Nyt kaduttaa suunnattomasti. Tottakai hänellä on oikeus tavata muita kun emme enää ole yhdessä ja se, että hän kertoi minulle itse, on myös pelkästään hyvä asia. Taitaa olla niin, että en ollutkaan päässyt suhteestamme yli niin hyvin kuin luuliin; ei kai minussa olisi noussut noin valtavaa tunnekuohua jos en vielä rakastaisi häntä.
Ongelma on se viesti; hänet tuntien kirjoitukseni taisivat sattua tosi pahasti. Minua kaduttaa paljon mutta jotenkin tuntuu typerältä soittaa heti perään ja pyydellä anteeksi. Mitä teen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
no jos kirjoitit asioista niiden oikeilla nimillä ja pysyit totuudessa niin älä tee mitään. jos hän vastaa että ei pidä paikkaansa, hän välittää ainakin sen verran että sanoo sen, jos taas ei välitä pätkääkään niin ei välitä siitä mitä sanot vaikkei olisi tottakaan.
niin se on ohi ja paras pitää niin.