Reilu viikko sitten tuli 12-vuotisen parisuhteen viimeinen niitti.. Nyt asiat on jo sillä mallilla, että ositukset on tehty, eropaperit jätetty ja lasten huollosta sovittu. Tänään kävin katsomassa uutta omaa kotia.. Näköjään meidän tuli tehdä asiat vauhdilla.. Kovin paikka oli puhua lasten kanssa, joista isompi, 6-vuotias, jo joutuukin pohtimaan asioita.. Nyt odotan, että pääsen muuttamaan uuteen kotiini sisään lasten kanssa.. Ehkäpä jo tänä vk-loppuna saamme ensimmäiset tavarat vietyä..
Kohta omaan kotiin...
Minna
141283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
heippa!ja tsemppiä sulle mä jäin viikko sitten kolmen pojan kanssa yksin,mies muutti pois ero paperit käräjille vietiin,meillä oli takana kanssa yli 10v seurustelu.vielä en ole "ehtinyt" suremaan mutta ehkä jossain vaiheessa senkin asian teen.koitan itseni pitää naisena nyt lasten takia.lämpöinen halaus sulle!
Nyt kun keskityt faktaan, hommat hoituun. Itke ja HUUDA /sure &itke sitten kun lapset ovat muualla.
Kyllä se helpottaa ajan kanssa. Voimia sinulle.
itkeä ja huutaa vaan saattaapi hyppiä riemusta kuten minä. Lasten kanssa täytyy tehdä töitä ja osata selittää asioita. Mulla ei ole kokemusta niistä hommista mutta luulisin näin olevan. Tunnen uuden asuntoni olevan rauhan tyyssijan ja entinen asunto tuntuu helvetiltä ja kun muutin, en halunnut ollenkaan jäädä vetelehtimään koko paikkaan ja suremaan ja hyvästelemään. Pam ovi kiinni.HYVÄ kun pääsin pois.
Luulis vituttavan.
tovon Sinulle voimia!
Raskaita hetkiä tulossa ja tiedän Sinun käyneen jo monta raskasta hetkeä läpi, jotta päätöksesi on tässä vaiheessa.
Pari neuvoa:
-pidä kiinni rutiineista
-tapaa ihmisiä
-liiku ihmisten keskellä
-anna kaiken tulla ulos
-anna kaikelle aikaa
-yleensä huominen eilistä helpompi
mies kaiken kokeneena
vauhdilla pakkasin kamppeeni mutta meillä ei ole lapsia. Parissa kuukaudessa kun sain tietää ukollani olevan suhde johonkin kahden lapsen yksinhuoltaja naiseen Viuh vaan kartanolle ja hommasin asianajajan itse.
Tuohon "anna tulla kaiken ulos" suhtautuisin varauksella, minut leimattiin häiriköksi ja jopa oma sukuni ilmoitti, että jätä mies rauhaan. Perkele... No nyt saa olla rauhassa.
Kyllä se kohtalo huolen pitää, että tulee miehenkin vuoro kontata.
vieraaseen taloon sinä muutat, seinät huutaa tyhjyyttä, hajut outoja, äänet vieraita, mikään ei ole tuttua ja turvallista. Sama koskee lapsiasi.
Koti on just siellä, minne äiti ja lapset sen perustavat. Se on aina parempi, kuin se entinen surun ja kauhun koti.
Tyylistäsi näkee, ettet ole koskaan eronnut. Tuskin vielä päässyt siihen avioliiton onneen.
Säälin sinua! Jos ulkoiset puitteet määräävät ajattelutapasi, on elämäsi aika materiaan sidottu.
Itse olen sitä mieltä, että voin hyvin jättää kaiken taakseni (kuten olen joutunut jo tekemäänkin), kunhan yhteys rakkaisiin lähimmäisiiini on olemassa.
Seinillä tai ympäristöllä ei ole mitään merkitystä: koti on korvien välissä!
...kaikki mitä kirjoitit meni pieleen.
Eipä ne omat kirjotuksesikaan ihan "nappiin" osuneet...
Varmaan vie aikansa,että lapset ottavat uuden asunnon kodiksesi.Ja muista,että tästä lähtien
lapsilla on kaksi kotia.Molemmat yhtä hyviä ja
tärkeitä lapsille.Jos lasten isä on sellainen,että
pystyy huolehtimaan lapsista,koittakaa saada joku
vuoroviikkosysteemi tai vastaava.
Joka toinen vkl systeemi ei varmasti ole lasten
mieleen.
Itse erolapsena koin tärkeäksi,että sain olla molempien vanhempien kanssa yhtä paljon.
Ei lapsi pysty valitsemaan kumpi vanhemmista on parempi,vaikka kyseessä olis alko-ongelma tai vastaava.
Onnea uuteen kotiin!
Lasten kanssa tee kaikkea tuttua ja turvallista josta lasten tulee hyvä ja turvallinen olo myös uudessa kodissa. Itse kysyin vastaavassa tilanteessa lapsilta mitä he toivoisivat että mitä uudessa kodissa tehtäisiin, lapsilta tulee joskus aivan ihania mielipiteitä.
Tämä tuntuu varmaan hassulta, mutta muistan aina kun uudessa tilanteessamme lasten kanssa katsoimme sitä samaa vanhaa lastenohjelmaa kuin ennen eroakin, niin se jotenkin tuntui myös minusta lohduttavalta, tuli tunne että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Onnittelen! Ero on aina miinusta ja plussaa. Uskon, että teidän kohdallanne se on pelkkää plussaa. Nyt vain arkipäivän rutiineja luomaan ja suunnittelemaan hauskoja yhteisiä hetkiä lasten kanssa arjen tiimellyksessä.
Isää ei tietysti sovi unohtaa, jos hän on mieleltään terve ja kykenee osallistumaan lasten kasvatukseen. Silloin pitäisi sopia tapaamisista ja muista järjestelyistä.
Tsemppiä eroprosessiin ja rakkautta lasten kasvattamiseen!