Naispapit ja Sovitus, esim. Pauliina Kainulainen

"Kontiolahtelainen pappi, teologian tohtori Pauliina Kainulainen löytää pyhyyttä yhtä lailla kirkosta kuin metsästä. 'Metsän teologia' - teoksen kirjoittajan mielestä yhteys metsään hoitaa suomalaisen sielua. Hän toivoo kulutusriippuvuuden vastapainoksi kohtuuden kulttuuria - myös metsänhoidossa. " Näin Ylen jutussa.

Ja tässä sitten pelastuksesta ja sovituksesta Pauliinan näkemyksiä:

"Suomalaisille opetetaan rippikoulussa, että Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen ihmisten synnit. Mutta mitä tekemistä Jeesuksen kuolemalla on pelastuksen kanssa?

Sitäkin Kainulainen on pohtinut paljon. Jeesuksen ylösnousemus on hänelle keskeinen asia, mutta ristinkuoleman merkitys vaikeampi. – En näe kovinkaan mielekkäinä tällaisia veriuhriteologioita, joissa Jumala vihastuu syntisiin ihmisiin ja hänen pitää tapattaa oma Poikansa. Tämä tekee vain hallaa kristinuskon ymmärtämiselle. Kyllä siinä jokin paljon syvemmällä oleva merkitys on.

Kainulaista puhuttelee Jeesuksen voimallisuus voimattomuudessa. Tuhon ja nöyryytyksen keskellä Jumalan pelastava toiminta todellistuu – jollain tavalla. – Jeesuksen kuolemassa on jokin valtava viisaus ja ulottuvuus, jota ei kristinuskossa osata aina edes sanoittaa, mutta josta kuitenkin pidetään lujasti kiinni, Kainulainen summaa.

Mitä ihmisen sitten täytyy tehdä pelastuakseen? Kainulaisen mukaan ei mitään. – Ajattelen mystikkojen vanavedessä, että ihmisen tulisi vain olla auki ja vastaanottavainen, paikallaan ja suorittamatta, hän toteaa.


Tämä on erittäinen tyypillistä naispappien ajattelua, johon ei millään sovi kristinuskon ydinsanoma Jeesuksen uhrista ja sovituksesta. Naispapit ovat tyypillisiä korkeastikoulutettuja humanisteja, aina alttiina imemään itseensä kaikki menetelmät ja opit "hyvään elämään". Toki ekoteologiasta, alkuperäiskansojen viisaudesta ja Jeesuksen suvaitsevaisuudesta naisia ja muuta "toiseutta" kohtaan ovat ihan salonkikelpoisia puheenaiheita maailmallisten humanistiystävienkin seurassa.