Surffailin msn.ssä ja ensimmäistä kertaa löysin profiilin - joka sai sydämeni nyrjähtämään!
Ihastuin noihin kasvoihin (niin kuin profiiliin voi ihastua) luin hänen kirjoituksensa ja minulle tuli vahva olo siitä, että hän on sitä mitä etsin...
Laitoin hänelle viestin... hän vastasi, kerroin että olen yh ja sen jälkeen en ole enää hänestä kuullut mitään:(...
Istun ja odotan, että hän kirjoittaisi "ei kiinnosta" tai jotain... mutta ei ... silti en voi olla odottamatta - hänen osoitteensa on messengerissäni... en voi muuta kuin tuijottaa ja toivoa että hänkin huomaisi minun olevan linjalla ja "sanoisi" jotain...
Jokin minussa sanoo, että pitää olla sitkeä...haluaisin kovasti laittaa viestiä - haluaisin tutustua häneen - mutta hän saattaisi kokea sen ahdisteluksi?! ja järki sanoo kyllä, että jos hän olisi kiinnostunut hän olisi kyllä meilaillut minulle takaisin päin...
mitä mieltä?
Ihastuin noihin kasvoihin (niin kuin profiiliin voi ihastua) luin hänen kirjoituksensa ja minulle tuli vahva olo siitä, että hän on sitä mitä etsin...
Laitoin hänelle viestin... hän vastasi, kerroin että olen yh ja sen jälkeen en ole enää hänestä kuullut mitään:(...
Istun ja odotan, että hän kirjoittaisi "ei kiinnosta" tai jotain... mutta ei ... silti en voi olla odottamatta - hänen osoitteensa on messengerissäni... en voi muuta kuin tuijottaa ja toivoa että hänkin huomaisi minun olevan linjalla ja "sanoisi" jotain...
Jokin minussa sanoo, että pitää olla sitkeä...haluaisin kovasti laittaa viestiä - haluaisin tutustua häneen - mutta hän saattaisi kokea sen ahdisteluksi?! ja järki sanoo kyllä, että jos hän olisi kiinnostunut hän olisi kyllä meilaillut minulle takaisin päin...
mitä mieltä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Saattaa olla luonteenpiirre tuo, että jätetään ilmoittamatta mitään. Se on kevytmielisyyttä ja kunnioituksen puutetta kanssaihmisiä kohtaan. Sellainenhan painaa tuomioistuimessakin.
Itse olen mies ja saattaisin itse toimia samoin. Lapsi on vaan sellainen juttu, että se saa minutkin katoamaan maan alle. En pystyisi seurustelemaan synnyttäneen naisen kanssa, sillä koen lapsen jollain tapaa ongelmaksi. En pysty kuvittelemaankaan roolia sijaisisänä.
Lapsi on sinulle maailman tärkein asia, minulle se olisi vain yksi lapsi muiden joukossa. Toivottavasti löydät jonkun joka ajattelee toisin kuin minä.
Sama juttu minun kohdalla. Omaa lasta voisin ehkä kestää, mutta jonkun muun lapsi...
että yksinhuoltajuus on aika suuri este riippuen toki naisesta. Eli jos et ole suoraan tyypin unelmista niin se on sitten vaan voi voi. Ja voihan tyypillä olla vaikka joku toinen hoito päällimmäisenä nyt mielessä eikä mielenkiintoa riitä maili hommiin. Samoin kävi itsellekin, ihastuin toiseen niin jäi vaan yhdelle naiselle kirjoittelu. Voithan sä kysyä ihan suoraan siltä tyypiltä kiinnostaako mailin välityksellä. Näin mä ainakin toivoisin tehtävän.
se selviää. Älä tuijota !
Kaikki eivät ole innostuneita maksamaan toisten lasten koulutukset ja harrastukset sekä antamaan lisäksi osan perinnöstäkin heille. Ikävä totuus, mutta en voi haukkua niin tuntevia, sillä en ole itsekään innostunut. Osanottoni!
Ensinnäkin perintö oikeus on vain rintaperillisilläsi joten yh.n lapset ei perinnöstäsi penniäkään saa ellet niin itse testamentissa määrää. Toiseksi yh on varmasti pärjännyt lastensa elättämisessä ennen uutta miestäkin - joten tuskimpa monikaan yh olettaa uuden kumppaninsa osallistuvan lastensa kustannuksiin.
- ainakaan minä en oleta... vaikka ajatellaan asiaa näin, että jos yh.n perheeseen tulee uusi kumppani... yh menettää lapsilisästä yh korotuksen, elatusmaksuihin lasketaan uuden kumppanin tulot joten elatusmaksut laskee ja hoitomaksut nousee täysmääräisiksi...
mutta silti pärjään lasteni kanssa niin ettei uuden kumppanini tarvitse osallistua minun tai lasteni kustannuksiin.
terkuin typsy
Kiitos vastauksesta!
Kyllähän yh:n lapset saavat osan perinnöstä äitinsä kautta, sillä laki ei salli vaimon jäädä kokonaan perinnöttä. Korjaa toki, jos en jotain tiedä.
Avioliitossa on lisäksi käytännössä mahdotonta erottaa vaimon ja miehen taloutta monestakin syystä. Ei ole miehestäkään mukavaa kituuttaa vaimoaan hänen olemattomilla tuloillaan, jos hän on kotiäitinä.
Terveisin!
... toi perintöjuttu menee aika viilaamiseksi:)
yhtäläillä vaimon perintö/omien lastesi perintö voi mennä vaikka setan tukemiseen tai kodittomien sammakoiden... siihen emme pysty vaikuttamaan:)
mistä sitä tietää vaikka tulee yh.n lasten kanssa toimeen paremmin kuin omiesi?:)
Luulempa, että yh.lla on muutenkin realiteetit selvillä ja jos haluaa kotiäidiksi niin ei sen exän lasten elatusvelvollisuus siltikään mihin lopu:) ja jos tulot pienenee - tuet kasvaa...
- eroista viisastuneena uskon, että moni haluaa uusioperhetta perustava haluaa kuitenkin pitää... omat rahansa, ehkä on tili johon kumpainenkin laittaa yhteiset menot (asuntolaina, ruoka yms....) varallisuuden mukaan tai sitten omat lainat - on muuten helpompaa suhteessa ei lapsettomaankin kumppaniin... jos tulee ero on selvillä mikä on kenenkin:) oman lapsen kustannukset hoitaisin kuitenkin itse ei yhteistilistä.
olikohan viestissäsi muuta....
typsy