Mistä mahtaa johtua,että naiset haluavat miehiä
selvästi enemmän erota.Suurimman osan eropäätöksestähän tekee nainen.
Johtuukohan se siitä,että lähes poikkeuksetta
lapset jäävät äidille ja isät joutuvat tyytymään
vaan tapaamisiin.
Toivottavasti en koskaan joudu kuulemaan kenenkään yksinhuoltajan valitusta.On nimittäin
paljon helpompaa olla yksinhuoltaja kuin erossa
lapsista.
Minulla on kokemusta molemmista,onneksi nyt voin
olla lasteni kanssa.
selvästi enemmän erota.Suurimman osan eropäätöksestähän tekee nainen.
Johtuukohan se siitä,että lähes poikkeuksetta
lapset jäävät äidille ja isät joutuvat tyytymään
vaan tapaamisiin.
Toivottavasti en koskaan joudu kuulemaan kenenkään yksinhuoltajan valitusta.On nimittäin
paljon helpompaa olla yksinhuoltaja kuin erossa
lapsista.
Minulla on kokemusta molemmista,onneksi nyt voin
olla lasteni kanssa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ehkä me miehet emme ota vakavasti sitä, jos puolisolla paha olla suhteessa ... "eihän meillä mitään ongelmaa ole, kuvittelet vaan, meillähän on kaikkea mitä toivoa voi"-tyyliin. Ei sen puoleen, sujuvasti nitä juttuja täällä lukiessa huomaa naistenkin kykenevän tuohon.
Ja mitä lapsiin tulee, se on sovittavissa jos vanhemmilla tahota ja taitoa nädä lastensa paras.
- Miehet eivät osaa puhua asioista
- Naiset tekevät kotitöitä enemmän (eli mies on vain yksi lapsi lisää)
- Miehet ovat naisia useammin väkivaltaisia
Muutama syy olisi tullut mieleen lisää, mutta en niitä uskaltanut laittaa..;)
Nuo nyt ovat kuitenkin ihan asiallisia ja faktaa, mitä ihan turha kenenkään kieltää.
Ehkä tahatonta yleistystä myös kahdessa ensimmäisessä taholtasi...
kun meillä ennen eroa ekan kohdan osalta oli just päin vastoin, toisen kohdan osalta meni tasoiksi, ja jälkimmäiseen ei kumpikaan koskaan sortunut.
Mun mielestä se on taas toisinpäin. Kyllä se mies on useimmiten se joka kyllästyy perhe-elämään. Miehen on paljon helpompi lähteä uusien naisten luokse. Se on melkein itsestään selvää, että lapset jäävät äidille.
Miehen on helpompi alkaa oma vapaa elämä, vailla huolta. Niillä on muutenkin paremmin säilynyt ystäväpiiri poikamiespäiviltä kuin naisilla. Silloin on helpompi lähteä kaljalle ja iskeä nainen vaikka joka ilta.
Omassa ystäväpiirissä ja tutuissa ainakin eronneilla miehillä on aina ollut ensimmäisenä uusi suhde kuin taas naisten etusijalla ovat lapset. Miehillä kerkeää oleen monta, ennenkuin naisilla on yhtäkään.
Naiselle lapset ovat tärkeämmät, kuin uusi mies, mutta miehet viis veisaa lapsista. Uusi suhde on aina ykkönen, ja lapset tulee sitten sijalla kymmenen. Mutta sitten kuin tavan vuoksi aletaan vaatimaan isin oikeuksia, vaikkei niistä ole huolehdittu ennekään.
Kunhan kiukuttelee, se on aina ollut miehen tapa osoittaa edes vähän kiinnostusta isänrooliin! Tämä on fakta.Niin.
mä luulen että naiset kyllästyy mieheen joka ei osallistu pikkulasten hoitoon.
lasten kanssa on oikeasti tosi rankkaa jos joutuu niitä yksin yhdessäkin vetämään eteenpäin.
Ex mies ruikuttaa kun joka toinen viikonloppu pitää ottaa lapset.
Hyvä esimerkki,uusivuosi.Ex lupasi että on uudenvuoden lasten kanssa,peruikin sitten kun piti päästä uuden naisystävän kanssa kuhertelemaan.Viis siitä että lapset pettyivät.Mies totesi että kai mäkin saan joskus johonkin mennä,kai mullakin on oikeus ihmisiä tavata.Minä hoidan lapset koko kuukauden yötä päivää,mies joutuu olemaan omien lastensa kanssa tasan 4 vuorokautta kuukaudessa ja sekin on hänelle liikaa.
Kyllä miehet pääsee niin helpolla.
Meillä mies ei koskaan ollut meidän arjessa mukana.Hän ei koskaan antanut minulle minkäänlaista hengähdystaukoa lapsiin yli kymmeneen vuoteen.Jos hänelle iski Tallinnanristeily,sinne lähdettiin.Jos minä halusin lähteä johonkin niin aina oli rahat loppu.Jatkuvasti valitti ja vaati,koskaan ei kiitoksen sanaa saanut.Siinä vaiheessa kun hän sanoi minulle että sinä olet lapset jotenkuten saanut hengissä pidettyä niin laitoin eropaperit.
Melkein aina lapset jäävät äidille, totta, mutta kuinka usein isä saa lapset vaikka haluaisi?
Ja tuo että miehellä uusi suhde on tärkeämpi kuin lapset, haloo! Ainakin omalla kohdallani lapset tulevat ensin. Nuoremman lapseni ajautuessa vaikeuksiin teimme yhteisen päätöksen, X:n ja pojan kanssa, että hän muuttaa minun luokseni. Silloinen naisystäväni, useamman lapsen äiti, ei kyennyt tätä käsittelemään että hankalassa tilanteessa asetin lapseni hänen edelleen.
Oma kaveripiirini, aika monta eronnutta miestä joukossa, asettaa tärkeysjärjestyksessä kyllä tenavansa kaljalla käynnin tai yhden yön hoidon metsästyksen edelle.
Tilastot näyttää,että naiset hakevat eroa 70-80%.
Tuota ei voi kyllä yleistää.
Tunnen monia eronneita miehiä ystäväpiirissäni
ja ainakin he kaikki olisivat enemmän lastensa
kanssa,mitä voivat olla.Usein joutuvat jopa taistelemaan sen puolesta.
Kirjoitit,että joudut olemaan yötä-päivää lastesi
kanssa.Etkö voi ajatella,että saat olla.Vai ovatko
ne vain tiellä sinun eämässäsi
Etta miehet "viis veisaa" lapsistaan, vai??
Mina puolestani olen kuullut ns. "uusista naisista", jotka jaavat niiden KERSOJEN JALKOIHIN, koska "lapset ovat kaikki kaikessa"!!!
Ja miksi. Kai meillä on oikeasti enemmän miesalkoholisteja, väkivaltaisia miehiä, uskottomia miehiä, vastuuntunnottomia (lapset) miehiä jne kuin naisia. Älkääkä vastatko, että on niitä naisiakin, on, on, mutta jos katsotaan vaikka alkoholismia, niin niilä pareilla, joilla ongelma on, niin kyllä siellä useimmiten on mies se joka ryyppää. Olen tavannut erittäin vähän pareja, joissa äiti on täysjuoppo ja isä kunnollinen. Ja huom. taas vähän, niitäkin löytyy.
Nainen hakee eroa huonosta suhteesta, miksi mies lähtisi palvelukodista.
Tilastoit eivät koskaan pidä paikkaansa.
Siihen ei mitata kaikkia vaan joku tietty osa.
Tilastot sanovat että perheissä on lapsia 1.7 mikä ei voi pitää paikkansa.
Tilastot kertovat että jotain poliitikkoa kannatetaan 35 %:sesti. Eli on hastateltu muutamia ihmisiä, ei kaikkia suomalaisia.
Mitkään tilastot eivät ole tarkkoja.
Ne ovat vain noin, arvioita,ei siis alkuunkaan luotettavia.
Peruskysymyshän oli "miksi". Siksi, että miehet laimilyövät naisiansa.
Naista pitää hoitaa paremmin kuin autoa. Kiittää, silittää ja pussata monta kertaa päivässä. Kuunnella kaikki lörpötykset.
Tuoda kukkia ja pieniä lahjoja. Järjestää pikku yllätyksiä. Viedä välillä ulos. Palvella kuin pikku prinsessaa.
Osallistua kiitettävästi kotitöihin. Kaikki pitää tapahtua naisen ehdoilla. Joskus voit malliksi pistää hanttiin. Parin tunnin murjotuksen jälkeen muka suostut ja...nainen tuntee taas olevansa perheen king.
Kaikesta tästä huolimatta et voi koskaan olla varma naisestasi. Vaikka kaikki olisi hyvin, hänkin kaipaa jännitystä ja vaihtelua elämään. Nainen rakastaa flirttailua ja palvomista. Joku toinen voi olla vielä sinua taitavampi. Kun hän on herättänyt naisesi kiinnostuksen, uteliaisuus eikun kasvaa. Mielikuvitus saa siivet ja sitten onkin enää lyhyt matka sanoista tekoihin.
Kun oma mies on laiska, juoppo, retale, tylsä ja saamaton, sitten haetaankin eroa.
H....tti sentään. Tuo Kokenut mies taisi olla ihan oikeassa.
Akatkaan eivät ole väittäneet vastaan.
Näin kait se on todettava. Nurkan takana on aina joku, joka haluaa kokeilla kykyjään toisen akkaan.
Ja, akat nauttivat, kun toinen mies siementää. Tuntevat itsensä ainutlaatuiseksi olennoksi.
Johtuisko siitä, että miehet kun pettävät, röyhkeyttään/tyhmyyttään kärähtävät ja joutuvat selkä seinää vasten. Naiset kun pettävät, eivät he jättäydy kiinni, eivätkä ukot ylimielisyydessään edes epäile. Ja naisen perhe ja avioliitto pysyvät pystyssä. Et silleen.
Naiset ovat sosiaalisesti taitavampia kuin miehet.
Naisten tekemät rikoksetkin ovat harkitumpia ja vaikeampia saada selville.
Nainen voi kaikessa rauhassa pettää eikä mies aavista mitään, mutta miehen pettämisen nainen saa kiinni ihan heti kun niin haluaa, näin se vaan menee.
Oma mieheni piti minua lähestulkoon noitana tai selvänäkijänä kun kerroin tietäneeni jo kauan hänen pettämisistään.
Siksihän juuri naisia poltettiin roiviolla noitina.
Naiset tietävät miehistään enemmän kuin miehet ikinä uskaltavat ajatellakaan..;)
En soisi kenellekään lapselle sitä, että tämä joutuisi olemaan pelinappulana vanhempiensa välissä. En tahtoisi sellaista tilannetta lähimmäisenä, enkä suomalaisen yhteiskunnan kansalaisena, sillä tällaisista lapsista ei välttämättä kasva tasapainoisia ja oikeudenmukaisia, lähimmäisistään välittäviä kansalaisia.
Ongelma on todella vaikea, sillä lapset eivät kykene havaitsemaan esim. vanhempiensa psykopaattisuutta kuin vasta viidentoistavuoden iässä, jos silloinkaan.
En todellakaan haluaisi olla tuomarina, joka päättää kummalle vanhemmalle lapset määrätään, jos lapset ovat alle 15-vuotiaita.
Toivoisin, että se puoliso ottaisi lapset itselleen, joka todella pyyteettömästi heitä hoitaisi. Toiset vanhemmat haluavat yksinhuoltajuuden vain sen vuoksi, että voisivat näin näyttää "paremmuutensa" yhteiskunnalle, työtovereilleen ja lähimmilleen. Todellinen lapsista välittäminen tällaisten kohdalla on 0. Ne vanhemmat, jotka eivät kärsi luonnehäiriöisyydestä voivat varmasti sopia eroasioista lasten ehdoilla. Ne vanhemmat, joista jommalla kummalla tai molemmilla on luonnehäiriöisyyttä eivät varmaankaan pääse henkilökohtaisissa valtataisteluissaan lasten kannalta järkevään sopimukseen.
Tsemppiä kaikille eroprosessissa oleville ja hyvässä tarkoituksessa lasten huoltajuudesta kamppaileville äideille ja isille!
Kyllä se vaan valitettavasti on niin, ettei mies pysty ottamaan vastuuta perhe-elämästä.
Vauvat on niin vaativia ja kun vaimokin vaatii, niin mikäs sen helpompaa kuin etsiä uusi uhri ...
Siis nainen...
Tuo nyt on niin paksua tuubaa kuin olla ja voi.
Kyllä se on nykyään niin, että nykyajan uusavuttomat naiset eivät osaa, eivätkä edes halua ottaa vastuuta perhe-elämästä. Jos ei perheessä kaikki mene niin kuin cosmopolitanissa tai menaisissa sanotaan, niin se on paniikin paikka. Ja mieshän siihen on tietysti syyllinen, koska ei ole tv-sarjojen monitoimi-ihmemies eikä edes ritke forresterin näköinen.
Eivätkä vauvat ole sen vaativimpia, kuin muutkaan perheen jäsenet.
... ja erosin miehestäni siksi, että se ei enää vastannut mun puheluihin ja haukkui mua päin naamaa. Halusin viettää rauhallisen raskauden vauvan kanssa enkä sietää miestä, joka yrittää käyttää hyväkseen ottamalla ja jättämällä. Olkoot ilman seksiä sitten tästä lähtien, mä en siihen enää yhteyttä ota. Lapsestani saa pysyä kaukana kun itse sitä ensin halusi ja sitten jätti.
Minä tein eropäätöksen 25 vuoden avioliiton jälkeen. Syy oli kylläkin rakkauden loppuminen. Yritin, että kestäisin niin kauan, että vielä alaikäinen lapsemme pääsisi opintonsa loppuun. En kestänyt.
En voinut ajatellakaan, että lunastaisin omakotitalon puolikkaan pienen palkan ja epävarman työpaikan takia. Mutta miespä siihen isopalkkaisena pysytyi. Niinpä hänellä oli tarjota lapselle entinen asuinpaikka (teki tahallaan, koska sovimme alunperin myynnistä ulkopuoliselle), kun minulla oli tarjota vain vuokra-asunto kerrostalosta. Ja tottakai lapsi valitsee tutut ympyrät.
Että se siitä naisten yksinuoltajuudesta. Milloinhan saamme kuulla valittavista miespuolisista yksinhuoltajista?
varmaan odottaa pitkään.
Miespuoliset yh:t eivät valita lainkaan. Ja miksi valittaisivatkaan?
miehistä ei ole tekemään lopullista päätöstä?
Omakohtaisesti voin sanoa, että ainakin minut ajettiin eron partaalle, vaikka ex-mieheni selvästi näki, että liitto on loppu. Hän alkoi pitää kaulassani talutusnuoraa ja kultaista häkkiä ympärilläni. Menemisiäni, tulemisiani, puheluitani, tekstiviestejäni ym. vahdittiin. Minuun ei luotettu, ei edes oman lapseni hoidossa. Aloin voida pahoin. Loppujen lopuksi mitta tuli täyteen ja nostettuani kissan pöydälle, mies osoitti ovea: "Tuossa on ovi, jos haluat mennä." Hän jätti päätöksen teon yksin minulle. Kuitenkin, kun päätin erota, oli hän se, joka kirjoitti avioerohakemuksen, teki luonnoksen ositussopimuksesta ja jopa etsi minulle asuntoa. Työnsi pois. Ja kuitenkin minä olin päätöksen tekijä, jättäjä, lähtijä. Eroprosessi meni jotakuinkin sovussa eikä isompia riitoja ollut. Tuntuu kuin molemmat, myös ex-mieheni, olisivat pikemminkin olleet helpottuneita.
Mitä lapseen tulee, niin vuorotyöni takia tyttö (4v) jäi isälleen ja tuttuun hoitopaikkaan, tuttujen asioiden pariin. Tyttö oli katsomassa uutta asuntoani, kun sitä ensimmäistä kertaa kävin katsomassa. Hän ei jäänyt syrjään. Joku saattaa ajatella, että onpa siinä äiti - jätää nyt oma lapsensa. Mutta minä ajattelen, että näin oli ja on lapsen kannalta parasta. Nykyään vapaapäivinäni tyttö tulee minulle ja teemme arkisia juttuja. En hemmottele häntä ostamalla uusia leluja tai tekemällä "ylihauskoja" juttuja. Tavallista olemista, leikkimistä, peuhaamista, ulkoilua, lukemista, paijaamista.. Onhan meillä omatkin juttumme. Käymme yleensä uimassa tytön ollessa luonani. Se on meidän juttu.
En kuitenkaan yleistä. Kaikille ei käy näin. Toiset saavat kaiken ja toiset joutuvat luopumaan kaikesta. Minä sain sen, mitä halusin - vapauden, mutta jouduin eroon elämäni tärkeimmästä ihmisestä - lapsestani.
Eikö se ole normaalia,että avioliitossa kysytään toisen menoista ym. Mitä pahaa siinä on jos kysytään puheluistasi,minusta se on välittämistä
toisesta.Eri asia tietenkin on mustasukkaisuus ja
se ,ettei toinen pääse mihinkään menemään
...jujuhan on siinä, onko "kysyminen" positiivista mielenkiintoa puolison elämästä ja siihen osallistumisesta. Vaiko negatiivishakuista tahtoa kontrolloida toista ... epäillä lähtökohtaisesti jotain negatiivista.