Tutustuin erääseen tyttöön netin kautta joskus syyskuussa 2004. Pitkän netti irkkaamis tutustumisen jälkeen tyttö halusi nähdä ja näimme marraskuussa. Ensimmäinen tapaaminen oli erittäin itsensiivinen kokemus meidän välillä suutelimme, koskettelimme toisiamme. Hän sanoi haluavansa nähdä minut uudestaan. Olin kuitenkin koko tuon vuoden vielä armeijassa, kunnes pääsin 7tammikuuta pois. Näimme aina kun pääsin armeijasta lomille ja tapaamiset on lähes aina johtaneet läheiseen kontaktiin(seksi). En tiedä onko tyttö edelleenkään aidosti kiinnostunut minusta ja mitä hän haluaa minusta. Mutta hän pitää minuun yhteyttä ja ehdottelee tapaamisia. Olemme siis aina nähneet kun se vain minulle on sopinut. Minun ja tytön välinen yhteys ei ole kuitenkaan ollut "ruusuilla tanssimista". Olen pari kertaa loukkaantunut pahasti tämän tytön toilailuista. Kerran kysyin onko tyttö suudellut sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen muita ja hän sanoi että jotain miespuoleista kaveriaan. Tästähän minä loukkaannuin. Hän lupasi ettei enää tuu toistumaan. No uudenvuoden jälkeen kysyin samaa ja tyttö vastasi että oli pusutellut saman tyypin kanssa ja jonkun tytön, muttei ole mennyt pidemmälle. Kuulemma jotain "ystävien välistä pusuttelua" joilla ei ole jotain "suhde" merkitystä. Tämä järkytti minua todella paljon. Olen mustasukkainen. En pidä että tyttö pusuttelee muita. Hän tietää että loukkaannuin siitä. En vaan pysty jättämään tätä tyttöön pois kuvioistani. Hänen kanssaan on aina niin ihanaa. Hän on tyttö josta olen aidosti kiinnostunut. En tiedä vain mitenkä suhtautua tähän tyttöön. Hän sanoo haluavansa nähdä minua ja tutustua minuun vähitellen. Mutta miten ihmeessä voin mennä pidemmälle "suhteeseen" jos ei ole enää luottamusta tähän tyttöön?
ONGELMA 2:
Minulla on selviä kommunikaatio ongelmia tytön kanssa. Kerran jo myönsin "päissäni" näistä. Olen aina ollut se hiljaisempi yksilö aloittamaan keskusteluja ja minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Yleensä vain kysyn jotain paskaa "miten päivä mennyt jne..." en kehitä mitään läppää. Eli ongelmia kommunikaatiossa. Jotenkin masentaa. Kerran kuitenkin pienessä humalassa avauduin tytölle ja juttelimme niitä näitä. Huomasin kuinka hän innostui minusta enemmän ihmisenä kun olin aktiivinen kommunikoimaan.
En tiedä onko tämä mikään suuri ongelma, mutta jotenkin tuntuu ettei tää meidän välinen "suhde" etene oikein. Tänäänkin kun tavattiin olin aika tuppisuuna ja en uskaltanut/jaksanut mennä hänen kotiinsa ensimmäistä kertaa, vaikka kuinka tyttö ehdotteli että tulisin heille. En vain halunut nähdä heidän vanhempiaan kun yhteinen ruokailu blää blää. en kehdannut. Olisin halunut.
Toivon vain etten olisi liian tylsä tälle tytölle. Tänään jotain kyllä puhuin tytölle että olisi kiva tehdä jotain kivaa toistemme kanssa, mistä molemmat pitää. Molemmat repesi, kun mielessä oli joku kanssakäyminen. Mutta siis. ääh. unohtakaa tuo.
Mitä minun pitäisi tehdä? Miten tulla aktiviiseksi tämän tytön kanssa. Mitä tehdä? Miten voin piristää naista tai siis meidän välistu kuvioo? APUAAAA???
ONGELMA 2:
Minulla on selviä kommunikaatio ongelmia tytön kanssa. Kerran jo myönsin "päissäni" näistä. Olen aina ollut se hiljaisempi yksilö aloittamaan keskusteluja ja minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Yleensä vain kysyn jotain paskaa "miten päivä mennyt jne..." en kehitä mitään läppää. Eli ongelmia kommunikaatiossa. Jotenkin masentaa. Kerran kuitenkin pienessä humalassa avauduin tytölle ja juttelimme niitä näitä. Huomasin kuinka hän innostui minusta enemmän ihmisenä kun olin aktiivinen kommunikoimaan.
En tiedä onko tämä mikään suuri ongelma, mutta jotenkin tuntuu ettei tää meidän välinen "suhde" etene oikein. Tänäänkin kun tavattiin olin aika tuppisuuna ja en uskaltanut/jaksanut mennä hänen kotiinsa ensimmäistä kertaa, vaikka kuinka tyttö ehdotteli että tulisin heille. En vain halunut nähdä heidän vanhempiaan kun yhteinen ruokailu blää blää. en kehdannut. Olisin halunut.
Toivon vain etten olisi liian tylsä tälle tytölle. Tänään jotain kyllä puhuin tytölle että olisi kiva tehdä jotain kivaa toistemme kanssa, mistä molemmat pitää. Molemmat repesi, kun mielessä oli joku kanssakäyminen. Mutta siis. ääh. unohtakaa tuo.
Mitä minun pitäisi tehdä? Miten tulla aktiviiseksi tämän tytön kanssa. Mitä tehdä? Miten voin piristää naista tai siis meidän välistu kuvioo? APUAAAA???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jotenkin vaikuttaa että tyttökaverisi on hieman naiivi ja sinä et välttämättä ole ihan kypsä vakavaan seurustelusuhteeseen :)
Olet nuori ja epävarma - kuuluu asiaan, mutta jotenkin se, että "ei ole mitään puhuttavaa" kuulostaa kummalliselta. Tunnen kaltaisiasi ihmisiä ja usein takana on se, että ei mielestään osaa puhua tai sanoa mitään kiinnostavaa ja pelkää kuulostavansa "tyhmältä". Et taida täysin luottaa itseesi ja pidät itseäsi vähän tylsänä. Ongelma on se, että jos pidät itseäsi tylsänä, silloin olet tylsä! Voin lohduttaa sinua sillä, että kaikki me ihmiset olemme välillä tylsiä, mutta lähtökohtaisesti, mieti: kuka olet, mitä haluat, mikä SINUA kiinnostaa, mistä haluaisit/osaisit puhua, mitä haluat siitä tytöstä?
Ja voin vannoa, että tyttö ei tee sinua "mielenkiintoisemmaksi", jos se on tylsän vastakohta, eli kyllä se lähtee sinusta itsestäsi. Ongelma ei siis ole se, että tyttöystäväsi on pussannut jotain - so what! - vaan se, että teillä ei ole tuolla sinun asenteellasi oikein yhteisiä eväitä, jos olet jo nyt valmis heittäytymään tyttöystäväsi kaulaan roikkumaan ja pelkäät sillä vielä tappavasi hänet tylsyyteen. Älä siis tee sitä, vaan yritä elää. Elämistä ilmennät sanoilla ja teoilla - myös puhumisella. Ja elossa olevat ihmiset ovat usein kiinnostavampia kuin kuolleet...
Olen sinua n. 12 vuotta vanhempi, ja voin sanoa että kertomasi kuulosti hyvin tutulta omasta nuoruudestani. Sinun ikäisenäsi myös ihastuin, poika oli intissä, ja meillä oli juuri kuvailemasi kaltaisia kommunikaatio-ongelmia.Kumpikaan ei oikein osannut puhua mitään "todellista" vaikka olisi halunnut, eikä varsinkaan sisimmistä tunteistaan ja ajtuksistaan. Parikymppisenä sitä vaan on vielä jotenkin niin epävarma siitä kuka on, miten voisi olla avoin toiselle, kun ei kunnolla itsekään tunne itseään.Nuoruuden rakkaudet ovatkin usein sitä tunteiden opettelua, aivan kuin valmistautumista aikuisuuteen, ja tunnepitoiseen sitoutumiseen.
Neuvoisinkin sinua siis olemaan huoletta, ja olemalla kelailematta liikaa, antamalla ajan kulua.Uskon kyllä että ajan myötä ongelmat menevät iitsekseen ohi, jos pysytte yhdessä. Kun oppii tuntemaan toista paremmin, keskinäinen luottamus kasvaa, ja kyky olla oma itsensä toisen kanssa.Ei siis enää tarvitse edes miettimällä miettiä mitä tekisi tai puhuisi toisen kanssa.Tuo kestomasi tytön "pusuttelu" toisten kanssa tietenkin loukkaa sinua, mutta kuuluu mielestäni myös tuohon nuoruuden epävarmuuteen, ja sen pitäisi mennä ohi, jos/kun keskinäinen henkinen siteenne kasvaa.
Vaikutat fiksulta nuorelta mieheltä, joka ajattelee asioita pintaa syvemmältä.Se on hyvä piirre, mutta kuitenkaan ei kannata antaa elämänilonsa ja nuoruuden spontaaniutensa peittyä tuon pohdiskelun alle.Elä, tunne, opettele rakkautta ja sitoutumista tyttösi kanssa pikkuhiljaa.Onnea sinulle!
Miten voit odottaa jotakin kovin vakavaa, jos jo heti ensitreffeillä rynnätään "suoraan toimintaan"?
Tyttökään ei varmasti tunne olevansa vakava juttu sinulle ja jos parin välillä oikeasti on jotain vakavampaa, niin kyllä sitä juttuakin silloin irtoaa ihan itsestään!
Eli lopettakaa tuo pelleily ja päättäkää että kyseessä on vain hauskanpito, tai lopettakaa koko juttu.