Tervehdys!
Vaivaan teitä surffailijoita nyt ihan sen vuoksi koska itselläni alkaa psyyke kohta kärsiä tilanteestani...
Meille syntyi joulukuun alussa pienoinen vauva, asumme yhteisen katon alla, olemme seurustelleet reilut pari vuotta. Nyt kuitenkin synnytyksen jälkeen enenevässä määrin on parempi osapuoleni alkanut äksyilemään, valittaa jos teen jotain ja jos en tee, valittaa siitäkin. Hän on myös erittäin väsynyt koska tekee ja touhuilee kaikenlaisia kotiaskareita jatkuvasti itse vauvanhoidon ohessa. Tarjoan kyllä apuani ja teenkin yhtä sun toista, mutta hän suuttuu jos menen tekemään jotain kotihommia, tai toisaalta jos jätän tekemättä.
Vauvanhoidossa tilanne on melkein sama. "Kyllähän minä hoidan" jne...
Ratkaisuja?
Vaivaan teitä surffailijoita nyt ihan sen vuoksi koska itselläni alkaa psyyke kohta kärsiä tilanteestani...
Meille syntyi joulukuun alussa pienoinen vauva, asumme yhteisen katon alla, olemme seurustelleet reilut pari vuotta. Nyt kuitenkin synnytyksen jälkeen enenevässä määrin on parempi osapuoleni alkanut äksyilemään, valittaa jos teen jotain ja jos en tee, valittaa siitäkin. Hän on myös erittäin väsynyt koska tekee ja touhuilee kaikenlaisia kotiaskareita jatkuvasti itse vauvanhoidon ohessa. Tarjoan kyllä apuani ja teenkin yhtä sun toista, mutta hän suuttuu jos menen tekemään jotain kotihommia, tai toisaalta jos jätän tekemättä.
Vauvanhoidossa tilanne on melkein sama. "Kyllähän minä hoidan" jne...
Ratkaisuja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole itse vielä synnyttänyt, joten en osaa sanoa mitään esim. synnytyksen jälkeisistä masennuksista jne. Muutoin minulle tuli noin ihan yleisesti mieleen, että olisiko hänellä ainakin jonkin sortin masennus/uupumus tuloillaan? Kuulostaa vähän tuolta. Itse olen kokenut masennuksen ja uupumisen ja ilman noin suurta elämänmuutostakin elämäni oli juuri tuollaista rimpuilua, mikään ei käynyt, mutta toisaalta millään ei ollut väliä jne. Kannattais ehkä kysyä neuvoa joltain auttavalta taholta, olisko joku neuvola tai ihan vaan lääkäri sit hyvä, en tiedä. Ihanaa huomata, että kuitenkin jaksat kantaa huolta naisestasi :)
voi etkä pysty tekemään mitään juuri tällä htekellä. Synnytyksen jälkeinen aika on melkoista hormonien myllerrystä, ihan normaalista ihmisesta saattaa tulla koko päiväinen hermoraunio. Sinun varmaankin kannattaa yrittää auttaa kotiaskareissa oma-aloitteisesti, viet roskat, tiskaat, mutta älä nosta tekemistäsi asioista mitään meteliä, teet vaan ja olet hiljaa. Uskon, että tuo tuosta helpottuu aika piankin, ja jos ei niin lääkäriin hakemaan apua, varsinkin jos tuntuu siltä, että kyse on synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.
Toisaalta voisit pikkuisen vaatia saada osallistua vauvan hoitoon, muistuta vaimoasi, että vauva on teidän yhteinen. Monilla äideillä on tapana omia lapsi itselleen uskotellen, ettei mies pysty eikä edes halua hoitaa vauvaa. Näytä hänelle, että haluat. Ja toivottavasti haluat.
Voisiko kyseessä olla synnytyksen jälkeinen masennus.Asiasta kannattaisi jutella kyllä esim. neuvolassa ja ihan oikeasti. Tyttöystäväsi on turha suuttua tästä asiasta, jos otat puheeksi, koska se ei ole mikään leikin asia. Voi pahimmassa tapauksessa johtaa psykoosiin. Jos hän on väsynyt, anna hänelle mahdollisuus levätä ottamalla vauva hoitoosi hetkeksi.Mutta asia olisi syytä selvittää, ettei tilanne pahene!
se on ihan poikki!
ehkä jopa masentumassa jatkuva touhuilukin on masentuneen käytöstä...
sano sille että isällä on oikeus hoitaa myös lasta ja kotia ei nyt tarvitse siivota ja ruokakin voi olla einestä.
jos se imettää, annat sen maata vauvan kaa sängyssä. ja kävellä aamutakki päällä tukka sekasin päivästä iltaan sen ei tarvitse nyt olla mitään muuta kuin imettävä äiti.
ostat sille Suklaata ja Naistenlehtiä se voi lukea samalla sängyllä kun vauva imuttaa...
RELATKAA tärkeintä on vauvan perustarpeet ja se että äiti saa olla VAIN äiti ei mikään kodinhengetär ja sun pitää ottaa ohjat jos se ei anna!
itsellsikin tulee lapseen paljon syvempi side kun olet sen kanssa heti paljon!
hyviä kirjoja kirjastosta:
Anna Wahlgren: Lapsikirja
Ritva Kuusisto: Imetän ja hoivaan
Kipin kapin isi nyt kirjastoon niin saatte hyvää arkielämän ohjeistusta lämpimällä kokemuksella höystettynä !
Koitappa ettet "tarjoa apua". Ilmoitat päättäväisesti että nyt nuori äiti ottaa rennosti ja jättää kotihommat sulle. Kiellät sitä tekemästä muuta kuin hoitamasta vauvaa siltä osin kuin on pakko. Sinun on vakuutettava hänet siitä, ettei ole yksin vastuussa kodista ja lapsesta. Jos olet joissain kotihommissa kömpelö, vältä niitä. Vaimokkeesi stressaa siitäkin, että odottaa joutuvansa korjaamaan jälkiäsi, vaikka hyvää tarkoitatkin. Sinun valitettavasti on vain ymmärrettävä, niin vaikeaa kuin onkin. Kerro hänelle päättäväisesti että teet parhaasi koska haluat ottaa vastuuta, että ei vain velvollisuudesta. Kerro, että hänen on se hyväksyttävä ja että sinulla on oikeus osallistua talouden- ja vauvan hoitoon siinä missä hänenkin. Ole mies - ota ote.
4 kuukauden ikäisen lapsen äitinä tiedän kuinka sitovaa lapsen hoito on. Valmiudessa pitää olla ympäri vuorokauden. Kodinkin yrittää pitää tip top-kunnossa. Ei ole ihme, että ottaa päähän ja väsyttää. Varsinkin kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Hemmottele naistasi (hiero niskaa ja kerro, että rakastat). Ole lapsen kanssa sillä aikaa kun hän käy lenkillä kavereidensa kanssa. Osallistu kotitöihin. Hoida vauvaa ja anna hänen nukkua univelat pois.
Niinhän minä teenkin (lukuunottamatta tuota hierontaosiota). Hän kun sattuu vaan ottamaan sellaisen marttyyriasenteen....
Mutta kiitos kaikille vastauksista. Taidan tehdä niin että todellakin kaikessa hiljaisuudessa puuhastelen kotihommia ja lapsenhoitohommia minkä töiltäni kerkeän ja nipottakoon siinä vieressä jos haluaa nipottaa jos se häntä helpottaa. Tyydyn vain avaamaan toisenkin korvani jotta ne kirjaimet menevät siltä puolelta saman tien ulos... :)
Kiitos vielä kerran kaikille ja hyvää... hmmm... kevättä?