Mieheni sairastui noin kymmenen vuotta sitten alzheimeriin. Hänet siirrettiin vuosi sitten laitoshoitoon. Minä ja lapseni olimme helpottuneita, sillä kaikkien jaksaminen alkoi olla lopussa. Ei se silti ollut helppoa ja vierailin mieheni luona lähes joka päivä.
Nyt olen kuitenkin päätynyt tavallaan hankalaan tilanteeseen. Olen rakastunut toiseen mieheen enkä tiedä mitä tehdä. En ole vieraillut mieheni luona yhtä usein, sillä se tuntuu turhauttavalta. Ei hän muista minua. Sama se vaikka en kävisi ollenkaan. Tämä uusi mies on piristänyt minua todella paljon ja elämässäni tuntuu taas olevan sisältöä. En silti tiedä onko tämä oikein miestäni kohtaan...mitä te tekisitte minun tilassani/mitä mieltä olette?
Nyt olen kuitenkin päätynyt tavallaan hankalaan tilanteeseen. Olen rakastunut toiseen mieheen enkä tiedä mitä tehdä. En ole vieraillut mieheni luona yhtä usein, sillä se tuntuu turhauttavalta. Ei hän muista minua. Sama se vaikka en kävisi ollenkaan. Tämä uusi mies on piristänyt minua todella paljon ja elämässäni tuntuu taas olevan sisältöä. En silti tiedä onko tämä oikein miestäni kohtaan...mitä te tekisitte minun tilassani/mitä mieltä olette?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ajatuksia? :/
meillä on sama tilanne oman mieheni kanssa. Itse en ole kertonut tilanteesta hänelle, sillä en halua satuttaa häntä enempää. Minkäs niille tunteille mahtaa?
näinpä. Ja se että olen nyt ihastunut toiseen ei tarkoita ettenkö tuntisi mitään puolisoani kohtaan. Ovathan ne tunteet ihan erilaiset kun on useamman kymmenen vuoden ajan ollut yhdessä verrattuna tähän uuteen suhteeseen.
Kun vaimollani diagnosoitiin muistisairaus, en pelännyt kertoa hänelle totuutta. Kerroin hänelle rohkeasti turkkilaisesta haaremistani, koska alzheimer-potilaana hän unohtaa yksityiskohdat joka tapauksessa. Nykyiset jalkavaimoni ovat kuitenkin sitä mieltä, että toimintani on moraalisesti epäilyttävää.
Toisin sanoen reiska on siis sitä mieltä, että siinä mielessä ongelmaa ei ole, koska mieheni ei kuitenkaan muista mitään. Sen sijaan uusi ihastukseni saattaisi pitää asiaa epäilyttävänä (mitä hän ei tee). Kiitos kommentistasi
Jotenkin tuntuu vastuuttomalta hommalta
Vähän kaks piippunen juttu.....minä olen kyllä sen verran tunnollinen vaimo, kun kerran olen vihkivalat vannonut niin loppuun asti mennään yhdessä, vaikka väkisin. Eihän se aina herkkua ole..... tunnustan! Mutta rakastan miestäni yhtä paljon nyt, kun ennen sairautta..... en tuomitse kyllä teitäkään, jotka toisen tien valitsette.