"ne joille minä kelpaan, eivät kelpaa minulle" Taisi koomikko Groucho Marx aikanaan sanoa. Harvinaisen totta.
Sama ongelma kuin monella muullakin. Eli miespuolinen, ikää 35 hujakoilla, ulkonäköä ja aivoja varmasti riittävästi. Nättiä, älykästä (ns terveella maalaisjärjellä) varustettuja naisia ei tapaa käytännössä missään. Mitään pinnallisia baari prinsessoja ym en kaipaa.
Ja turha sanoa että kaupassa, kirjastossa, kadulla.. kokeiltu on.. yleesnä ns luonnevikaisia (eli puhuvat yhtä, tekevät toista, pelinaisia ym), varattuja(ei kiitos) jne jne
Vaadin mielestäni vain kohtuullisia asioita ja tiedän antavani vastinetta vaatimuksilleni.
Mutta taitaa sinkkuilu jatkua..
Sama ongelma kuin monella muullakin. Eli miespuolinen, ikää 35 hujakoilla, ulkonäköä ja aivoja varmasti riittävästi. Nättiä, älykästä (ns terveella maalaisjärjellä) varustettuja naisia ei tapaa käytännössä missään. Mitään pinnallisia baari prinsessoja ym en kaipaa.
Ja turha sanoa että kaupassa, kirjastossa, kadulla.. kokeiltu on.. yleesnä ns luonnevikaisia (eli puhuvat yhtä, tekevät toista, pelinaisia ym), varattuja(ei kiitos) jne jne
Vaadin mielestäni vain kohtuullisia asioita ja tiedän antavani vastinetta vaatimuksilleni.
Mutta taitaa sinkkuilu jatkua..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama juttu yli kolmekymppisten miesten suhteen. Baarikärpäsiä, pelimiehiä, varattuja, entisessä tyttöystävässä/vaimossa riippuvia, omituiset harrastukset, käytöstavat oudot jne. Ei ole helppoa olla tämän ikäisenä sinkkuna.
Hommaa elämä äläkä valita niinkuin yks vitun luuseri !
Ratkaisin tämän ongelman siten että olen päättänytkin pysyä sinkkuna:). Eli oikeastaan aina kun minua lähestytään niin pyrin olemaan etäinen ja osoitan ettei ole kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen:). Joskus tietysti tulee oltua inhimillinen ja haksahdettua pitempään juttuun jonkin ihmisen kanssa, mutta annan itselleni sen anteeksi. Ketään kiinnostavaa miestä en ole tavannut mukavia ihmisiä kylläkin, ja kumallisinta tässä onkin se että mitä syrjemässä yrittää pysyä sitä enemmän on lähestymisten kohteena???
Hassua,mutta totta. Itse yritin vältellä ja aioin olla sinkkuna, mutta mitä vielä... Pitkän sinnittelyn jälkeen päädyinkin seurustelemaan. Sitähän ei lähipiirissä olisi monikaan helposti uskonut, että ikisinkku aikookin pian naimisiin. HUHHUH! Kaikkea sitä sattuukin. Joskus ne asiat vaan tapahtuvat, olipa sitä sitten itse päättänyt mitä vaan...
Myös minä voin omalta osalta vahvistaa tätä teoriaa. Aikoinaan kun "etsin" kumppania, ei meinannut löytyä ketään, mutta nykyään kun en kaipaa juurikaan ketään jakamaan yhteiseloa, minusta ollaan kiinnostuneita vähän joka suunnalta...
vaikka olenkin nainen niin yhdyn tohon mitä kirjoitit!! sillä meissä naisissa on paljon tollaisia :) valitetaavaa mutta niin totta!!en voi itsekkään sietää niitä itseään täynnä olevia prinsessoja jotka luulevat itsestään niin paljon!!musta ihmisen pitää olla aito oma itsensä!!tälläinen olen minä!en isekkään eti niitä itseään täynnä olevia varattuja/vapaita miehiä baareista..ne on jo monesti nähty mitä ne on!!vaikeaa onkin todella löytää sellaista mitä etsii mutta ei luovuteta kukaan sillä elämä on toivoa täynnä ja meille kaikille löytyy vielä se jota etsimme :)tsemmpiä sulle etsintään!!!